Ikävät ajatukset

Eilisestä lähtien mielessä pyörinyt, en ole vielä voinut edes miehelle tai kenellekkään muulle tätä murhetta kertoa, omassa mielessä vaan pyörittelen:
Meillä kolmas lapsi, kahden kuukauden ikäinen poika. Helppo, rakas, ihana hyväntuulinen vauva. Koko perheen lellikki ja kertakaikkiaan onnen täyttymys. Nyt päässäni pyörii vaan, että entäs jos tämä rakas poika otetaan meiltä pois. Olen aina jotenkin ajatellut niin, että hyvät lähtevät täältä ensin ( ja ystäväpiirissä on niin käynytkin) ja nyt sitten mietin, että jos käy meidän kohdalle.
Mistä ihmeestä tämmöiset ajatukset tulevat, ja miten pääsisin niistä eroon. Kohtahan alkaa haittaamaan tätä vauva-ajasta nauttimista, kun murehtii vaan turhia! Ja vauvassa ei mitään sairautta tai vikaa, on terve ja kaikki on hyvin!!

 

Mulla oli myös sellaista lievää masennusta raskauden ja alkuväsymyksen kaikottua. Pelkäsin että toiselle lapsistani jotain tapahtuu tai itselleni. Nää pelot hiipi aina kun en jotain tehnyt. Varsinkin silloin kun olin täällä palstalla olin ja lapsiaiheisia keskusteluja luin.

En tiedä sinun kohdallasi poistuuko ahdistavat ajatukset itsestään vai tarvitko apua. Itse vaan psyykkasin itseäni ja kerroin jossain vaiheessa miehelle.

Nyt on aika hyvä olo jo :hug: :hug:

Toivottavasti saat ajatuksesi johonkin positiivisempaa.

 

Varmaan kaikilla on noita ajatuksia, enemmän tai vähemmän. Mäkin pelkäsin raskausaikana keskenmenoa, jotain pahaa kromosomihäiriötä, kohtukuolemaa. Synnytyksessä pelkäsin jotain menevän pieleen. Ja entäs kotona, kaikki hirvet kätkytkuolemajutut ja muut vaan pyöri päässä... Ja tuskin se siitä helpottaa, pahenee vain kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy, epäilen.

Äidille on normaalia olla huolissaan, varsinkin alussa kun hormonitkin on sekoittamassa pakkaa. Jos huolehtiminen pahenee niin paljon ettet pysty enää nauttimaan lapsestasi, kehottaisin hakemaan apua. Juttele ensiksi miehesi kanssa ja neuvolassa. Tarvittaessa saat varmasti myös ammattiapua.

 

Täällä kanssa pelkäävä mamma. mulla kanssa 2 kuukaudenikäinen poika .Mä pelkään aivan kauheesti että tuo pieni rakas poika otetaan multa pois kätkytkuoleman pelko kauhea ja monessa paikassa viellä on et on yleisempää pojilla. Joka aamu pelottaa katsoa pienen sänkyyn et onko kaikki hyvin. Mä olen yrittänyt puhua mun miehelle mut ei se ymmärrä tai halua puhua..Mä uskon et osaltaan tähän vaikuttaa mun iso menetys parinvuoden takaa rakkaan ihmisen liianaikainen lähtö ja nopeasti, ystvän vakava sairaus ym. viimeaikaiset tapahtumat jotka on verottanut henkisiä voimavaroja kovasti.

Mä ajattelin aluksi et olen masentunut mutta luin erään artikkelin ylihuolehtivaisuudesta ja siinä sanottiin että yleensä masentunut ihminen ei jaksa huolehtia juuri esimerkiksi kätkytkuolemasta yms..

 

Kiitokset vastanneille. Niinkai se on, että paras on olla vaan ajattelematta. Varsinaista masennusta en itsessäni tunnista, mutta olen aika taitava tuossa kauhuskenaarioiden maalailussa. Ihan hyvä on kuulla, että on muitakin. Ei auta, kuin ajatella mukavia ja tuoksutella silkkistä vauvantukkaa...

 

mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus..en sitten tiedä oliko tämä siihen liittyvää vai ei mutta minä pelkäsin myös ihan hirveesti että mun rakas poika kuolee tai joku tekee sille pahaa,monesti menin katsomaan kun poika nukkui,että hengittääkö?ja hirveitä ajatus kuvia tuli päähän siitä että poika onkin kuolleena sängyssä jne.. eikä yhtään auttanut kun luin netistä kätkyt kuolemasta tai vastaavasta..nyt kun poika on 9kk ja mulla masennus meni ohi huhtikuun tietämillä,en enää ole niinkään asiaa miettinyt.toki aina jos jostain lehdestä lukee että jollekkin lapselle on jotain sattunut,niin miettii asiaa omallekkin kohdalle mutta en en'ää mieti päivittäin ja joka hetki..
:hug: