minulla ja avomiehelläni on ikäeroa 17 vuotta.Itse olen tällä hetkellä 22 ja ensi vuonna juhlitaan mieheni 4kymppisiä.Ollaan oltu yhdessä 5v,meillä on oma itse rakennettu koti ja kaksi erittäin toivottua lasta,tyttö 2v ja poika 3kk ja koira kaiken muun päälle.Viiteen vuoteen on mahtunut monta suurta muutosta ja se on välillä hirvittänyt mutta silti jokainen on tuntunut oikealta.Välillä huomaan miettiväni mitä sitten 20v päästä,tai jo sitten kun lapset ovat isompia (4-5v?),haluanko lähteä opiskelemaan tms..ja entäs ku n haluaisin itse mennä ja tehdä niitä asioita joita mieheni on tehnyt jo 20 v sitten,ei siis enää "tarvitse" mennä vaan voi olla ja nauttia kotioloista..tällaisella ikäerolla vaarmasti kuuluukin miettiä näitä mutta olen päättänyt etten vaivaa näillä mieltäni,en ennen kuin ne ovat ajankohtaisia,jos ovat.JOS olisin halunnut suhteemme alussa,olisin voinut jättää tämän suhteen väliin ja odottaa nuorempaa mutta silloin tämä tuntui juuri minulle "varatulta",ja tuntuu edelleen.Olemme onnellisia ja elämme päivän kerrallaan,lastemme kanssa.Arjessa ikäero ei näy eikä tunnu.Taisin poiketa jo polulta tällä tarinalla mutta onpahan lukemista muille,näin meillä ja tällaisella ikäerolla.
