Ikäerosta lasten välillä ja muusta...

Me ollaan pitkään yritetty nyt toista lasta. Esikoinen on 2v3kk elikkä mielestäni pitäis PIAN tärpätä. Oon aina ajatellut että korkeintaan 3 vuotta ikäeroa saisi lapsilla olla. muutoin ei ne leiki keskenään jos pitempi ikäero. nyt stressaa koko ajan kun aina menkat alkaakin.
mitä mieltä te muut, siis jos pitkä ikäero lapsilla onko se niin hankalaa sitten? monet kun sanoo että kun 2v ikäeroa niin ne leikkiin paremmin toistensa kanssa kun että on 3 vuotta tai enempi. huoh, harmittaa kun ei oo aikasemmin tärpännyt.... mutta minkäs teet... kokemuksia muilla näistä asioista??
 
Meillä lapsilla ikäeroa 3v8kk (esikoinen poika, kuopus tyttö). Ja nyt kun tyttö on 7kk, liikkuu jonkin verran ja seuraa isoveljeään, niin kyllä ainakin meillä lapset "leikkivät" keskenään. Lähinnä siis isompi viihdyttää hassuttelemalla siskoaan.
Mä en olis jaksanut kauheesti alle 3 vuoden ikäeroa, koska kumpikin lapsista ovat olleet (tyttö on vieläkin) aikas vaativia lapsia.
Mun mielestä tää meidän lapsien ikäero on ollut ihan hyvä, ei mun mielestä liikaa.
 
meillä lasten ikäero on 1v6kk. vanhempi on tyttö ja nuorempi poika. ensin aattelin et olin "hullu" ku halusin lapset noin peräkkäin. nyt poika on 1v5kk ja tyttö täyttää enskuussa 3. ja hyvin viihtyvät keskenään, eli nyt oon ilonen ku ovat nuin peräkkäin. kolmas pitäs tulla tammikuussa jos kaikki hyvin menee. sillon esikoinen on 3v6kk ja kakkonenki täyttää kuun lopussa 2. Eli meillä on aika pienet ikäerot.
mut sen verran voisin sanoa, et ei kannata sinunkaan stressata vaikka lasten ikäero kasvaaki, meillä oli siskon kanssa kolme vuotta ikäeroa ja tapeltiin aina siitä lähtien kun sisko lähti kouluun siihen asti et se muutti pois kotoa. pikkuveljiin taas mulla oli ikäeroa 8 ja 10 vuotta ja niitten kans sit hääräsin aivan onnessaan ja hoitelin niitä siihen asti et lähdin maailmalle. eli kyllä sisarukset voi tulla hyvin toimeen suurestakin ikäerosta huolimatta.
 
ikäeroksi tulossa 2.5v ja meidän tilanteessa ihan sopiva. jos vauva olisi tullut vaikka esikoisen ollessa jotakin alle kaksi niin en tiedä olisinko jaksanut. Mutta jokainen lapsi on oma persoonansa ja tiedän montakin joilla pieni ikäero ei ole tuntunut missään.
 
Meillä esikoinen täyttää jo viisi eikä sisarusta kuulu. Kaksi vuotta yritetty. Aattelen ett mistä sen tietää vaikka ensimmäinen olisi jonkin sortin ihme meille niin täytyy olla onnellinen että on saanut edes yhden. Ja jos vielä tärppää niin on sit ainakin esikoinenkin saanut olla silmäterä pitkään.
 

Yhteistyössä