Ikäero

\

\

No tosiasiahan on, että suuri ikäero ei ole aivan normaalia vaan siihen on muut syyt kuin tasavertaisuus ja yhtenäiset näkemykset parisuhteen dynamiikasta ja balanssista.
Vanhempaa imartelee nuoremman osoittama huomio ja kiinnostus, ja nuorempi osapuoli on jollain tavalla turvallisuushakuinen.
Näin se vaan taitaa mennä...

Y.

Et kyllä tiedä mistä puhut. Tosielämässä ihmisiä on erilaisia. Minä olen liikkuvainen ja eläväinen tyyppi, mieheni taas rauhallinen ja kotona aamutossuissa viihtyvä. Näin siis vaikka mies minua 12 vuotta nuorempi. Meillä ollaan tasavertaisia suhteessa eikä toden totta olla yhtään erilaisempi pari kuin kukaan muukaan. Kukaan meidän ympäristössä ei ole koskaan päätään pyöritellyt, niin hyvin nimittäin sovimme yhteen. Minä olen mieheeni rakastunut niin kuin omaan elämänkumppaniinsa voi vain olla. Minusta hän ei kyllä "vanhemman naisen turvaa" hae -eikä saa- vaan sellaista normaalia kumppanuutta!

Myyris: ei kannata lähteä yrittämään selittää että jollain vain toimii.
Ei Big Y.lle.
Ikäerosta on täällä kirjoiteltu ennenkin.
T:minä 38v ja mies 27v

 

meillä on 8v ikäeroa, mies se vanhempi
Aivan sopiva meille, paitsi että mies oli ehtinyt ennen naimisiinmenoa reissata ym.. mulla taas alkaa meno jalka vipattaa

 

Juttua parisuhteen suuresta ikäerostan lueskelin ja siellä viittaus näihin mietiskelyihin.

"Äidin korvike,isän kaipuu"
Kyökkipsykologi selittää mieluusti suhteen suuren ikäeron kertovan tarpeesta saada puolisoksi isä-tai äitihahmo.Asia ei ole näin simppeli.Ikäerosta huolimatta kumppanit voivat elää tasa-arvoisina,vailla vanhemman ja lapsen rooleja.
Suhteen tilaa pitäisi pysähtyä pohtimaan,jos jompikumpi tuntee jatkuvasti ajautuvansa altavastaajan osaan ja luovuttaa kaiken vastuun toiselle.
=)

 

Meillä on 13 vuotta ikäeroa ja olin aikas nuori kun ruvettiin seurustelemaan.. Eipä tuo ikäero ole missään tuntunut, ei seurustella toistemme ikien kanssa vaan ihan vaan toistemme kanssa.

En vois kuvitellakkaan olevani oman ikäiseni kanssa, saatikka nuoremman..

Isähahmoa en ole iehestäni ikinä hakenut. Mun oma isukki on maailman ihanin ja siinä suhteessa ei oo mitään häikkää.

 

Meillä mies on minua 16-vuotta vanhempi. Eikä tunnu missään. Arkielämässä sitä ei huomaa. Ainoastaan ulkoisesi näkee, että mies on minua vanhempi, mutta ei mitenkään häiritsevästi, koska sovimme myös ulkoisesti kauniisti yhteen. Kenellekään lähipiirissä ikäero ei ole tuottanut ongelmaa. Meillä on tasavertainen suhde, ja olemme onnellisia, rakastuneita ja sormustettuja. Yhdessä olemme olleet jo monta vuotta.

 

Pääasia et rakkautta riittää ! :heart: :heart: :heart: :heart:

 

jos mies on se vanhempi osapuoli....se katsotaan hyväksi...vaan annas olla toisinpäin..Nainen vanhempi,mies nuorempi......kivoja katseita ja vihjailuja *hyväksikäytöstä...toyboysta*.--..

Meillä ikäeroa 11v...ja minä olen se vanhempi....Vaan ero ei haittaa,,ei. Päinvastoin
Tiedän tämän olevan aikansakutakin-juttu...Nuori mies..haluaa jossain vaiheessa oman perheen ja lapsia.....Vaan nyt nautin tästä ajasta täysin rinnoin....

....minäkin ennen tätä suhdetta puhuin suu vaahdossa..etten ikinä ottaisi edes kahta vuotta nuorempaa miestä...Ja näin kävi..
vuoden pehmityksen tuloksena..olen aika sulaa vahaa....

Nautitaan kesästä....!

 

Minulla ja avomiehelläni on 18 v ikäeroa (minä 36 v ja mies 54 v) ollaan yhdessä ollut 4 v. Kihloihin menimme kuukausi ensitapaamisen jälkeen, alku oli ihan kivaa ja nauttimme yhdessä olosta. Mutta sitten aloin odottaa esikoistamme ja vauvan syntymän jälkeen suhde minusta on muuttunut. Tuntuu että ei ole meillä mitään iloa ja onnea vaan jatkuvaa surua ja riitaa. Vaikka kuvittelin että tämä pienen pieni käärömme lähentää meitä lisää, mieheni alkuun oli abortin kannalla mutta sitä ei voitu tehdä kun raskaus oli jo pitkällä. Minä kyllä rakastan tätä pientä neitiämme joka on on alle vuoden ikäinen. Muistan vaan yhden asian äitini sanoneen minulle että teidän suhde ei kestä eli äkkirakkaus ei kestä... Mieheni kyllä on koko yhdessä olomme aikana puhunut erosta ja uhkailu lähteä... olen jo tuohon asiaan jo turhautunut ja pelkään jääväni "yksin" nyt pienen kanssa. Vaikka se voisi olla ehkä parempi kun riidellä lapsen kuulen. :ashamed:

 

mulla ja mun miehellä ikäeroo 19vuotta ja yhdessä nyt reilun vuoden. Muksu tulossa lokakuussa =)

 

Mun ja eksän ikäero oli 12v. Hää oli se vanhempi. Jälkeenpäin mietittynä juttu muistutti hyvinnii pitkälti hyväksikäyttöä.

 

Ennen ajattelin että yli 2v ikäero on paljon (ja liikaa ainakin omalle kohdalle) mutta kuinka kävikään itselle. Joten en mene sanomaan että 30v on liikaa kenellekään.

Miehelläni ja minulla on ikäeroa 12 vuotta, olen itse 23. Meillä on kolme lasta ja tarinamme alkoi 7 vuotta sitten. Totta kai koemme asioita eri tavoin mutta meillä on lujaside ja monia muita yhdistäviä asioita elämän kokemuksissa, jotka jopa välillä hämmästyttävät samankaltaisuudella.

Rakkautta en osaa selittää mutta ikäero ei välttämättä ole tappava asia suhteelle jos siitä itse ei tee suurta asiaa.

 

Meillä 25 vuotta ikäeroa, ollaan naimisissa ja lapsiakin meillä on. Hyvin on mennyt, ikäero ei näy meillä mitenkään. Ulkopuolisia se vaivaa.