isosta ikäerosta ei oo kokemuksia, mut pienestä joo. tai siis isosta ei oo omia kokemuksia, mut kaveripiiriä seuraillessa mitä isompi on edellinen lapsi, sitä mustasukkasempi se on. noin niinku yleensä siis, riippuu tietysti lapsesta, ja siitäki, et jos se edellinen on 15, ni sit sitä mustasukkasuutta ei tietenkää samalla tavalla ilmene.
mut siis mein lapsilla on 11kk ikäeroa, ja esikko oli niin pieni kuopuksen syntyessä että se ei oo koskaan tajunnu olla mustis. nyt alkaa esiintyä tätä "sisarusrakkautta" molemmin puolisesti lelujen ryöstelyn ja omimisen merkeissä yms. mut kyllä ne sit leikkiikin yhdessä, ja yleensä ei siis tappele. esikko ei oikeestaa koskaan tajunnu edes itkee tai änkee syliin ku imetin vauvaa tms. piti vaa muistaa sit pitää sitäki sylissä ja leikkiä ku aika anto periksi. vaikka se esikko silloin tuntu niin isolta pienen vauvan vierellä, ni ihan vauvahan se 11 kuinen lapsikin on.
lähipiirissä on vastaavasti tehty lapset yleensä suunilleen 2 vuoden ikäerolla, pahimpaan uhmaan. aikuista se saattaa naurattaa ku esikko haudan vakavana ristiäisissä ilmottaa että toi ei oo meidän vauva, eikä se meille jää. mitään nipistelyä, repimistä yms. muuta fyysistä kateuden osottamista ei oo tullu vastaan ku yhdessä tapauksessa, mut monet uhmikset just silloin ku vauva huutaa, syö tai muuta ettei äiti ookkaa käytettävissä, rupee karjumaan että äiti syliin, äiti lukee, äiti tuu leikkimää, vauva pois yms.
eli kannatan siis oman kokemuksen pohjalta pientä ikäeroa. toisaalta taas jos esikko on huono nukkumaan tai muita ns. vaikeuksia, kannattaako siihen tehdä toista vauvaa? sit on tekemistä tuplaten, ja voi olla että öistä tulee yhtä tuskaa. meidän lapset on molemmat alle kuukauden ikäsestä nukkunu hyvin, ja tää toinen oli rehellisesti sanottuna ns. oman tyhmyyden tulosta. mut siis kumminki onnellinen sattuma. ei ois varmaan ollu uskallusta tehdä noin heti perään toista mut kuinkas kävi. nyt se kuopus on vuoden, ja suuniteltiin kokeilla isompaa ikäeroa, ja laittaa alulle seuraava ens talvena. =)