ikäero 2 vuotta - molemmat kotona

Pikkukakkonen on tulossa, ikäeroa tulee 2 vuotta. Aikomus on jättää juuri saatu hoitopaikka käyttämättä...

Millaista se arki kahden pienen kanssa on? Selviääkö siitä? Olen pitänyt tätä ratkaisua itsesräänselvänä, mutta ihmiset pelottelevat, että on niin raskasta...

 

Millähän sitä ennenvanhaan pärjättiin 10 lapsen kanssa ja ilman sähköä, suihkua ja tiskikonetta?

Miksei pärjäisi kahden kanssa, ihmettelen vaan? Ei nykyihmiset voi ihan niin pilallisia vielä olla, tottakai molemmat on kotona, missäs sitten?

 

Kyllä siitä selviää! Meillä esikoisella ja kakkosella ikäeroa 1v10kk, eikä mitään ongelmia =) Ja nyt kakkosen ja kolmosen ikäeroksi tulossa 1v5kk, eikä oo tullu mieleenkään laittaa isompia hoitoon..

 

Ihana kuulla! Näinhän mäkin sen olen miettinyt, mutta pieni epäilys hiipii mieleen, kun kuulee paljon vastakkaisia tarinoita ja hoitopaikkaankin on pian ilmoitettava...

 

Meillä ikäeroa tasan 2 vuotta ja ihmettelen, että joku ei omien lasten kanssa pärjäisi...
Rankkaahan se välillä on: yövalvomisia, uhmakohtauksia jne. mutta samalla niin antoisaa!!!
Ei olisi tullut mieleenkään laittaa 2-vuotiasta vauvan takia hoitoon! Sen ikäinen kyllä ymmärtää pian syyn, ja ei ihme jos tulee mustasukkaisuutta ja katkeruutta vauvaa kohtaan. Ehdottomasti esikoisen on saatava olla samassa arjessa mukana, hänet on otettava mukaan!!! =)
Niin helposti saa vanhemman lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi kun pyytää valitsemaan vauvalle vaatteita tai potkupukuja tms. Yhdessä laitetaan vauvalle tuttia suuhun, esikoinen on mukana silittelemässä vauvan päätä kun imetän jne. Näin syntyy terveitä sisarussuhteita, esim. meillä ei ole ollut lainkaan mustasukkaisuutta.
Tietenkin ensimmäisinä viikkoina voi esikoinen 'oireilla' vauvasta, voi esiintyä syömättömyyttä, kiukkukohtauksia ja takertumista erityisesti äitiin, mutta se menee ohi kun jaksat osoittaa rakkauttasi ja huomiotasi esikoiseen... Kannattaa pitää arki suht samanlaisena kun se on ollut ennen vauvaakin eli älä liikaa uppoudu vauvaan ja vauvan aikatauluihin...
Niinkin pian kun vauvan täyttäessä ½ vuotta, meillä lapset ovat erittäin kiinnostuneita toisistaan, leikkivät ja viihdyttävät hetkittäin toisiaan. Pusuttelevat ja hymyilevät jne. Se jos mikä on ihanaa katseltavaa ja luo hyvän perustan lämpimälle sisarussuhteelle.
Mielestäni äidin ja vanhempien tehtävä on kaikin tavoin pitää sisarukset lähekkäin ja kannustaa yhdessäoloon eikä missään nimessä erottaa heitä toisistaan!!! =)
Kyllä pitää jaksaa jos lapsia tekee, ihan oikeesti. Ei sitä voi heti heittää esikoista kuin 'vanhaa nukkea' pois jaloista uuden tieltä...

 

Meillä ikäeroa tasan 2 vuotta ja ihmettelen, että joku ei omien lasten kanssa pärjäisi...
Rankkaahan se välillä on: yövalvomisia, uhmakohtauksia jne. mutta samalla niin antoisaa!!!
Ei olisi tullut mieleenkään laittaa 2-vuotiasta vauvan takia hoitoon! Sen ikäinen kyllä ymmärtää pian syyn, ja ei ihme jos tulee mustasukkaisuutta ja katkeruutta vauvaa kohtaan. Ehdottomasti esikoisen on saatava olla samassa arjessa mukana, hänet on otettava mukaan!!! =)
Niin helposti saa vanhemman lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi kun pyytää valitsemaan vauvalle vaatteita tai potkupukuja tms. Yhdessä laitetaan vauvalle tuttia suuhun, esikoinen on mukana silittelemässä vauvan päätä kun imetän jne. Näin syntyy terveitä sisarussuhteita, esim. meillä ei ole ollut lainkaan mustasukkaisuutta.
Tietenkin ensimmäisinä viikkoina voi esikoinen 'oireilla' vauvasta, voi esiintyä syömättömyyttä, kiukkukohtauksia ja takertumista erityisesti äitiin, mutta se menee ohi kun jaksat osoittaa rakkauttasi ja huomiotasi esikoiseen... Kannattaa pitää arki suht samanlaisena kun se on ollut ennen vauvaakin eli älä liikaa uppoudu vauvaan ja vauvan aikatauluihin...
Niinkin pian kun vauvan täyttäessä ½ vuotta, meillä lapset ovat erittäin kiinnostuneita toisistaan, leikkivät ja viihdyttävät hetkittäin toisiaan. Pusuttelevat ja hymyilevät jne. Se jos mikä on ihanaa katseltavaa ja luo hyvän perustan lämpimälle sisarussuhteelle.
Mielestäni äidin ja vanhempien tehtävä on kaikin tavoin pitää sisarukset lähekkäin ja kannustaa yhdessäoloon eikä missään nimessä erottaa heitä toisistaan!!! =)
Kyllä pitää jaksaa jos lapsia tekee, ihan oikeesti. Ei sitä voi heti heittää esikoista kuin 'vanhaa nukkea' pois jaloista uuden tieltä...

 

Aihetta sivuten: luin juuri eilen, että ennen uuden vauvan syntymää isän kannattaa hoitaa mahdollisimman paljon esikoista, niin ei ole hänelle niin jyrkkä muutos, kun äidin huomion joutuukin jakamaan. Jos vain isällä mahdollista järjestää ylimääräistä aikaa.

 

-viesti useampaan kertaan, voi poistaa-<br><br>

 

-viesti useampaan kertaan, voi poistaa-
<br><br>

 

\

Millähän sitä ennenvanhaan pärjättiin 10 lapsen kanssa ja ilman sähköä, suihkua ja tiskikonetta?

Miksei pärjäisi kahden kanssa, ihmettelen vaan? Ei nykyihmiset voi ihan niin pilallisia vielä olla, tottakai molemmat on kotona, missäs sitten?

Peesi! Jos äiti on fyysisesti ja psyykkisesti kunnossa, niin lasten paikka on kotona. Tällaiset tapaukset, joissa äiti(täysin kunnossa oleva sellainen) on kotona toisen lapsen kanssa toisen lapsen ollessa tarhassa, saa sappeni kiehumaan. Olen kuullut niin paljon kommentteja, kuinka lapsi laitetaan virikkeiden takia tarhaan, äidin ollessa kotona pienemmän kanssa.
Hohhoijaa...Mitä erikoisia virikkeitä pieni lapsi tarvitsee? Oleilua, ulkoilua, leikkimistä...? Miksi oma äiti ja oma kotiympäristä muka näitä ei tarjoaisi.

 

\

Meillä ikäeroa tasan 2 vuotta ja ihmettelen, että joku ei omien lasten kanssa pärjäisi...
Rankkaahan se välillä on: yövalvomisia, uhmakohtauksia jne. mutta samalla niin antoisaa!!!
Ei olisi tullut mieleenkään laittaa 2-vuotiasta vauvan takia hoitoon! Sen ikäinen kyllä ymmärtää pian syyn, ja ei ihme jos tulee mustasukkaisuutta ja katkeruutta vauvaa kohtaan. Ehdottomasti esikoisen on saatava olla samassa arjessa mukana, hänet on otettava mukaan!!! =)
Niin helposti saa vanhemman lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi kun pyytää valitsemaan vauvalle vaatteita tai potkupukuja tms. Yhdessä laitetaan vauvalle tuttia suuhun, esikoinen on mukana silittelemässä vauvan päätä kun imetän jne. Näin syntyy terveitä sisarussuhteita, esim. meillä ei ole ollut lainkaan mustasukkaisuutta.
Tietenkin ensimmäisinä viikkoina voi esikoinen 'oireilla' vauvasta, voi esiintyä syömättömyyttä, kiukkukohtauksia ja takertumista erityisesti äitiin, mutta se menee ohi kun jaksat osoittaa rakkauttasi ja huomiotasi esikoiseen... Kannattaa pitää arki suht samanlaisena kun se on ollut ennen vauvaakin eli älä liikaa uppoudu vauvaan ja vauvan aikatauluihin...
Niinkin pian kun vauvan täyttäessä ½ vuotta, meillä lapset ovat erittäin kiinnostuneita toisistaan, leikkivät ja viihdyttävät hetkittäin toisiaan. Pusuttelevat ja hymyilevät jne. Se jos mikä on ihanaa katseltavaa ja luo hyvän perustan lämpimälle sisarussuhteelle.
Mielestäni äidin ja vanhempien tehtävä on kaikin tavoin pitää sisarukset lähekkäin ja kannustaa yhdessäoloon eikä missään nimessä erottaa heitä toisistaan!!! =)
Kyllä pitää jaksaa jos lapsia tekee, ihan oikeesti. Ei sitä voi heti heittää esikoista kuin 'vanhaa nukkea' pois jaloista uuden tieltä...

tätä on pakko peesata..
meille tsyntyy toinen klokakuuss aja ikäeroksi tulee 1,7kk..ja ei todellakaan tulis mieleen laittaa isompaa sen takia hoitoon.. eiks normaalia arki oo sit sitä että laspet saa ola kotona (eriasia jso vanhemmat käy töissä)!
jos tuntuu että että sit myöhemmin isompi kaipaa toiseten ikäsiten lasten seuraa niin varmasti jostian perhekahvilasta ym löytyy seuraa teille kaikille! mun meilestä alle 3vuotias ei mitään varsinaisia kerhoja kaipaa! puistossakin näkee muita lapsia!

 

meille syntyi kaksoset, veisköhän toisen hoitoon....? hohhoijaa, mitä sitä tekemään lisää muksuja pienelle ikäerolle jos epäilee omaa jaksamista. Kaksosten kanssa sitä vaihtoehtoa ei anneta =) ei pahalla...

 

Jep jep, tsemppiä vaan sullekin "Mieti ny vähän" ; )

 

Meillä just tuo ikäero. KOtona aluksi oli aikamoista rumbaa ja isin apua tarvittiin paljon. Meidän esikoinen on sosiaalinen tapaus ja aamupäiväkerho 2x/vkoon kiva oma juttu. Saa askarrella ja ikäistä seuraa.

 

meillä tulee ikäeroa 3 vuotta ja siihen mennessä esikoinen ehtinyt olla vuoden tarhassa.hän jatkaa siellä 1-2 kertaa viikossa ja on 3-4 tuntia.kyseessä ei ole äidin laiskuus vaan tytön hyvinvointi

 

Ikäeroa meillä 1v5kk. Esikoinen kerkesi olla pphlla ennen ä-lomaani. Paikkaa pidettiin muutama kuukausi vauvan syntymän jälkeen. Hän oli hoitajalla 1-2pv viikossa. Paikka oli yksityinen ja hänellä olisi ollut tilaa muillekin hoitolapsille joten kenenekään paikkaa esikoinen ei vienyt.

Kuopus syntyi talvella ja ulos ei päästy heti pakkasten vuoksi. Noina päivinä esikoinen oli sitten pphlla ja sai ulkoilla sydämensä kyllyydestä. Meillä ei ole ketään apujoukkoja lähimailla joten hoitopaikkaa pidettiin myös siksi, että mies pääsi kuopuksen synnytykseen.

Arki lähti menemään tosi hyvin kahden kanssa, kun ei ota stressiä. Kyllä ne lapset kokemuksen myötä opettaa miten asiat pitää tehdä. Nyt jos meille syntyisi kolmas (ja toivottavasti joskus tulee), jäisivät molemmat lapset heti kotiin. He ovat tällä hetkellä kunnan pphlla ja ei olisi minusta oikein, että he veisivät jonkun toisen lapsen paikan joka tarvitsisi hyvän hoitopaikan. Ja muutenkin, sisarrusten kuuluu olla yhdessä.

Ap, sulje korvasi peloittelijoilta. Nauti odotuksesta, kyllä sitä pärjää.

 

kyllä sitä omiensa kanssa pärjää.

minäkin oon pärjänny, vaikka kakkosen ja kolmosen välissä on vain 1v11kk ja pikkukakkonen on aika vilkas. esikostakaan ei ole paljon apua kun ne kakkosen kans innostuu aina riehumaan ymäri taloa. mieskään ei osallistu kotitöihin. mulle on pääasia että keittiö on siisti ja ainaki joka toinen viikonloppu saa imuroitua. pesukonekin pyörii omia aikojaan ja ne pyykit voi laittaa kuivumaan sitä mukaa kun kerkiää.
niin ja palstailemaankin ehdin ihan liikaa

priorisoi!

 

Pärjäät varmasti,kunhan et stressaa esim.kodin siisteydestä.Lapsesi EI tarvitse kotielämää kummempaa virikettä,ja jos jaksat jossain välissä niin itse askartelet tai pelaat muistipeliä...muovailuvaha on myös kiva juttu...
Meidän lapset ollut hoidossa vain,kun olen ollut töissä...mulla oli huono omatunto JO SIITÄKIN kun minut määrättiin kolmannen raskauden keskivaiheella sairaslomalle ja vein isompia hoitoon silloin,kun itse röhnötin kotona tai siis vaan olin tekemättä mitään.
Tosin silloin annoin itse aamupalan kotona ja saatoin hakea jopa ennen päikkäreitä kotiin heidät nukkumaan,kun olivat naapurissa hoidossa.

Minä olen siis myös niitä,jotka ei voi todellakaan käsittää miksi isompi lapsi pitää viedä hoitoon kun vauvan kanssa on kotona.En EDES sitä että jos lapsi on ollut jo hoidossa,niin sitä hoitosuhdetta jatketaan lapsen takia muka...en voi käsittää,sorry...

 

En minäkään ole isompaa hoitoon viemässä, mutta en ymmärrä tuota hirveätä syyllistämistä niitä kohtaan, jotka sellaisen valinnan tekevät. Ihan varmasti molemmissa ratkaisuissa on puolensa ja tuskin lapset kummastakaan hoitomallista kärsii. Ylipäätänsä mielestäni pitäisi ihmisten antaa tehdä omat valintansa oman elämänsä suhteen, niin kauan, kun lapsista pidetään (tavalla tai toisella) hyvää huolta. On niitä huonojakin vanhempia olemassa. Syyllistetään ennemmin sellaisia.

 

jep jep tsemppiä sulle vaan myös "ikäero". Siis, oikein isolla : TSEMPPIÄ HEI, SÄ OLET FIKSU :kieh: :kieh:

 

Kiitos kommenteista. Tästähän syntyi hyvä keskustelu paria asiatonta kommenttia lukuunottamatta!

Pieni provosointi on hyvä keino saada ihmiset kirjoittamaan. B)

Hoitoon en ajatellut ykköstä laittaa, en vaikka vähän peloteltaiskin Pitää vaan jäädä töistä varhennettuakin aikaisemmin pois, ettei tarvi laittaa hoitoon isännän hoitovapaan ja omani aloituksen välissä. Mutta eipä sekään ole hullumpi ratkaisu.

 

Meille tulossa ikäeroksi 1v7kk. Olen viennyt esikoiseni hoitoon 10kk ikäisenä ja nyt todella odotan sitä että saan jäädä äitiyslomalle elokuussa ja saan olla lasteni kanssa kotona, molempien!

Haluaisin olla varmasti tällä kertaa pitempäänkin kotona mutta kodinhoidontuella oleminen ei välttämättä olen mahdollista, ainakaan kovin pitkään kun on asuntolainakin maksettavana.

 

Kyllä siitä selviää! Meillä kaksoset oli 1v4kk kun kolmas syntyi, ja hyvin on selvitty. Kolmosen ja nelosen ikäeroksi tulee 1v2kk eli kaksoset on vajaa 2,5v kun nelonen syntyy.. Ja uskon että hienosti pärjätään!