Toive vanhemmaksi
Hei!
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia toistenkin samantyyppisessä tilanteessa olevien ja jo sen kokeneiden kanssa. Aiheena adoptioprosessi varttuneemmassa iässä (vaikka emme kyllä itseämme ikälopuiksi tunne). Ikää on meille jo kertynyt (42 ja 47-v) ja siitä huolimatta toivomme voivamme adoptoida. Oikeastaan vasta nyt koemme olevamme riittävän kypsiä ja muutenkin valmiita vanhemmuuteen. Meillä ei ole lapsia ennestään ja emme harkitse nk. biolapsivaihtoehtoa lainkaan vaan adoptio on ollut jo pidempään mielessämme meidän perheenperustamisvaihtoehto. Tosin huomasimme, että olisi pitänyt näköjään aloittaa aikaisemmin selvittämään prosessin kulkua, koska todella pitkältä näyttää adoptointitie. Aika siis kuluu ja ikää tulee lisää. Jännittää, että miten tässä käy. Olemme nyt vasta jonottamassa adoptioneuvontaan.
Minkä pituisista adoptioprosesseista teillä muilla on kokemuksia? Entä nousiko ikä neuvontavaiheessa jotenkin erityisesti esille (positiivista/negatiivista)? Mistä maista meidän sitten aikanaan kannattaisi adoptiota ajatella? Adoptioprosessin ajatusten alkuvaiheessa mietimme Kiinaa adoptiomaaksi, mutta se ei meille enää taida olla mahdollista.
Olisi todella mukavaa kuulla ajatuksia ja mielipiteitä muilta vastaavan tilanteen läpikäyviltä tai läpikäyneiltä.
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia toistenkin samantyyppisessä tilanteessa olevien ja jo sen kokeneiden kanssa. Aiheena adoptioprosessi varttuneemmassa iässä (vaikka emme kyllä itseämme ikälopuiksi tunne). Ikää on meille jo kertynyt (42 ja 47-v) ja siitä huolimatta toivomme voivamme adoptoida. Oikeastaan vasta nyt koemme olevamme riittävän kypsiä ja muutenkin valmiita vanhemmuuteen. Meillä ei ole lapsia ennestään ja emme harkitse nk. biolapsivaihtoehtoa lainkaan vaan adoptio on ollut jo pidempään mielessämme meidän perheenperustamisvaihtoehto. Tosin huomasimme, että olisi pitänyt näköjään aloittaa aikaisemmin selvittämään prosessin kulkua, koska todella pitkältä näyttää adoptointitie. Aika siis kuluu ja ikää tulee lisää. Jännittää, että miten tässä käy. Olemme nyt vasta jonottamassa adoptioneuvontaan.
Minkä pituisista adoptioprosesseista teillä muilla on kokemuksia? Entä nousiko ikä neuvontavaiheessa jotenkin erityisesti esille (positiivista/negatiivista)? Mistä maista meidän sitten aikanaan kannattaisi adoptiota ajatella? Adoptioprosessin ajatusten alkuvaiheessa mietimme Kiinaa adoptiomaaksi, mutta se ei meille enää taida olla mahdollista.
Olisi todella mukavaa kuulla ajatuksia ja mielipiteitä muilta vastaavan tilanteen läpikäyviltä tai läpikäyneiltä.