Ikää jo on

Hei!

Olisi mukava vaihtaa ajatuksia toistenkin samantyyppisessä tilanteessa olevien ja jo sen kokeneiden kanssa. Aiheena adoptioprosessi varttuneemmassa iässä (vaikka emme kyllä itseämme ikälopuiksi tunne). Ikää on meille jo kertynyt (42 ja 47-v) ja siitä huolimatta toivomme voivamme adoptoida. Oikeastaan vasta nyt koemme olevamme riittävän kypsiä ja muutenkin valmiita vanhemmuuteen. Meillä ei ole lapsia ennestään ja emme harkitse nk. biolapsivaihtoehtoa lainkaan vaan adoptio on ollut jo pidempään mielessämme meidän perheenperustamisvaihtoehto. Tosin huomasimme, että olisi pitänyt näköjään aloittaa aikaisemmin selvittämään prosessin kulkua, koska todella pitkältä näyttää adoptointitie. Aika siis kuluu ja ikää tulee lisää. Jännittää, että miten tässä käy. Olemme nyt vasta jonottamassa adoptioneuvontaan.
Minkä pituisista adoptioprosesseista teillä muilla on kokemuksia? Entä nousiko ikä neuvontavaiheessa jotenkin erityisesti esille (positiivista/negatiivista)? Mistä maista meidän sitten aikanaan kannattaisi adoptiota ajatella? Adoptioprosessin ajatusten alkuvaiheessa mietimme Kiinaa adoptiomaaksi, mutta se ei meille enää taida olla mahdollista.

Olisi todella mukavaa kuulla ajatuksia ja mielipiteitä muilta vastaavan tilanteen läpikäyviltä tai läpikäyneiltä.

 

Meillä myös toinen täyttää tänä vuonna 47, toinen reilusti nuorempi. Me olemme nyt siinä vaiheessa, että odotamme lupaa lautakunnasta, joten jo reilusti pidemmällä kuin te. Koko projekti alkoi tasan kaksi vuotta sitten, joten aikaa tässä on kyllä kulunut. Ikä ei ole ollut mikään kynnyskysymys missään vaiheessa. Olemme tietoisia, että lupaamme tulee ikäraja, mutta tiesimme tämän jo etukäteen, ja olemme näin olleet halukkaita adoptoimaan vähän vanhemman lapsen.

 

Iästä ei tarvitse kohdallanne tulla ongelmaa kuin tietyillä kontakteilla jos toiveissanne on adoptoida vähän isompi lapsi. Olikos se Suomen lain mukaan, että adoptiovanhemman ja kv-adoptoidun lapsen ikäero ei saisi ylittää 45 v (näin muistaisin, mutta ei satavarma).

Meidän prosesseista (jos lasketaan siitä kun oli 1.kotiselvityskäynti) toinen meni 2 vuodessa ja toinen 3,5 vuodessa.

 

Kiva kuulla että mahdollisuuksia voi olla meilläkin. Välillä iskee niin epätoivoinen olo, kun tuntuu että ei tämä asia etene yhtään!
Olemme valmiita adoptoimaan vanhemman lapsen.

Olisiko teillä vielä vinkkiä mikä palveluntajoaja olisi parhain vaihtoehto meille "ikäihmisille".? Siis kenellä olisi sellaisia kontakteja, joista vanhempiakin lapsia on vailla kotia. Esim. Kiina kuulostaa siltä, että sieltä tulee vauvoja tai aivan pieniä lapsia.

En ole vielä ruvennut kyselemään suoraan palveluntarjoajilta, kun tuntuvat olevan kovasti työllistettyjä ja me olemme vasta tässä vaiheessa...

 

hyväksy ikärajoitteisia, ja teille lupaan tulee ikärajoite.

Oletko käynyt Interpedian ja Pelan sivuilla?

 

Helsingin kaupunki välittää adoptioita siis myös ei Helsinkiläisille ja se on se kolmas palvelunantaja em. kahden lisäksi.
Omia kokemuksia on Interpediasta ja teillekin sopivia kontakteja sieltä löytyy. Lopputulos hyvä (lapsix2), mutta palveluun en voi sanoa olleeni tyytyväinen. Helsingin kaupungista olen kuullut ehkä eniten kehuja. Kannattaa aika alkuvaiheessa jo olla yhteydessä palvelunantajiin. Lopullisesti palvelunantajaa ei siinä vaiheessa vielä tarvitse valita kun kotiselvitys alkaa, mutta ainahan se jotain kertoo tuleeko palvelluksi tässä ensimmäisessä yhteydenotossa mihin tyyliin - oli kiirettä tai ei toisessa päässä.

 

Hmm... Olemme lueskelleet nyt kovastikin palveluntarjoajien nettisivuja. Vaikea päätää oikein mitään vielä. Saako neuvonnan aikana mitään apua sosiaalityötekijöiltä mikä olisi paras vaihtoehto palvelunantajaksi ja adoptiomaaksi?
Mrs x, voitko valaista, mikä Interpedian palvelussa oli pielessä?

 

ikää paina mutta vauvakuume on ja neljäs lapsi haaveissa...
eli kohta 45 ....mistähän maista muista kuin kiina on mahdollista saada tyttö, siis tarkoitan että tyttöjä myös tulee adoptioon,
hyvää syksyä.

 

otsikko kertoo sen kuitenkin jo mitä tarkoitan, tyttö toive ei todellakkaan ehdoton eikä edes saa olla, pojat sulosia.

 

Olin äskettäin tiedotustilaisuudessa missä puhuttiin myös adoptoinnista. Siellä puhuttiin että on varauduttava vuosien odotteluun. Tällä hetkellä Kiina on kuulemma jumissa viranomaisten taholta. Suomeen saadaan sieltä vähemmän lapsia kuin ennen ja kysyntä lisääntyy. Joten hopi hopi hommiin jos haluatte. Ilmeisesti raha ratkaisee eli kiinalaisia menee esim Amerikkaan missä ollaan valmiita maksamaan enemmän..

 

niin kiire on varmann jo minun ikäiselläni mutta tarkoitus tietysti jo isomman adoptioon.
vuosiahan ne prosessit kestää...

 

samat asian lähinnä mielessä ollu ja etiopia kuulemma sopii vartuneemmille. neuvontaa ei vielä aikaa, jännittää kelpaammeko..ja muutenkin.