Ikää 42v ja haluan vielä lapsen.

  • Viestiketjun aloittaja m..n
  • Ensimmäinen viesti
sitten kun...
[QUOTE="Vieraana";30669589]Sulta puuttuu nimenomaan sitä elämänkiokemusta. Ja tuskinpa kukaan on yrittänyt saada sua mielipiteestäs luopumaan.[/QUOTE]

Millaista elämänkokemustakahan tarvitseisin että mulla olisi elämänkokemusta? Olen tosiaan ollut työelämässä 20 vuotta, lapseni on sairastunut vakavasti, olen menettänyt läheisiä ihmisiä yms. yms. Pitäisikö olla joku entinen alkoholisti tai huumehörhö että olisi elämänkokemusta? Tai sitten joku mäkkärissä työskennellyt, nykyisin minimiäitiyspäivärahalla kituuttava palstamamma että olisi teidän mieleistä elämänkokemusta?
 
FJEIj
Millaista elämänkokemustakahan tarvitseisin että mulla olisi elämänkokemusta? Olen tosiaan ollut työelämässä 20 vuotta, lapseni on sairastunut vakavasti, olen menettänyt läheisiä ihmisiä yms. yms. Pitäisikö olla joku entinen alkoholisti tai huumehörhö että olisi elämänkokemusta? Tai sitten joku mäkkärissä työskennellyt, nykyisin minimiäitiyspäivärahalla kituuttava palstamamma että olisi teidän mieleistä elämänkokemusta?
Niin, mikä lie sitten tarpeen kohdallasi. Tähänastinen ei ainakaan näköjään riitä.
 
43v
minä sain lapsen, kolmannen, 43-vuotiaana. Terve poika. Hyvin on mennyt. Nyt olen 48 v ja huomaan että enää ei kuukautiskierto ihan pelaa, en ovuloi joka kuukausi jne. 42-vuotiaana tulin raskaaksi helposti ja en kokenut olevani vanha. Kyllä naisen keho tietää onko siitä vielä äidiksi.
 
Millaista elämänkokemustakahan tarvitseisin että mulla olisi elämänkokemusta? Olen tosiaan ollut työelämässä 20 vuotta, lapseni on sairastunut vakavasti, olen menettänyt läheisiä ihmisiä yms. yms. Pitäisikö olla joku entinen alkoholisti tai huumehörhö että olisi elämänkokemusta? Tai sitten joku mäkkärissä työskennellyt, nykyisin minimiäitiyspäivärahalla kituuttava palstamamma että olisi teidän mieleistä elämänkokemusta?
En ota kantaa siihen kuinka hyvä elämänkokemus sinulla on ja kuinka kypsä olet, mutta ihmttelen kun tunnut pitävän työelämää tärkeänä elämänkokemuksen antajana. Monet työtehtävät eivät kovinkaan hyvin tue ihmisen persoonallisuuden kasvua. Väittäisimpä jopa, että useat niistä typistävät ja tappavat ihmistä henkisesti.
 
sitten kun...
Niin, mikä lie sitten tarpeen kohdallasi. Tähänastinen ei ainakaan näköjään riitä.
Mitä ihmeen tekemistä elämänkokemuksella ja mielipiteellä missä iässä lapsia tehdään, on tekemistä keskenään? Olen ollut aina, teinistä asti, sitä mieltä että lapset tulee tehdä alle 30 vuotiaana.

Minusta tuntuu että te, jotka ette ymmärrä että ihmiset on erilaisia ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, olette hiukan yksinkertaisia!
 
sitten kun...
En ota kantaa siihen kuinka hyvä elämänkokemus sinulla on ja kuinka kypsä olet, mutta ihmttelen kun tunnut pitävän työelämää tärkeänä elämänkokemuksen antajana. Monet työtehtävät eivät kovinkaan hyvin tue ihmisen persoonallisuuden kasvua. Väittäisimpä jopa, että useat niistä typistävät ja tappavat ihmistä henkisesti.
Kyllähän työelämässä väkisin saa elämänkokemusta.
 
FJEIj
Mitä ihmeen tekemistä elämänkokemuksella ja mielipiteellä missä iässä lapsia tehdään, on tekemistä keskenään? Olen ollut aina, teinistä asti, sitä mieltä että lapset tulee tehdä alle 30 vuotiaana.

Minusta tuntuu että te, jotka ette ymmärrä että ihmiset on erilaisia ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, olette hiukan yksinkertaisia!
No niin, sinä sen sitten sanoitkin. Elämänkokemuksesi ei ole avartanut sinua yhtään sitten teinivuosien.

Usein ihmiset vanhetessaan ja elämää nähneenä oppivat avartamaan ajatuksiaan vähän sen oman navan ulkopuolellekin.

Ihminen pystyy lisääntymään n. 45vuotiaaksi asti, miljoonat ovat niin onnisuneesti tehneet, mutta sinä olet silti sitä mieltä että kaikki he ovat tehneet väärin.
 
sitten kun...
No niin, sinä sen sitten sanoitkin. Elämänkokemuksesi ei ole avartanut sinua yhtään sitten teinivuosien.

Usein ihmiset vanhetessaan ja elämää nähneenä oppivat avartamaan ajatuksiaan vähän sen oman navan ulkopuolellekin.

Ihminen pystyy lisääntymään n. 45vuotiaaksi asti, miljoonat ovat niin onnisuneesti tehneet, mutta sinä olet silti sitä mieltä että kaikki he ovat tehneet väärin.
Nimenomaan, ihmisen pitäisi vanhetessaan ja elämää nähneenä älytä että vanhana ei tule tehdä lapsia!

Mutta kiva kun tunnut tietävän millainen olen yhden mielipiteen perusteella! Tällä perusteella Sinä taidat olla todella ahdasmielinen kun et millään halua ymmärtää että kaikki ei voi olla samanlaisia ja jotkut mielipiteet voi pysyä muuttumattomina vaikka kuinka tulisi elämänkokemusta ja ikää.
 
"sini"
Et nykyaikana ole vielä liian vanha äidiksi. Toki minäkin olen sitä mieltä, että lapset olisi hyvä tehdä alle 30-vuotiaina, mutta elämäntilanteita on monia, eikä kaikki nykyisin ole edes valmiita vanhemmaksi kovinkaan nuorena.

Itse tein lapset tarkoituksella nuorena, just just parikymppisenä. Koin, että se on minulle hyvä ikä ja vähän jo siinä vaiheessa ajattelin mahdollisia lapsenlapsia ja heidän hoitamistaan yms. Olen meinaan sitäkin mieltä, että myös isovanhemmilla on vastuu hoitaa ja huolehtia lapsenlapsistaan.

No, sain sitten kyllä vielä iltatähdenkin lähemmäs nelikymppisenä ja ihan hyvin olen jaksanut. Toki elämä olisi jo aika paljon helpompaa, mutta en kyllä tuota ihanuutta ole katunut. Se tässä vähän mietityttää, että jos hänelle siunaantuu lapsia vasta siinä kolmenkympin kieppeillä niin itse olen silloin jo lähemmäs 70-vuotias. Pitkään en voi hänen lastensa elämässä ola mukana, mutta eihän sitä tiedä vaikka kuolisin jo huomenna..
 
Kyllähän työelämässä väkisin saa elämänkokemusta.
Nojoo, missäpä ei saisi, mutta jos joku on koko ikänsä töissä vaikkapa Volvon autojenkokoonpanojen liukuhihnalla ja on töistä tullessaan niin väsynyt, että ei jaksa lukea esimerkiksi tai muutakaan, vaan lähinnä syö ja katselee hömppää televisiosta, jonka jälkeen menee nukkumaan, niin onko se hyvää elämänkokemusta?
 
lukiolainen
Äitini oli 41v ja isäni 43v kun saivat minut. Synnyin neljä viikkoa liian aikaisin, ja riskit vammaisuuteeni olivat suuret. Näin ei kuitenkaan käynyt, olen korkeintaan sosiaalisesti "vammainen" ja hyvin älykäs (todettu testillä) tuleva yliopisto-opiskelija. Ei se aina sitä vanhempien ikää katso. :)
 
"Tollo"
Mitä ihmeen tekemistä elämänkokemuksella ja mielipiteellä missä iässä lapsia tehdään, on tekemistä keskenään? Olen ollut aina, teinistä asti, sitä mieltä että lapset tulee tehdä alle 30 vuotiaana.

Minusta tuntuu että te, jotka ette ymmärrä että ihmiset on erilaisia ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, olette hiukan yksinkertaisia!
Sinähän se et ymmärrä, että ihmiset ovat erilaisia ja ihmisillä on erilaiset elämäntilanteet.. puhuit kovin halveksuvasti vanhempana lapsia saavista. Se, että sinulle on sopinut lasten saanti (ei teko) nuorena, ei tarkoita, että tilanne on sama kaikilla.

Jos et tätä ymmärrä, olet enemmän kuin yksinkertainen.
 
-.-
"lapset tulee tehdä alle kolmekymppisenä" -ajattelijat tuntuvat olen aika suppeakatseisia.

Moni ei ole löytänyt sopivaa kumppania tiettyyn ikään mennessä. Moni ei tule raskaaksi vuosikausiin vaikka olisivat "aloittaneet vauvanteon" parikymppisenä. Silti voi tärpätä vasta reilusti yli 3-kymppisenä.

Itse halusin lapset nuorena. Mutta mun fyysinen terveys ei sallinut sitä. Olin 30-vuotias kun esikoinen syntyi, nopeasti tärppäsi kun jätimme ehkäisyn pois. Aiemmin emme voineet edes yrittää saada lasta. Toinen syntyy ku täytän 32.

Mua vaan niin sieppaa nää jotka latelee sääntöjä lapsen saannille. Kyllä luonto hoitaa sen homman. Jaksaminen on äidistä itsestä kiinni. Nuorikin voi väsyä. Toki tietyt riskit on isompia, mutta vammainen lapsi voi tulla minkä ikäiselle äidille tahansa. Jos sitä alkaa liiaksi pelkäämään, on jätettävä lapsentekohommat kokonaan.
 
"Juulianna"
lapset tulee tehdä alle 30 vuotiaana.

Minusta tuntuu että te, jotka ette ymmärrä että ihmiset on erilaisia ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, olette hiukan yksinkertaisia!
Niin sä saat omalla kohdallasi ajatella lapset pitää olla tehtynä alle 30-vuotiaana, mutta et sä sitä muiden puolesta päätä. Et voi sanoa, että kaikkien tulee tehdä lapset alle 30-vuotiaana. Esim. 35v. on ihan normaali ikä saada lapsia.

Sä et näytä hyväksyvän ihmisiä jotka toimivat eri tavalla kuin sä. Etkä myöskään tajua sitä, että ei kaikki saa niitä lapsia sormia napsauttamalla ja lapsiluku on täynnä alle 30-vuotiaana.
 
zcv
Mä en kanssa ymmärrä, että mikä oikeus toisella henkilöllä on ladella sääntöjä mihin ikään lapset on hankittava. Varsinkin jos raskaus lähtee luonnostaan liikkeelle, mitä se kenellekään kuuluu. Eri asia on jos tahallaan on lykännyt lapsen hankkimista ja sitten lähdetään luovutetuilla liikkeelle. Ja toisaalta mitä sekään kuuluu kenellekään toiselle kuin sille perheelle, joka ko. ratkaisun tekee.

Mitä ihmeen jumalia te suureen ääneen sääntöjä latelevat kuvittelette olevanne?
 
xcv
Ne on niitä elämän kovan koulun käyneitä..
Uskoisin kuitenkin, että "koulutukset", joita he ovat saaneet eivät kovinkaan paljon ole riippuneet siitä minkä ikäisenä äiti on heidät saanut. Äidiksi tulevilla voi olla ongelmia minkä ikäisenä tahansa. Toki nelikymppinen on kaksi vuosikymmentä vanhempi kuin kakskymppinen, mutta tn. hänellä on elinaikaa vielä pitkälti jäljellä, elämänkokemusta ja useissa tapauksissa vielä vähän enemmän varallisuuttakin. En sitä sano, että lapset erityisesti kannattaa hankkia "vanhana", mutta en minä siitä ainakaan ketään syytäkään. Enkä voi ymmärtää, että joku kokee asiakseen voivansa syyllistää tällaista naista.
 
Mutsi x4
Täällä yksi joka haaveilee viidennestä. Ikää kohta 42, esikoinen 11v ja kuopus 5v. Uusi mies kuvioissa, lapseton sekä minua reilusti nuorempi. Kesällä olisi tarkoitus antaa vauvalle mahdollisuus tulla. Tsemppiä Ap:lle unelman toteuttamiseen.
 
"Liisi"
Jos on parisuhde ja talous kunnossa ja olette terveitä, yrittäkää ihmeessä. Ei ikä ainakaan omasta kokemuksestani vaikuta raskauteen tai jaksamiseen, itse sain lapseni 30- ja 37-vuotiaana, mies vielä 7 vuotta vanhempi. Raskautuminen ja raskaus sujui molemmilla kerroilla tosi hyvin, normisynnytykset ja vauva-ajan jaksaminen ok.
 
viera.s
[QUOTE="sini";30669699]Itse tein lapset tarkoituksella nuorena, just just parikymppisenä. Koin, että se on minulle hyvä ikä ja vähän jo siinä vaiheessa ajattelin mahdollisia lapsenlapsia ja heidän hoitamistaan yms. Olen meinaan sitäkin mieltä, että myös isovanhemmilla on vastuu hoitaa ja huolehtia lapsenlapsistaan.

No, sain sitten kyllä vielä iltatähdenkin lähemmäs nelikymppisenä ja ihan hyvin olen jaksanut. Toki elämä olisi jo aika paljon helpompaa, mutta en kyllä tuota ihanuutta ole katunut. Se tässä vähän mietityttää, että jos hänelle siunaantuu lapsia vasta siinä kolmenkympin kieppeillä niin itse olen silloin jo lähemmäs 70-vuotias. Pitkään en voi hänen lastensa elämässä ola mukana, mutta eihän sitä tiedä vaikka kuolisin jo huomenna..[/QUOTE]

Hassua, kun minusta tuon lapsenlapsipointin takia lapset pitäisi minusta tehdä suht myöhään. Nimittäin eihän heille aktiivisena 4- tai edes 5-kymppisenä ole juuri aikaa, kun täytyy vielä parikymmentä vuotta painaa työelämässä. Eläkkeellä taas olisi aikaa, mutta eikä se ole sitten kurjaa, jos lapsenlapset olisi jo vähintään teini-ikäisiä, eikä enää niin kiinnostuneita mummon kanssa ajan viettämisestä. Äitini sai minut vähän vajaa 3-kymppisenä ja minä myös esikoiseni samoihin aikoihin. Jo se oli äitini mielestä kurjaa, että joutuu lapsenlapsetn ensimmäiset vuodet vielä olemaan töissä ja lapsi on jo kouluikäinen, kun hän pääsee eläkkeelle. Meillä saattaa kyllä vielä tulla toinen lapsi, kun olen jo lähempänä 40 ikävuotta ja se olisi siinä kyllä tosi kiva juttu, että isovanhemmilla olisi sitten alusta asti aikaa.

Ehkä tämä riippuu sitten siitä, kuinka sairasta väkeä suvusta löytyy. Jos omat vanhemmat on olleet alle 7-kymppisinä jo raihnaisia vanhuksia, ehkä ajattelee itsekin olevansa. Mutta minun täytyy myöntää, että yli 6-kymppinen äitini on paremmassa kunnossa kuin minä! Juoksee puolimaratoneja ja käy säännöllisesti kuntosalilla ja tanssimassa. Olisi minulla vähän petrattavaa ja aikomus se kyllä tehdä. Lapseni elämässä on myös isoisovanhempia, jotka ovat jo 9-kymppisiä. Yksi valitettavasti menehtyi jokin aika sitten, mutta kaksi asuu edelleen hyvävoimaisina kotonaan.
 
vieraskin.
Mieheni äiti oli melkein 46v, kun mieheni syntyi. Työkaverini sai 42-vuotiaana kaksoset. Nyt on menevä 56v vuotias ja lapset yläasteella. Ei todellakaan nykymaailmassa olla ikäloppuja rahjuksia enää 70 vuotiaanakaan. Tietysti voi olla huonokuntoisiakin, mutta heillä sitten sairauksia ja sairaudet voi toki iskeä 25-vuotiaaseen äitiinkin.
 

Yhteistyössä