A
annette79
Vieras
Oli ihan pakko ruveta menkkapäissään tässä avautumaan, kun mua ärsyttää niin hirveästi numeron tekeminen niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ihmisen ikä! Siis tiedän kyllä, että perinteisesti naisen ikää ei saa kysyä tai se ei kuulu hyviin tapoihin. Mutta mihin tämä homma oikein perustuu? Miksi toisen iästä ei saisi olla kiinnostunut? Ei se ole mielestäni mikään täysin epäoleellinen sivuseikkakaan vaan minusta ainakin on ihan kiinnostavaa tietää, mihin aikaan henkilö on käynyt koulua, elänyt nuoruuttansa, opiskellut jne.
Esimerkiksi puistoissa tapaan toistuvasti joitakin äitejä, joiden kanssa olemme olleet tekemisissä jo kuukausia. Sitten jos näiltä tietyiltä iän piilottelijoilta erehtyy kysymään syntymävuotta, he selvästi vaivaantuvat. Jotkut alkavat hihittää ja käskevät arvaamaan. Jotkut sanovat, että eivät kyllä viitsisi kertoa niin noloa lukua. Jotkut taas kieltäytyvät suorilta kertomasta ikäänsä. Myös työpaikoilla on nämä ihme hihittelijät, jotka eivät paljasta ikäänsä tai sitten kehottavat arvaamaan. (Ja kun tarkoituksella arvaa alakanttiin, niin sitten hykerrellään mielissään, että kiitos hirveesti, oonko mä vaan 42-vuotiaan näköinen, kun oikeesti oon 44.)
Nyt mietinkin, että minkä vuoksi ihminen häpeilee niinkin jokapäiväistä numeroa kuin ikä? Miksi se on niin helkkarin vaikeaa kertoa jollekin puistotutulle, että minä tyttö olen 38 vuotta? Mikä ihanne naisella on näyttää nuoremmalta kuin on? Mitä ihailtavaa siinä on, että jotakin mummoa luullaan lapsensa äidiksi tai suunnilleen isosiskoksi. Miksi jotkut naiset eivät halua, että heidän lapsenlapsensa kutsuvat heitä mummoksi tai miksi mummoksi tulo on jollekin niin hankalaa? Olisi sitten saamari miettinyt itse, milloin lapsensa tekee!!! Jos lisääntyy vasta nelikymppisenä, niin ei pitäisi olla pelkoa siitä, että tulee mummoksi liian nuorena.
Tämä nyt ei ole mikään riidan haastaminen, vaikka se voi siltä näyttää. Mutta kuka teistä oikeasti suostuu piilottelemaan ikäänsä? Kuka käyttää energiaansa häpeilemällä ikäänsä samaan tapaan kuin piilottelemaan riipputissejänsä? Siis avatkaa mulle nyt vähän tätä ilmiötä, jonka olemassaolon olen aina tiennyt. Miksi me naiset suostutaan tähän?
Terveisin Äippä kohta 33 v
Esimerkiksi puistoissa tapaan toistuvasti joitakin äitejä, joiden kanssa olemme olleet tekemisissä jo kuukausia. Sitten jos näiltä tietyiltä iän piilottelijoilta erehtyy kysymään syntymävuotta, he selvästi vaivaantuvat. Jotkut alkavat hihittää ja käskevät arvaamaan. Jotkut sanovat, että eivät kyllä viitsisi kertoa niin noloa lukua. Jotkut taas kieltäytyvät suorilta kertomasta ikäänsä. Myös työpaikoilla on nämä ihme hihittelijät, jotka eivät paljasta ikäänsä tai sitten kehottavat arvaamaan. (Ja kun tarkoituksella arvaa alakanttiin, niin sitten hykerrellään mielissään, että kiitos hirveesti, oonko mä vaan 42-vuotiaan näköinen, kun oikeesti oon 44.)
Nyt mietinkin, että minkä vuoksi ihminen häpeilee niinkin jokapäiväistä numeroa kuin ikä? Miksi se on niin helkkarin vaikeaa kertoa jollekin puistotutulle, että minä tyttö olen 38 vuotta? Mikä ihanne naisella on näyttää nuoremmalta kuin on? Mitä ihailtavaa siinä on, että jotakin mummoa luullaan lapsensa äidiksi tai suunnilleen isosiskoksi. Miksi jotkut naiset eivät halua, että heidän lapsenlapsensa kutsuvat heitä mummoksi tai miksi mummoksi tulo on jollekin niin hankalaa? Olisi sitten saamari miettinyt itse, milloin lapsensa tekee!!! Jos lisääntyy vasta nelikymppisenä, niin ei pitäisi olla pelkoa siitä, että tulee mummoksi liian nuorena.
Tämä nyt ei ole mikään riidan haastaminen, vaikka se voi siltä näyttää. Mutta kuka teistä oikeasti suostuu piilottelemaan ikäänsä? Kuka käyttää energiaansa häpeilemällä ikäänsä samaan tapaan kuin piilottelemaan riipputissejänsä? Siis avatkaa mulle nyt vähän tätä ilmiötä, jonka olemassaolon olen aina tiennyt. Miksi me naiset suostutaan tähän?
Terveisin Äippä kohta 33 v
