yllättävän paljon on näitä jotka eivät ole seksiä saanaat pitkiin, opitkiin aikoihin...Sehän on kuitenkin parisuhteen suola ja jossain vaiheessa se kääntyy tappioksi, eli jompi kumpi menee vieraisiin, ja entä jos toinen ei välitä.. ollaanpa sitten kyllä ihan hakoteillä, missä on kahdenkeskinen hellyys, yhdessä olo, rakkaus.... onhan niitä ainakin joskus ollut. Onko järkeä jatkaa sitten yhdessä oloakaan, elämän ilo pitää säilyä avioliitossa, huumori kukkia, naurua, rakkautta ja niitä intiimiä hetkiä. Me olemme olleet naimisissa 14 vuotta, rakkautta on ja seksiä, huumoriakin ja nauramme paljon. Meillä on hyvä olla yhdessä. En ole koskaan ollut erityisemmin haluton, mitä nyt jos muutaman päivän.. meillä seksiä on noin 1-2 kertaa viikossa se on sopiva määrä meille, rentouttaa, saa hyvälle tuulelle, iloiseksi jne. Oppii todella tuntemaan toisen ja ottamaan huomioon hänen tarpeensa ja halunsa samoin kuin omansa. Oman seksuaalisuutensa löytäminen kestää jollain koko ikänsä, jollain se puhkeaa kukaan vasta keski-iässä...
Onko haluttomuus sitten laspuuden aikaisia koemuksia, miten omien vanhempien seksiasiat olivat, millaisen mallin sai kotoa, halasivat vanhemmat, osoittivatko hellyyttä, miten seksi asioista puhutiin , entä ne nuoruuden kokeilut, pettymykset jne. Jos tielle ei ole osunut hyvää rakastajaa koskaan ja kokemusta ei ole tullut tai ei ole kumppanin kanssa päässyt opettelemaan näitä saloja kunolla, ehkä toinen on ujo , estoinen jne... Vaikeita asioita ovat nämä, mutta mehän olemme yksilöitä ja seksi on todellakin kiinni paljon korvien välistä eli psyykkinen juttu.