Ikääntyvän seksi, onko sitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taustalla

Aktiivinen jäsen
19.05.2004
63 720
9
36

Miten teillä toimii seksielämä? Meillä mies on tullut melkein impoksi. Pillerit auttoivat aluksi, mutta nyt on luvattu tehdä joitakin hormonikokeita ja sitten on kai se pistoshoito... Tämä tapahtui yllättäen, miehen ollessa 45 +. Erektio lopahti, mutta minusta vaimona tuntuu, että hän ei itse oikein usko itseensä, koska minä näen tilanteen joka kerta positiivisempana kuin hän itse. Onko tuo nyt sitten hormonaalista vai voiko se olla masennusta? Entäs miestensairaudet, onko tietoa? Tätä nykyä ajattelen, että voisin haluta seksiä tuonne 6-kymppiseksi, harventuen vuosien mittaan, mutta otan huomioon sen vaihtoehdon, että tulee jokin uusi innostus sillekin alueelle elämässäni. Me naiset kun pystymme elimellisesti aina.
 
Erektioon ja seksuaaliseen halukkuuteen ylipäätään vaikuttaa monet lääkkeet, esim. sydän- ja verisuonilääkkeet ja masennuslääkkeet niin päin yleensä ettei haluta, ei pelitä.
Ja jos on suoirituspaineita ja pelkoa, että ei toimi nytkään, niin ei taatusti toimi. Ja vaikka kaikki menisi kuinka hyvin tahansa, saattaa vehje löppähtää kesken homman.. iästä riippumatta. Se on semmonen kapistus, että toimii miten toimii eikä aina siten kuin haluaisi, sanoi kerran viisas lääkärisetä.

Exälläni hiipui into kun hän oli 4-kymppinen. En tiedä oliko kyse haluttomuudesta vai kyvyttömyydestä, jonkinalista erektio-ongelmaa hänellä oli kait ollut koko ikänsä. Ainakin seksuaalisuus ja seksi olivat hänelle hankalia asioita käsitellä eli hän ei ollut sinut oman seksuaalisuutensa kanssa.
Ja sitten se kävi vieraissa ja sitten sillä oli toinen ja vasta sitten se nakkasi minut pihalle, paitsi että selitteli vielä että ei halua erota yms. somaa.
En tahdo maalata piruja seinille, ei teillä ehkä näin ole.. mutta luulin minäkin että ei meillä, ei hän.. hän muuten kiisti pettämisen ja toisen naisen loppuun asti, mutta jälkeenpäin ynnäsin asioita, ja epäilykseni olivat osuneet oikeaan.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2005 klo 17:49 mjaa kirjoitti:
Exälläni hiipui into kun hän oli 4-kymppinen. En tiedä oliko kyse haluttomuudesta vai kyvyttömyydestä, jonkinalista erektio-ongelmaa hänellä oli kait ollut koko ikänsä. Ainakin seksuaalisuus ja seksi olivat hänelle hankalia asioita käsitellä eli hän ei ollut sinut oman seksuaalisuutensa kanssa.
Ja sitten se kävi vieraissa ja sitten sillä oli toinen ja vasta sitten se nakkasi minut pihalle, paitsi että selitteli vielä että ei halua erota yms. somaa.

Kiitos vastauksestasi! Onpa mielenkiintoista miten paljolti miehen kyvyttömyys tosiaan voi piillä *jossakin korvien välissä*. Nytpä tiedän olla toiveikkaammalla mielellä =). On nimittäin suht. rankka työ miehelläni ja se stressi voikin olla merkittävä juttu. Kun vielä on aikataulu muutenkin täynnä, on jopa vaikea löytää seksille sopivaa hetkeä poikineen. Varmaan tilanne helpottaa lähivuosina, koska meille on tiedossa elämänmuutos, joka tasoittanee stressin määrää. Nykyään mies ei edes ehdi etsiä itselleen virikettä tai apukeinoja! Minäpä alankin uskoa toiviekkaampaan tulevaisuuteen =). ap.
 
Meillä miehen halut hävisivät jo alle nelikymppisinä stressiin ja sen kautta masennukseen. Sitten tulivat ristiriitojen myötä erektio-ongelmat, jotka ovat siis korvien välissä. Näitä ongelmia minunkin miehelläni oli jo nuorena muitten naisten kanssa, ei minun kanssani silloin kun me tapasimme.

Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei naisen tarvitse loputtomiin ymmärtää näitä miehen erektio-ongelmiakaan. Minun naiseuteni ja itsetuntoni on ainakin kärsinyt alituisesta seksin puutteesta ja seksiongelmista. Tässä on kituutettu. Mutta olen tosi kyllästynyt.
 
syystä tai toisesta?
Itse en ole harrastanut seksiä pariin vuoteen, vaikka mies haluaisi ja olisi kyvykäs. En pysty! Mies on loukannut minua niin monta kertaa, epäillyt pettämisestä alkaen vaikka mistä. Hän on toki pyytänyt anteeksi ja saanutkin, periaatteessa. Korvienvälini, joka noita seksuaalisia halujani ohjailee, ei anna anteeksi.
Minua lapsena hyväksikäytetty, mikä tekee seksistä edelleenkin hyvin herkän alueen elämässäni ja halut tuntuvat menevän solmuun vähästäkin, saatikka siitä, että toinen pilaa kaiken mustasukkaisilla epäilyillään.
Sitten on tietysti käytännön ongelmat. Illalla kello 22 olen nukkumassa, en jaksa mitään. Talossa on kaksi murkkua, pieni asunto ja paperiseinät...
 
Äityliskä, olet oikeassa, sinun ei tarvitse odotella enää. Ota miehesi puhutteluun ja puikaa tilanne kummankin kannalta ja tehkää päätöksiä jatkon suhteen. Kenenkään ei ole pakko kitua ilman seksiä, se on varmaa.

misu, kaksi vuotta ilman seksiä ei enää ole liitto, vaan kaveruus. Onko teillä paljon yhteistä, mikä kantaa eteenpäin, sen joudut pohtimaan. Entä miehesi, onko hänellä sivusuhde vai kuinka hän hoitaa seksintarpeensa? Mitä aiot tehdä, jos miehesi löytää toimivan suhteen? Hyvin erikoiselta tilanteesi kuulostaa. Haluatko enää koskaan seksiä?
 
Meillä ei näy merkkiäkään hiipumisesta...hohhoijaa! pitäis kai olla tyytyväinen, mutta mulle kyllä vähempikin höylääminen piisais. Olen sitä tyyppiä jolle riittäis kerta tai kaksi kuukaudes suurin piirtein niihin aikoihin jolloin olis mahdollista tulla raskaaksi. Mutta olen näiden 20 vuoden aikana oppinut sen että parasta vaan "antaa" niin pääsee paljon vähemmällä mökötyksellä.
 
äityliskä (muistinko nimimerkin oikein..??) : minunkin exälläni oli siis ollut erektio- ja seksuaalisuus- ja seksiongelmia edellisessä suhteessan, koko ikänsä. Meidänkin seksielämä lähti hienosti käyntiin, mutta ilmeisesti muutto toi stressiä, perhe-elämä ei ollutkaan sitä mitä hän oli kuvitellut, minä en ollutkaan sitä mitä hän oli kuvitellut vaan paljon hankalampaa... ja niin edelleen, en tiedä mitä lie, ja niinpä hän sitten toimi tutulla tavallaan, lukkiutui, kielsi seksuaalisuuden itseltään ja minulta.. ei loppunut vain itse akti, loppui se kaikki, mitä on naisen ja miehen välillä.

Monta vuotta ilman seksuaalisuutta ja rakkautta ja kuitenkin on parisuhde - se syö naista ja naiseutta. :ashamed:

Mutta lopputulos on parempi kuin arvasinkaan, ero oli parempi juttu kuin arvasinkaan.
En sano että ongelmaton tämäkään liitto olisi, nytkin on iso sota päällä, nämä uusperhekuviot ovat hiivatin hankalia. Mutta ainakin mies on MIES :heart: B)
 
ja 20 vuoden yhteinen menneisyys. Rakkaus luontoon. Lapset. Mutta minulla ei ole minkäänlaisia seksihaluja. En jaksa edes ajatella seksiä. Jos mies löytää uuden naisen, siitä vaan.
 
Olen kovin surullinen kun luin teidän muiden jutut tästä ikääntyvän seksistä. Seksi on kuitenkin tärkeä osa parisuhdetta. On tietysti muutakin mutta jos seksiä ei ole niin parisuhde ilman muuta ontuu.
Meillä mies on hyvin innokas ja itsekkin, on tietty kausia jolloin ei huvita.. esim. ennen menkkoja kun kaikki ottaa päähän. Olen huomannut että kevät ja kesä saa kyllä hormoonit hyrräämään. Luulen että nämä seksi asiatkin johtuvat paljon siitä miten itse voi, tarkoitan henkistä ja fyysistä puolta miehillä ja naisilla.
Tämä alue on myös niin monimutkainen ja kaikkihan vaikuttaa kaikeen. En näe kumminkaan että jos ikää tulee kokoajan niin seksistä pitäisi luopua, ehkä se harvenee vuosien myötä mutta seksi pitää vireänä, energisena ja onnellisena.Myös läheisyys on tärkeää niinä haluttomina kausina.
Kaikkille hyvää kesää! :)
 
Olen vähän alle 40-kymppinen nainen. Ajattelin just tänään näitä seksihaluja. Kymmenessä vuodessa halut on selvästi iteltäni vähentyneet, hyvä näin. Nuorempana piti jopa joskus turvautua omaan apuun, kun mies oli aina vaan töissä.(Kuulostaako kamalalta??). Ehkä olin nuorempana jopa liian innokas. Välillä seksi maistuu tosi hyvältä eli haluttaa paljon. Välillä tunnen olevani kuin emakko tarjotessani kinkkua miehelleni, kun itseä ei aina huvita.
Yhteenvetona, että seksielämää on vielä ainakin tässä iässä, mutta aina ei huvita. Ajattelen kauhulla,millaista on seksi 20 vuoden päästä vai onko sitä ollenkaan enää. Ryppynen nahka ja luut kolisevat tai sitten kamala läskivuori lyllyy. Mitä tuleman pitää???
 
Mulla asiat hyvin.

Itse 41v oikeastaann nyt alan vasta nauttimaan seksistä, kun jo üskaltaa itse sanoa mikä tuntuu hyvälle ja mitä haluaa.

Saatetaan olla jopa 3 kertaa päivässä ja kummallekkin maistuu :heart:
 
Luojan kiitos tulin tänne palstalle!! En olekaan ainoa ongelmineni!!
Meillä seksiä viimeksi vuosi sitten, sitä edeltänyt pitkä "pakollinen" jakso, kun lasta laitettiin, eikä millään..nyt kuopuksen jälkeen ei kumpikaan halunnut ja itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa...ei ole oikein koskaan kiinnostanut. En koe sitä ongelmaksi, mutta tuntuu että kaikki vauvalehdistä lähtien "painostaa", että kyllä sitä pitäisi olla ja mahd pian synnytyksestäkin...ja jos ei halua, ni sitten vaan lääkäriin tai kallonkutistajalle, että haluaa. Mieheni into hiipunut myös.Oletan, että hänellä ei ole mitään sivubisnestä, jos o, niin tietää sitten olleensa. Omat haluni ovat myös korvien välissä ja koska mieheni ei osallistu mihinkään ja kaikki aina niin vaikeaa, iloa ei mistään (muusta kuin lapsuudenkodistaan!), niin eipä paljon juu hyvita!!!Mutta elämässä on muitakin ressin aiheita kun seksi. Voihan olla että minäkin vielä joskus jonkun kanssa!! :))
 
yllättävän paljon on näitä jotka eivät ole seksiä saanaat pitkiin, opitkiin aikoihin...Sehän on kuitenkin parisuhteen suola ja jossain vaiheessa se kääntyy tappioksi, eli jompi kumpi menee vieraisiin, ja entä jos toinen ei välitä.. ollaanpa sitten kyllä ihan hakoteillä, missä on kahdenkeskinen hellyys, yhdessä olo, rakkaus.... onhan niitä ainakin joskus ollut. Onko järkeä jatkaa sitten yhdessä oloakaan, elämän ilo pitää säilyä avioliitossa, huumori kukkia, naurua, rakkautta ja niitä intiimiä hetkiä. Me olemme olleet naimisissa 14 vuotta, rakkautta on ja seksiä, huumoriakin ja nauramme paljon. Meillä on hyvä olla yhdessä. En ole koskaan ollut erityisemmin haluton, mitä nyt jos muutaman päivän.. meillä seksiä on noin 1-2 kertaa viikossa se on sopiva määrä meille, rentouttaa, saa hyvälle tuulelle, iloiseksi jne. Oppii todella tuntemaan toisen ja ottamaan huomioon hänen tarpeensa ja halunsa samoin kuin omansa. Oman seksuaalisuutensa löytäminen kestää jollain koko ikänsä, jollain se puhkeaa kukaan vasta keski-iässä...
Onko haluttomuus sitten laspuuden aikaisia koemuksia, miten omien vanhempien seksiasiat olivat, millaisen mallin sai kotoa, halasivat vanhemmat, osoittivatko hellyyttä, miten seksi asioista puhutiin , entä ne nuoruuden kokeilut, pettymykset jne. Jos tielle ei ole osunut hyvää rakastajaa koskaan ja kokemusta ei ole tullut tai ei ole kumppanin kanssa päässyt opettelemaan näitä saloja kunolla, ehkä toinen on ujo , estoinen jne... Vaikeita asioita ovat nämä, mutta mehän olemme yksilöitä ja seksi on todellakin kiinni paljon korvien välistä eli psyykkinen juttu.
 
minä varmaan kuulun monen mielestä sarjaan ikääntyvät. Mutta en koe miksikään raihnaiseksi mummoksi tuon kysytyn asian suhteen eikä mieskään ole sitä.
Sitä vaan arvostaa eri asioita eri tavalla tässä iässä. Ei laske panoja per viikko tai varsinaisen seksisession kestoa sekuntikellon kanssa. Siihen kun kuuluu niin paljon muutakin kuin itse se akti.

 

Yhteistyössä