Ihmisten nihkeä asenne muiden laihduttamiseen ja tämä outo syömiskulttuuri!

Nyt on pakko avautua muutamista laihdutusprojektini aikana havaituista seikoista. Olen laihduttanut nyt noin 8 kuukautta ja alan olla tavoitepainossani. Mittani olivat aluksi 171cm ja 75kg. Nyt paino on 60kg ja tämä olisi tavoite pitää.

Olen pyrkinyt laihduttamaan terveellisesti enkä ole lähtenyt liian tiukkoihin linjanvetoihin, mutta olen oppinut kohtuuden käsitteen, jonka ansiosta paino onkin laskenut. Monelle tämä on ihan vieras asia.

Jos olen kylässä sukulaisten luona, mökillä, matkalla tai missä tahansa, jossa pääsee seuraamaan toisten syömisrutiineja, saan osakseni outoa käytöstä ja paheksuntaa. En syö enää niin paljon kuin ennen, en tarvitse niin isoja määriä ja voin paremmin pienemmällä syömisellä.

Syön itselleni sopivan määrän ruokaa, tulen kylläiseksi enkä koe tarvetta santsata. Muut santsaavat ja sitten ihmetellään kun en syö enempää. Miksi söisin jos ei tee mieli? Mua mulkoillaan ja vinoillaan, että yritänkö olla jotenkin parempi vai onko mulla joku ongelma.:O Pitäiskö mun vetää itseni ähkyyn, koska muutkin tekevät niin?

Kahvipöydässä otan palan kakkua ja pari keksiä, kahvia, en santsaa. Muut ihmettelevät ja vetävät oikein urakalla. Loukkaantuvat miltei kun en ota enempää.

En syö juurikaan välipaloja ja minusta nälkä saa tulla ennen kuin syön, en syö varastoon kuten moni tekee. Sitten he kuvittelevat, että kituutan koko ajan nälässä ja yritän jotain, vaikka olen vain vihdoin tottunut kohtuullisiin annoskokoihin ja rytmiin.

Minusta taas on epänormaalia syödä itsensä miltei ähkyyn JOKA aterialla, syödä joka välissä joku välipala ja kahvin kanssa aina enemmän tai vähemmän jotain herkkua. Normaali pieni näläntunne on heille epänormaalia ja kauhistus. Minulle se on merkki, että nyt pitää syödä. En osaa enää syödä huvikseni. En millään tavalla kommentoi tai ivaile muiden syömisistä, mutta omiani olen kohtuullistanut. Olen outo, kun en mässytä telkkarin ääressä tai ole ihan täynnä aterian jälkeen.

 

Täyttä asiaa koko teksti, ei voi muuta sanoa!

 

Joo. Minä olen karppaamalla ja satunnaisilla herkuilla laihduttanut pikkuhiljaa yht. 10kg vuodessa. Se tuntuu olevan kova pala niin ystäville kuin tuntemattomillekin; osan mielestä karppisafka ei laihduta eikä ole terveellistä, osan mielestä olen laihtunut "aika vähän"(eikös hidas laihdutus yleensä pidäkin kilot poissa..?). Ihan miten vaan mutta "ei kiitos" teidän pullalle ja muka-kevyille laiharisafkoille, jättäkää minut jo rauhaan! Kaikkien ei tee mieli "jotain suolaista" tunnin välein eikä varsinkaan sitä leipää..!

 

kateellisten panettelua

 

Joo. Minä olen karppaamalla ja satunnaisilla herkuilla laihduttanut pikkuhiljaa yht. 10kg vuodessa. Se tuntuu olevan kova pala niin ystäville kuin tuntemattomillekin; osan mielestä karppisafka ei laihduta eikä ole terveellistä, osan mielestä olen laihtunut "aika vähän"(eikös hidas laihdutus yleensä pidäkin kilot poissa..?). Ihan miten vaan mutta "ei kiitos" teidän pullalle ja muka-kevyille laiharisafkoille, jättäkää minut jo rauhaan! Kaikkien ei tee mieli "jotain suolaista" tunnin välein eikä varsinkaan sitä leipää..!

Mä en laihduttanut karppaamalla, tosin karsin turhia hiilareita. Leipää syön harvoin ja vähän kerrallaan. Tämäkin asia on saanut ihmetystä osakseen.

Leipä ja peruna kun ovat kuuluneet suomalaiseen ruokavalioon ja ruokaympyrään pitkän aikaa. Moni ei vain ymmärrä, että ne ovat perua pula-ajoilta ja silloin se pottu ja leipä olivat ne, mitä ylipäänsä oli saatavilla. Kasviksia ja lihaa oli harvoin saatavilla. Ruokaympyräkin tehtiin sen mukaan. Se ei silti suinkaan tarkoita, että silloiset suositukset olisivat terveellisimmät, ne vain olivat parasta saatavilla olevista aineksista. Nykyäänhän saa kaikenlaisia kasviksia ja lihaa, ja pula-ajat ovat mennyttä. Suosituksiakin ollaan kovasti uudistamassa. Nykyään liikkuminenkin on vähäisempää ja kevyempää.

Nykyäänkin tuo perunan ja leivän ihannointi ruokavalion perustana istuu tiukassa. Jos niistä kieltäytyy ei muka syö oikein ja pelleilee jotain ihmeellistä. Tokihan perunaa ja leipää saa syödä, mutta kohtuus niissäkin.

 

Mä en laihduttanut karppaamalla, tosin karsin turhia hiilareita. Leipää syön harvoin ja vähän kerrallaan. Tämäkin asia on saanut ihmetystä osakseen.

Leipä ja peruna kun ovat kuuluneet suomalaiseen ruokavalioon ja ruokaympyrään pitkän aikaa. Moni ei vain ymmärrä, että ne ovat perua pula-ajoilta ja silloin se pottu ja leipä olivat ne, mitä ylipäänsä oli saatavilla. Kasviksia ja lihaa oli harvoin saatavilla. Ruokaympyräkin tehtiin sen mukaan. Se ei silti suinkaan tarkoita, että silloiset suositukset olisivat terveellisimmät, ne vain olivat parasta saatavilla olevista aineksista. Nykyäänhän saa kaikenlaisia kasviksia ja lihaa, ja pula-ajat ovat mennyttä. Suosituksiakin ollaan kovasti uudistamassa. Nykyään liikkuminenkin on vähäisempää ja kevyempää.

Nykyäänkin tuo perunan ja leivän ihannointi ruokavalion perustana istuu tiukassa. Jos niistä kieltäytyy ei muka syö oikein ja pelleilee jotain ihmeellistä. Tokihan perunaa ja leipää saa syödä, mutta kohtuus niissäkin.

Tokihan pitää myös muistaa että se leipä ja pottu eivät lihottaneet 50v sitten ihmisiä koska normaalityöt olivat silloin fyysisesti hyvin raskaita + normaalielämäkin oli huomattavasti raskaampaa kuin nykyään.

Monille tuntuu tuo vanha lautasmalli olevan niin iskostunut päähän ettei siihen yksinkertaisesti auta mikään.

Itse vedin kanssa 10v sitten painoa 26kg alas ja sen jälkeen vielä 13kg ja on tosiaan tullut huomattua ettei muut ihmiset ymmärrä miksi esim minä en välttämättä halua sitä pullaa tai 6 perunaa joka aterialla.

 

Mulla on nyt vajaa 10 kiloa lähtenyt vuodessa ruokavaliomuutoksella. Hiilihydraatteihin minäkin olen enimmäkseen silmäni iskenyt ja niitä tarkkaillut opetellut itselleni sopivaa syömistapaa. Nyt voin hyvin itseni ja syömisteni kanssa.

Mutta muille ihmisille minun syömiseni tuntuvat sen sijaan olevan suurikin ongelma. Minä, entisessä elämässäni tolkuton pullahiiri, en syö makeita leivonnaisia tai muita sokeripommeja mielelläni edes juhlissa jos ei kohteliaisuussyistä ole "pakko". Ja yllättävänkin usein tämä pakko tuntuisi tulevan eteen, myös muulloin kuin juhlissa ja myös muiden kuin vanhojen mummojen kanssa. En todellakaan toivo tai odota että minulle varattaisiin jotain vaihtoehtoista tarjottavaa, mieluiten jättäisin vähäeleisesti ja kohteliaasti vaan kahvileivät tai makeiset syrjään, suolaista voin vähän ottaakin vaikka hiilareita siinä olisikin. Juon ihan tyytyväisenä kahviani muiden pistellessä ympärilläni pullaa tai jotain muuta suuhunsa. Minun ei tee niitä tippaakaan mieli jos saan jättää ne pois enkä yhtään häiriinny siitä että ne muille maistuvat.

Mutta voi miten häiritsevää tämä sitten voikaan olla muille ihmisille.: "Eihän nyt yksi kerta mitään voi haitata." "Älä nyt niin kauheesti nipota." "Pitää kai sun joskus nautiskella" ... yms. yms.

En minä mielestäni nipota, yritän olla tekemättä ruokavaliostani minkäänlaista numeroa ja nautiskelen kyllä hyvällä ruoalla. Mutta olen niin heikko että ruokavalioni rakoilee ja itsekurini heikkenee jos jatkuvasti joudun muiden mieliksi syömään hiilaripommeja. Ja taas tulee ihan turhaan takapakkia.

 

Täysin samaa mieltä ap:n kanssa, samoja juttuja olen ihmetellyt! :flower: