V
vierailija
Vieras
Nyt on pakko kysyä muiden mielipiteitä...tarvitsen vähän tukea ajatuksilleni , ja toisaalta haluan kuulla miten muut toimisivat tilanteessani.
Olen pidemmän aikaa elänyt Kauko suhteessa jossa tapaamiset ovat mahdollisia vain n.kerran viikossa. Silloinkin aika rajoittuu yhteen päivään ( työ, lapset ym) muutaman tunnin yhdessäolo nyt ei ihan korvaa parisuhdetta kuitenkaan.
Tämän takia ollaan usein oltu jo eroamassa mutta pystytty yhdessä kuitenkin...kumpikaan ei halua menettää toista. Toisaalta mies taas ei ole valmis ja kykenevä sitoutumaan vakavammin että esim. Yhteenmuutto olisi edes teoriassa vaihtoehto. Tämä raastaa, ja on saanut minut monesti lähes pistämään ns. Hanskat tiskiin...itse olisin hyvinkin valmis mutta. Kyllähän mies puhua osaa, suorastaan raivostuu välillä että miksi en usko hänenkin haluavan vaikka mitä..vaikea uskoa kun sitten taas suoraan sanoo ettei mihinkään pysty.
Nyt on kuitenkin tilanne sellainen että kesä tulee, ja se tarkoittaa että hän on töissä lähes aamusta yöhön, ja lähes joka päivä. Kun kesä loppuu niin lähtee puoleksi vuodeksi pois.
Mä en nää miten tämä voisi kestää sitä...enkä saa tältä ahdistukselta rauhaa.
Kai mua loukkaa sekin että mies ihan iloisesti kertoo kesän menevän näin ja tämän lähdön olevan edessä...ilman että edes suunnittelisi meille vaikka yhtä ainutta kokonaista viikonloppua.
Eli ei nähdä, olla yhdessä..mitään, koko tänä aikana ennen syksyä ja sitten häipyy kokonaan.
Suuttui mulle äsken kun yritin puhua tästä.
En tiedä...
Mitä muut tekisitte/ ajattelisitte ?
Olen pidemmän aikaa elänyt Kauko suhteessa jossa tapaamiset ovat mahdollisia vain n.kerran viikossa. Silloinkin aika rajoittuu yhteen päivään ( työ, lapset ym) muutaman tunnin yhdessäolo nyt ei ihan korvaa parisuhdetta kuitenkaan.
Tämän takia ollaan usein oltu jo eroamassa mutta pystytty yhdessä kuitenkin...kumpikaan ei halua menettää toista. Toisaalta mies taas ei ole valmis ja kykenevä sitoutumaan vakavammin että esim. Yhteenmuutto olisi edes teoriassa vaihtoehto. Tämä raastaa, ja on saanut minut monesti lähes pistämään ns. Hanskat tiskiin...itse olisin hyvinkin valmis mutta. Kyllähän mies puhua osaa, suorastaan raivostuu välillä että miksi en usko hänenkin haluavan vaikka mitä..vaikea uskoa kun sitten taas suoraan sanoo ettei mihinkään pysty.
Nyt on kuitenkin tilanne sellainen että kesä tulee, ja se tarkoittaa että hän on töissä lähes aamusta yöhön, ja lähes joka päivä. Kun kesä loppuu niin lähtee puoleksi vuodeksi pois.
Mä en nää miten tämä voisi kestää sitä...enkä saa tältä ahdistukselta rauhaa.
Kai mua loukkaa sekin että mies ihan iloisesti kertoo kesän menevän näin ja tämän lähdön olevan edessä...ilman että edes suunnittelisi meille vaikka yhtä ainutta kokonaista viikonloppua.
Eli ei nähdä, olla yhdessä..mitään, koko tänä aikana ennen syksyä ja sitten häipyy kokonaan.
Suuttui mulle äsken kun yritin puhua tästä.
En tiedä...
Mitä muut tekisitte/ ajattelisitte ?