ihmetyttää

terve vaan.Minä tässä olen ihmetellyt kuinka yleistä on kaksi ja puoli vuotiaan pojan jatkuva kiukuttelu jostakin.esim pyytää maitoa ja kun sen saa se ei kelpaa,pitää saada mehua.
Hoidosta tullessaan emme saa mieheni kanssa keskustella juuri mistään kun vaatii huomiotaan narinalla ja itkulla jos ei heti huomata. koko ajan on vailla jotakin...kuinka yleistä tämä on?
 
Koita jaksaa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 17:36 eräs äiti kirjoitti:
aikasemmin sai mehunsa mutta nyt olen yrittänyt pitää tiukkaa linjaa. jos ei pyydetty kelpaa niin saa luvan olla sitten ilman...
Varsin tavallista se on, eikä lopu ennen kuin näkee ettei tää tepsi. Jos tepsii, keksitään joku uus tapa testata, missä raja menee. Eli tsemppiä vaan, selkeästi ilmaistuna että tämä oli mitä ensin pyysit, jos ei kelpaa ni ei sitten mitään muuta.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 17:36 eräs äiti kirjoitti:
aikasemmin sai mehunsa mutta nyt olen yrittänyt pitää tiukkaa linjaa. jos ei pyydetty kelpaa niin saa luvan olla sitten ilman...
Hyvä niin, eiköhän se siitä lopu kun huomaa ettei kannata.
Mitä jos annatte molemmat ensiksi lapselle täyden huomion hetkeksi ja keskustelette sitten. Meillä se toimii. Kannattaa kokeilla, jos ette jo ole.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 17:26 Eräs äiti kirjoitti:
terve vaan.Minä tässä olen ihmetellyt kuinka yleistä on kaksi ja puoli vuotiaan pojan jatkuva kiukuttelu jostakin.esim pyytää maitoa ja kun sen saa se ei kelpaa,pitää saada mehua.
Hoidosta tullessaan emme saa mieheni kanssa keskustella juuri mistään kun vaatii huomiotaan narinalla ja itkulla jos ei heti huomata. koko ajan on vailla jotakin...kuinka yleistä tämä on?
Uhmaikä
http://jkk.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/2-3vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy
 
pojan uhma
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.08.2006 klo 04:50 pikkuvaemo kirjoitti:
Ton ikästen poikin uhma kohdistuu nimenomaan äitiin :(
Kyllä siitä osansa saa isäkin. Riippuu varmaan siitä, miten paljon isä on lapsen kanssa. Toisaalta, uhma on irtautumista, ja olisko niin että tässä vaiheessa poika irtautuu nimenomaan äidistään?? Ja "liittyy" miesten joukkoon? ainakin miellä poika on innosta soikeena isänsä kanssa, miesten jutuissa, pohtii saunassa pippeli-asioita, kävelee isänsä perässä pohkeessa kiinni ja matkii: mä pissaan seisaaltaan.. Ja mistä sittentuleekin into tehdä "pusikkopissat", tosin meidän vajaa 3 v sitten unohtaa riisua housunsa.. harmillisinta on lenkkareiden kuivattaminen.. :(
 
Juu,kyllä ne tosiaan kulkevat isänsä kanssa kuin majakka ja perävaunu.eipä siinä äitillä ole paljon väliin menoa kuin silloin vaan ku meno menee hurjaksi.
Kiitoksia vastauksista. sitähän se uhmaa varmaan on tai jotai irtautumista... =)
 
Tutulta kuulostaa. Tyttö 2,5v. Tämän hetken suosituin "draama" on se kun hän pyytää jotain, esim. maitoa ja kun sen saa eteensä sanookin "en haluu maitoa" Siinä vaiheessa yleensä kysyn että etkö siis aiokaan juoda, etkö todella halua maitoa? Tyttö sanoo painokkaasti että en halua. Kun otan maidon pois, tulee kuin apteekin hyllyltä, poikkeuksetta: "miks mää en sais maitoaaa..." ja hirvee huuto.. :D
On siinä pokassa pitelemistä.. Pikku draamakuningatar.. Kaikki on aina väärinpäin ja huomiota pitäisi saada loputtomasti. Kiukuttelee paljon jos en toimi hänen pillinsä mukaan, ja hyvin harvoin toimin. Vielä minua enimmäkseen huvittaa tytön kriisit, joihin yritän kuitenkin suhtautua vakavasti, kokeehan hän ne hyvin vaikeina asioina. Ja oikein huomaa kuinka hän taistelee itsensä kanssa kun esim. päättäminen on niin tajuttoman vaikeaa. Pitää vaan yrittää tasapainoilla siinä vieressä että osaisi sopivasti päättää tytön puolesta, mutta että hän kuitenkin saisi opetella tarpeeksi oman mielensä hallintaa. Tsemppiä kaikille uhmaikäisten vanhemmille! :)
 
täällä myös
aiheen aloittajan kirjoitus oli kuin minun käsialaa : ) paitsi, että meidän poika ole hoidossa vaan kotona...Tätä ottaa, ei ota asiaa on llut ilmassa jo vähän aikaa ja alkaa jo pikku hiljaa ärsyttämään : / Vähän välin pyydetään, että äitiiii anna minulle leipää ja sitten, kun saan leivän tehtyä niin heittäydytään lattialla potkimaan ja sätkimään sekä huudetaan etten haluu leipää : / No sitten kun joko itse syön leivän tai heitän sen pois alkaa uudestaan kauhea huuto ja sätkimine, että olisin halunnut syödä leipää : ) Ja varsinkin silloin meillä näitä pyyntöjä esitetään, kun olen imettämässä pikkusiskoa (2kk) Olen ajatellut, että on selvää huomion hakemista...ei vaan äidin hermt meinaa aina kestää sitä vatvomista, että otetaan ja ei oteta. Olen kyllä oottanut sen linjan, että js ei ekalla tarjamisella kelpaa niin sitten ollaan kokonaan ilman...eipä vaan tunnu tehoavan...Meillä olen myös humannut tämän, että äidille kiukutellaan paljon enemmän. Olin lauantaina aivan helisemässä, kun iskä lähti aamu päivästä kalaan ja tuli vasta illalla pois...Poika oli koko päivän aivan mahdoton : / Teki jo itse mieli pomppia seinille : ) Hattua nstan kaikille yh-äideille. Minusta ei varmaan siihen lisi tuon meidän 2,5-vuotiaan kanssa. Mielenterveys varmaan pettäisi : )
 

Yhteistyössä