Tässä päivän Hesarista mielenkiintoinen kirjoitus, kopioitu tähän puoliksi. Valaisee asiaa minusta tyynen asiallisesti.
Tiede
tiistaina 13.11.2012
Annikka Mutanen
Talvivaara pelaa riskialttiilla prosessilla
Ympäristöonnettomuuden aiheuttanut Talvivaaran kaivos irrottaa
metallit kemiallisella ketjureaktiolla, jota on vaikea pysäyttää.
Jätevesialtaan vuodon yksi syy oli tavallinen luonnonilmiö sade.
Kainuun Talvivaaran nikkelikaivoksesta virtasi koko viime viikon myrkyllisen hapanta ja metallipitoista vettä maastoon ja vesistöihin. Talvivaara on ollut viime vuodet tiuhaan otsikoissa: jättimäiset sulfaattipäästöt ovat suolanneet lähijärviä, ja prosessiliuosaltaasta on löytynyt kuolleita lintuja.
Kaivos käyttää menetelmää, joka on ollut altis vahingoille. Nikkeli ja muut metallit irrotetaan malmista eli louhitusta kivestä bioliuotuksella. Se kuulostaa luonnonmukaiselta, mitä se pitkälti onkin. Sama kemiallinen reaktio käynnistyy hitaasti itsestään perinteisten metallikaivosten louhoksissa, kivikasoissa ja rikastushiekka-altaissa. Niissä liukenemista yritetään kuitenkin ympäristösyistä estää. Luonnonmukaisuus ei nimittäin ole yhtä kuin ympäristöystävällisyys.
Näin tapahtumaketju etenee: Kun malmikivi räjäytetään, sen tuore pinta hapettuu ja alkaa rapautua. Metallit esiintyvät maaperässä usein rikin kanssa eli sulfidiyhdisteinä. Kun hapettunut rautasulfidi joutuu kosketuksiin veden kanssa, muodostuu rikkihappoa. Samalla vesi happamoituu.
Hapan vesi liuottaa malmikivestä metalleja, mikä taas lisää liuoksen happamuutta entisestään. Kun happamuus on riittävän voimakasta, liuotustyöhön hyökkäävät mukaan bakteerit, jotka luontaisesti pesivät sulfidien liepeillä. Nyt noidankehä on valmis. Happamuus, bakteerit ja metallien liukeneminen ruokkivat toisiaan, ja ketjureaktiota on vaikea pysäyttää.
Happoa muodostavaa kivikasaa pidetään yleensä riskinä. Jos kasalta tai louhokselta pääsee valumaan hapanta vettä luontoon, happamuus alkaa liuottaa metalleja myös ojien penkereistä, rantahiekoista ja järvenpohjista.Maaperän alumiini esimerkiksi alkaa liueta, kun veden pH-arvo laskee alle viiden. Tämä alumiini on liukoisessa muodossa vesieliöille erittäin myrkyllistä. Lisäksi se ylläpitää happamoitumista. Näin noidankehä on siirtynyt vesistöön.
Tämän takia ympäristöluvat velvoittavat tavallisia kaivoksia estämään haponmuodostusta ja metallien liukenemista.
Talvivaarassa tätä kemiallista ketjureaktiota päinvastoin kiihdytetään. Malmista tehdään mursketta, jotta hapettumispintaa on paljon. Murske kootaan kaivosalueelle kasoihin ja kastellaan laimealla rikkihapolla. Metalleja liuottavien bakteereiden toimintaa edistetään puhaltamalla murskeeseen ilmaa ja kastelemalla kasaa jatkuvasti. Metallit liukenevat kasteluveteen. Samaa vettä kierrätetään kasan kastelussa niin, että se muuttuu koko ajan metallipitoisemmaksi. Lopulta nikkeli, koboltti, kupari ja sinkki otetaan liuoksesta talteen saostamalla.
Menetelmä on on suomalaisille uusi ja nikkelin tuotannossa käytössä ensimmäistä kertaa. Se on nerokas: tehokas ja taloudellinen. Mutta Talvivaarassa se on tuottanut vahinkoja, joista kaivoksen massiivinen mittakaava on tehnyt vakavia.
----------
Lähteet: erikoistutkija Marja Liisa Räisänen, Geologian tutkimuskeskus,
Talvivaara pelaa riskialttiilla prosessilla - Tiede - HS Digilehti
Tiede
tiistaina 13.11.2012
Annikka Mutanen
Talvivaara pelaa riskialttiilla prosessilla
Ympäristöonnettomuuden aiheuttanut Talvivaaran kaivos irrottaa
metallit kemiallisella ketjureaktiolla, jota on vaikea pysäyttää.
Jätevesialtaan vuodon yksi syy oli tavallinen luonnonilmiö sade.
Kainuun Talvivaaran nikkelikaivoksesta virtasi koko viime viikon myrkyllisen hapanta ja metallipitoista vettä maastoon ja vesistöihin. Talvivaara on ollut viime vuodet tiuhaan otsikoissa: jättimäiset sulfaattipäästöt ovat suolanneet lähijärviä, ja prosessiliuosaltaasta on löytynyt kuolleita lintuja.
Kaivos käyttää menetelmää, joka on ollut altis vahingoille. Nikkeli ja muut metallit irrotetaan malmista eli louhitusta kivestä bioliuotuksella. Se kuulostaa luonnonmukaiselta, mitä se pitkälti onkin. Sama kemiallinen reaktio käynnistyy hitaasti itsestään perinteisten metallikaivosten louhoksissa, kivikasoissa ja rikastushiekka-altaissa. Niissä liukenemista yritetään kuitenkin ympäristösyistä estää. Luonnonmukaisuus ei nimittäin ole yhtä kuin ympäristöystävällisyys.
Näin tapahtumaketju etenee: Kun malmikivi räjäytetään, sen tuore pinta hapettuu ja alkaa rapautua. Metallit esiintyvät maaperässä usein rikin kanssa eli sulfidiyhdisteinä. Kun hapettunut rautasulfidi joutuu kosketuksiin veden kanssa, muodostuu rikkihappoa. Samalla vesi happamoituu.
Hapan vesi liuottaa malmikivestä metalleja, mikä taas lisää liuoksen happamuutta entisestään. Kun happamuus on riittävän voimakasta, liuotustyöhön hyökkäävät mukaan bakteerit, jotka luontaisesti pesivät sulfidien liepeillä. Nyt noidankehä on valmis. Happamuus, bakteerit ja metallien liukeneminen ruokkivat toisiaan, ja ketjureaktiota on vaikea pysäyttää.
Happoa muodostavaa kivikasaa pidetään yleensä riskinä. Jos kasalta tai louhokselta pääsee valumaan hapanta vettä luontoon, happamuus alkaa liuottaa metalleja myös ojien penkereistä, rantahiekoista ja järvenpohjista.Maaperän alumiini esimerkiksi alkaa liueta, kun veden pH-arvo laskee alle viiden. Tämä alumiini on liukoisessa muodossa vesieliöille erittäin myrkyllistä. Lisäksi se ylläpitää happamoitumista. Näin noidankehä on siirtynyt vesistöön.
Tämän takia ympäristöluvat velvoittavat tavallisia kaivoksia estämään haponmuodostusta ja metallien liukenemista.
Talvivaarassa tätä kemiallista ketjureaktiota päinvastoin kiihdytetään. Malmista tehdään mursketta, jotta hapettumispintaa on paljon. Murske kootaan kaivosalueelle kasoihin ja kastellaan laimealla rikkihapolla. Metalleja liuottavien bakteereiden toimintaa edistetään puhaltamalla murskeeseen ilmaa ja kastelemalla kasaa jatkuvasti. Metallit liukenevat kasteluveteen. Samaa vettä kierrätetään kasan kastelussa niin, että se muuttuu koko ajan metallipitoisemmaksi. Lopulta nikkeli, koboltti, kupari ja sinkki otetaan liuoksesta talteen saostamalla.
Menetelmä on on suomalaisille uusi ja nikkelin tuotannossa käytössä ensimmäistä kertaa. Se on nerokas: tehokas ja taloudellinen. Mutta Talvivaarassa se on tuottanut vahinkoja, joista kaivoksen massiivinen mittakaava on tehnyt vakavia.
----------
Lähteet: erikoistutkija Marja Liisa Räisänen, Geologian tutkimuskeskus,
Talvivaara pelaa riskialttiilla prosessilla - Tiede - HS Digilehti
Viimeksi muokattu: