N
niina81
Vieras
Ihme tilanne...
Mulla olis nyt tällainen tilanne työpaikalla. Olen ollut muutaman vuoden eräässä työpaikassa ja erään miehen kanssa on ollut "henkilökemiaa", flirttiä, ihan asialinjalla kuitenkin, sillä mies on varattu, itse en ole. Jokin aika sitten tutuistuimme hieman lähemmin, ihan vain juttelmalla asioista henkilökohtaisemmalla tasolla, ja huomasin ja hänkin huomasi, että tulemme valtavan hyvin juttuun. Huomasin olevani aika ihastunut, ja hänenkin käytöksessä huomasin muutosta. Itsekseni kävin asian lävitse, aika voimakkaastikin, ja hakeuduinkin muiden miesten seuraan, yrittäen unohtaa koko tämän asian.
Oikeastaan kaiken kriiseilyn tuloksena päädyin siihen ajatukseen, että voisin kuvitella olevani miehen kanssa ystävä, sillä en haluaisi että pitäisi luopua hyvästä henkilökemiasta, kun ei niin monen ihmisen kanssa tule juttuun niin hyvin. Kuvittelen myös, että voisin aidosti vain olla ystävä. Nyt en kuitenkaan enää oikein pysy tapahtumien kulussa perässä, mies ei ota enää juurikaan mitään kontaktia, jos kahvihuoneessa on useita ihmisiä, mies alkaa juttelemaan jonkun toisen kanssa, ja jopa työasioista puhuttaessa, mies vastaa murahtaen, eikä oikein ota kontaktia. Kuitenkin teemme yhteistyötä paljon, niin en tiedä miten kauan mies voi vältellä ja olla reagoimatta esim. työhön liittyviin kysymyksiin. En oikein tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua, pitäisikö ottaa puheeksi jotenkin? en tiedä mut kummalta tuntuu. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Ottaisitteko asian puheeksi vai antaisitteko ajan kuljettaa?
Mulla olis nyt tällainen tilanne työpaikalla. Olen ollut muutaman vuoden eräässä työpaikassa ja erään miehen kanssa on ollut "henkilökemiaa", flirttiä, ihan asialinjalla kuitenkin, sillä mies on varattu, itse en ole. Jokin aika sitten tutuistuimme hieman lähemmin, ihan vain juttelmalla asioista henkilökohtaisemmalla tasolla, ja huomasin ja hänkin huomasi, että tulemme valtavan hyvin juttuun. Huomasin olevani aika ihastunut, ja hänenkin käytöksessä huomasin muutosta. Itsekseni kävin asian lävitse, aika voimakkaastikin, ja hakeuduinkin muiden miesten seuraan, yrittäen unohtaa koko tämän asian.
Oikeastaan kaiken kriiseilyn tuloksena päädyin siihen ajatukseen, että voisin kuvitella olevani miehen kanssa ystävä, sillä en haluaisi että pitäisi luopua hyvästä henkilökemiasta, kun ei niin monen ihmisen kanssa tule juttuun niin hyvin. Kuvittelen myös, että voisin aidosti vain olla ystävä. Nyt en kuitenkaan enää oikein pysy tapahtumien kulussa perässä, mies ei ota enää juurikaan mitään kontaktia, jos kahvihuoneessa on useita ihmisiä, mies alkaa juttelemaan jonkun toisen kanssa, ja jopa työasioista puhuttaessa, mies vastaa murahtaen, eikä oikein ota kontaktia. Kuitenkin teemme yhteistyötä paljon, niin en tiedä miten kauan mies voi vältellä ja olla reagoimatta esim. työhön liittyviin kysymyksiin. En oikein tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua, pitäisikö ottaa puheeksi jotenkin? en tiedä mut kummalta tuntuu. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Ottaisitteko asian puheeksi vai antaisitteko ajan kuljettaa?
