Mutsi piipahti, ja kuopus sille sitten suruissaan alko puhumaan mutsille siitä kun se on puhunu hälle niin ilkeesti. Mutsi ihmetteli vähän aikaa että mitä ihmettä, niin mä tuumin vaan, että "no poikaa on niin vaivannu ne mitä sä sille olet sanonu" -ja kerroin pari juttua.
No, mutsi meni hiljaseks. Sitten kun se oli lähdössä, se meni halaamaan kuopusta ja supsutteli jotain pojalle... Kuulin vaan, että "onko asia nyt sovittu, eikä enää olla surullisia?" Poika oli vaan että "joo on nyt, kun pyysit anteeksi"
Siis ihme! Mutsi ei ole koskaan pyytänyt keneltäkään anteeksi! Kerta se on ensimmäinenkin. Ja saapa nähdä osaako jatkossa olla vähän kiltimmin.
No, mutsi meni hiljaseks. Sitten kun se oli lähdössä, se meni halaamaan kuopusta ja supsutteli jotain pojalle... Kuulin vaan, että "onko asia nyt sovittu, eikä enää olla surullisia?" Poika oli vaan että "joo on nyt, kun pyysit anteeksi"
Siis ihme! Mutsi ei ole koskaan pyytänyt keneltäkään anteeksi! Kerta se on ensimmäinenkin. Ja saapa nähdä osaako jatkossa olla vähän kiltimmin.