Ihastunut ystävään

[eemmää]

Tutustuin viime kesänä erään naispuolisen ystäväni kautta maailman mukavimpaan mieshenkilöön (kutsutaan nyt vaikka Antiksi). Jostain kumman syystä en hetkeäkään ajatellut Anttia muuta kuin uutena ystävänä, vaikka alitajuisesti ajattelinkin samantien et onpas komea tapaus.

Syksy tuli, vaihdettiin Antin kanssa kuulumisia facebookissa lähes päivittäin. Joskus hetkellisesti ajattelin tästä Antista silloin että "hmm, mitäpäs jos...", koska se flirttaili mulle jonkun verran. Ignoorasin ne jutut kyllä sit lopulta, koska jostain kumman syystä kuvittelin meidän olevan niin vahvasti friendzonella ettei muuta kannattanut edes ajatella.

Tästä on siis vuos, ollaan pidetty tiiviisti yhteyttä kokoajan, käyty kahvittelemassa, vietetty muutenkin paljon aikaa yhdessä. Todella kaveripohjalla siis, kaikki toistemme mies- ja naisasiat ollaan käyty läpi jne. Pidän Anttia jollain tapaa kuin veljenä. Kutsutaan toisiamme tekstareissa kultsiks, mussukaks yms. ihan vitsillä, mä en ikinä käyttäis tollasia nimityksiä poikaystävästä! Eli se on sellasta kaverinöpöilysöpöilyä ihan 150%.

MUTTA NYT... Ihan oikeasti. Mä oon parin viimeisen viikon aikana huomannu, että katon sitä ihan eri tavalla ku ennen. Eilen ku kateltiin leffaa yhdessä ja se hiero mua sen aikana, niin mulle tuli kokoajan kylmiä väreitä. Tuntuu ihanalta et saan mennä sen kainaloon ystävänä jos haluan, mut mä hitto vie taidan haluta enemmän.

EN HALUA pilata tätä ystävyyttä. Auttakkee, yritänkö unohtaa ja otan vähän etäisyyttä että pääsisin eroon näist tunteista? Vai otanko tosissani härkää sarvista ja kerron miltä musta tuntuu? Huhhu, pelottaa... Miten tällaisen keskustelun edes voisi aloittaa? Oon tosi huono näissä....

 

[Onja]

Nyt sinun pitäisi vaan olla rohkea, ja olethan sinä. Pitkä ystävyys, niin ei pitäisi olla pelkoa.
Kerro suoraan tunteesi. Kyllä sitä voi ystävänä olla, vaikka lähempääkin kanssakäymistä kaipaa. Intiimi suhde ja ystävyys, se on parasta. Sehän ystävyyttä on, kun joku auttaa.

Ajattele, jos tämä sinun ystäväsi sinnikkäästi, niinkuin sinäkin, pitää nk. ystävyyden rajojen ylittämistä kunniassa ja haluatte vaan nojailla toisiinne (mitä suuresti ihmettelen), voi käydä niin, että tulee joku uusi ystävä ja jäät ikävöimään.

Miksi et antautuisi hänelle ja hän sinulle kaikkinenne. Eihän tuommoinen sohvalla nojailu voi ikuisesti jatkua.

 

[j.j]

Sinuna kertoisin tunteistasi hänelle. Tietäisitpä sitä kautta myös, että haluaisiko hänki sinusta enemmän. Koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua!

 

[eemmää]

Sinuna kertoisin tunteistasi hänelle. Tietäisitpä sitä kautta myös, että haluaisiko hänki sinusta enemmän. Koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua!

Mutta pelkona on, että jos mies ei vastaa mun tunteisiin, ystävyys on pilalla. Monikaan mies ei ole koskaan mulle ollut näin tärkeä. En kestäisi, jos menettäisin tän ihmisen elämästäni vain sen takia, että harkitsemattomasti kerron tunteistani, kun en edes usko toisen vastaavan niihin.

 

[j.j]

Minulla oli kerran vähän samanlainen tapaus. Kerroin miehelle tunteista, tiesin että hän ei vastaa tunteisiin, mutta kysyin häneltä ennen kun kerroin tunteistani, että eihän ystävyyttämme voisi mikään pilata, ei mikään. Hän vastasi että ei tietenkään, ei vaikka oisit rakastunut minuun! No, näin sain sanottua että olen ihastunut ja välimme olivat kauan samanlaiset kuin ennen. Nykyään emme juuri pidä yhteyttä, koska molemmilla perheet yms. Mutta rakas ystävä hän on siitä huolimatta.

 

[hiphei1]

Tiiän hyvin miltä susta tuntuu, olen kipuillut samojen kysymysten äärellä itsekin. Minulla oli tuttu ja turvallinen olkapää, jolle kertoa ilot ja surut, hän osaisi kuunnella, hän rohkaisi ja kannusti, hän seisoi tukena ja kuivasi kyyneleet, hän lähti kanssani kahville ja ostamaan lahjaa kummilapsille. Kolme vuotta hän oli paras ystäväni, sitten tajusin, että haluan tuon miehen elämääni muutenkin, haluan hänestä enemmän kuin ystävän. Sinullekin tutut kysymykset risteilivät päässä, pilatako ystävyys kertomalla tunteista? Onko tunteeni tämän ystävyyden arvoista? Uskallanko riskeerata kaiken? Menetänkö hänet elämästäni kokonaan? Lopulta rohkastuin ja kerroin tunteustani, enkä ole hetkeäkään katunut, nyt suunnitellaan häitä. Vaikka yhteiset ystävämme ovat koko ystävyytemme ajan sanoneet, että olisimme loistava pari, en usko että olisimme nyt tässä pisteessä jos seurusteluamme ei olisi edeltänyt pitkä ystävyys. Menen parhaan ystäväni kanssa naimisiin, enkä enään onnellisempi tai onnekkaampi voisi olla

 

[Tavmara]

Minäkin ihastuin taannoin ystävääni, nyt ollaan oltu kolme vuotta yhdessä ja ollaan kihloissa. Kannattaa yrittää.