Ihastunut oman miehen lisäksi neljään, viiteen muuhun mieheen. Olenko normaali ollenkaan?

[nabberi]

Mitään pelejä en kumminkaan ihastusten kanssa pelaa, ihastuminen on aina pysynyt ja tulee pysymään vain omina ajatuksina. Mutta mietin, olenko jotenkin tunnevammainen ihminen? En todellakaan haluaisi mistään hinnasta luopua omasta miehestäni, mutta silti "ihastuttaa" toiset. Tiedän kyllä, että se niin kivalta tuntuva ihastuskin on vain ihminen, jolla on arkiset tavat ja joka ei loppupeleissä ole sen kummempi kuin muutkaan. Itse asiassa olen varma, että kukaan näistä ihastuksista tuskin yltäisi samalle tasolle siinä, missä mieheni kodin- ja lastenhoidon suhteen, minun huomioimisen suhteen. Siksi ihmettelenkin näitä perhosia vatsassa. Kielletty hedelmä? Osaan kyllä polkeakin ajatukset pois, mutta kyllä se työpäiväkin kuluu jotenkin hauskemmin, kun antaa perhosten lentää. En tiedä. Sekavaa!

 

[elämänrikkaus]

Jos asia ei vaivaa sinua suuremmin ja pystyt suoriutumaan normaalista arjesta ja perhe-elämästä, niin etteivät nämä lukuisat ihastukset sitä haittaa, niin mielestäni on aivan normaalia. Toisaalta myös omalla tavalla kahdehdittavaakin!
Itselläni on pitkäaikainen salasuhde toiseen miehen öisin, unissani ja mielestäni on aivan normaalia, että vietän kosteita himokkaita hetkiä tämän toisen miehen kanssa, vaikka avokki kuorsaa vieressä!

 

[..]

parempi ku en vastaa ü

 

[ap]

parempi ku en vastaa ü

Kuinka niin?

 

[vierailija 2]

No mun mielestä on normaalia. Olen itsekin kova ihastumaan ihmisiin, ja sanonutkin siitä miehelle joskus. Mutta se ei tarkoita että tekisin mitään! Musta ihastuminen on melko normaalia seksuaalisessa tai ei-seksuaalisessa mielessä, onhan maailma ihania ja kiinnostavia ihmisiä pullollaan. Tosin sitä ihastumistakin voi hallita, jos se alkaa häiritsemään. Mä lopulta itseltäni oikeuden haaveilla muista, siis olemassaolevista henkilöistä, koska se haittasi jo suhtautumistani mieheeni. Sellainen mielikuvilal mässäily on ihan omaa valintaa. Niihin haaveisiin voi uppoutua liiaksikin. Eli jos pysyy kurissa niin se mielestäni on taatusti vähintäänkin normaalia, etenkin jos on pitkässä ja turvallisessa parisuhteessa, voi mieli kaivata pientä seikkailua. Mutta vain mieli!
Se voi piristää omaakin parisuhdetta, mulla ei tosin lopulta tehnyt niin.
Nyt kun olen keskittynyt ihastumisessa omaan mieheeni, niin meillä on mennyt paljon paremmin.

 

[Scarlett O Harava]

Mä ainakin saatan ihastua todella helposti. Nytkin on kolme miestä jotka kiinnostaa. Mä tosin olen sinkku, että onko se sitten sallitumpaa mulle.

Toisaalta vaikka olisikin parisuhteessa niin jos on vain ihastumista eikä mitään siis yhtään mitään ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan, niin onko se nyt niin paha. Miehelle tuskin kannattaa kertoa. Mä en ainakaan kestääsi sitä, että oma puoliso tulisi sanomaan olevansa ihastunut toiseen. Vaikka ei olisi mitään tehnyt.

 

[Bettie Page]

Mäkin olen onnellisesti naimisissa, mutt ihastun tosi helposti muihin miehiin ja naisiinkin. Joskus kerronkin miehelleni näistä ihastuksista.
Niin kauan kuin ihastukset jää vaan ajatuksen ja korkeintaan flirtin tasolle, ei niissä ole mitään pahaa mun mielestä Eikä siis miehenikään pistä niitä pahakseen.

 

[YY]

Mitään pelejä en kumminkaan ihastusten kanssa pelaa, ihastuminen on aina pysynyt ja tulee pysymään vain omina ajatuksina. Mutta mietin, olenko jotenkin tunnevammainen ihminen? En todellakaan haluaisi mistään hinnasta luopua omasta miehestäni, mutta silti "ihastuttaa" toiset. Tiedän kyllä, että se niin kivalta tuntuva ihastuskin on vain ihminen, jolla on arkiset tavat ja joka ei loppupeleissä ole sen kummempi kuin muutkaan. Itse asiassa olen varma, että kukaan näistä ihastuksista tuskin yltäisi samalle tasolle siinä, missä mieheni kodin- ja lastenhoidon suhteen, minun huomioimisen suhteen. Siksi ihmettelenkin näitä perhosia vatsassa. Kielletty hedelmä? Osaan kyllä polkeakin ajatukset pois, mutta kyllä se työpäiväkin kuluu jotenkin hauskemmin, kun antaa perhosten lentää. En tiedä. Sekavaa!

ihastuminen on ihan normaalia, mutta tuo vaikuttaa hieman oudolle, että olet ihastunut noin moneen toiseen mieheen. Oikeasti, yhtä aikaako? Joko niin, että et ole tosissasi ollenkaan tai sitten sinulla on jotain ongelmia, joihin kannattaisi hakea jo apua. Mietihän tätä: Parisuhteestasi taitaa puuttua jotain? Millaisiin asioihin muissa miehissä ihastut? Onko se perhonen vatsanpohjassa pelkkää himoa? Mitä miehessäsi arvostat? Kunnioitatko häntä? Mihin ihastuit hänessä alunperin?Onko teillä koskaan kahdenkeskistä aikaa? Minkälainen suhde sinulla on/oli isääsi? Parisuhdeterapia voisi auttaa, jotta olisit sinäkin onnellisempi. Varmaan miehesikin.

 

[ap]

ihastuminen on ihan normaalia, mutta tuo vaikuttaa hieman oudolle, että olet ihastunut noin moneen toiseen mieheen. Oikeasti, yhtä aikaako? Joko niin, että et ole tosissasi ollenkaan tai sitten sinulla on jotain ongelmia, joihin kannattaisi hakea jo apua. Mietihän tätä: Parisuhteestasi taitaa puuttua jotain? Millaisiin asioihin muissa miehissä ihastut? Onko se perhonen vatsanpohjassa pelkkää himoa? Mitä miehessäsi arvostat? Kunnioitatko häntä? Mihin ihastuit hänessä alunperin?Onko teillä koskaan kahdenkeskistä aikaa? Minkälainen suhde sinulla on/oli isääsi? Parisuhdeterapia voisi auttaa, jotta olisit sinäkin onnellisempi. Varmaan miehesikin.

No, siis en ehkä ole kaikkiin neljään tai viiteen ihmiseen ihastunut yhtäaikaa. Se vaihtelee, sekin kuulostaa typerältä. Mutta viisi ihmistä on, johon olen ihastunut, mutta välillä se tunne on off joidenkin kohdalla.
En tiedä, mitä parisuhteestamme voisi puuttua. Sen sanon, että olen aina ollut todella seksuaalinen ihminen, nuorena tuli heilasteltua muita tyttöjä enemmän. Meillä on miehen kanssa ihanaa, mutta yhteistä aikaa on todella vähän. Joinakin viikkoina näen miestä todella vähän, töiden takia. Muissa miehissä ihastun pääsääntöisesti ulkonäköön ja pukeutumiseen, puhetyyliin. Olen sellaisella alalla, että alan miehet ovat ehkä vähän keskivertoa "naisellisempia" ja osaavat korrektin puhuttelun, se hurmaa, koska oma mieheni yleensä käyttää "luolamies murahtelua (kärjistettyä).
Ei ihastumiseni ehkä ole himoa siinä mielessä, että kuvittelisin itseni heidän kanssaan sänkyyn. En ajattele, että vitsi kun pääsisin sänkyyn tuon kanssa. En halua kosketusta.

Suhteeni isään, huono. Ollut teini-iästä lähtien.

Mitäpä tästä voi päätellä?

 

[YY]

No, siis en ehkä ole kaikkiin neljään tai viiteen ihmiseen ihastunut yhtäaikaa. Se vaihtelee, sekin kuulostaa typerältä. Mutta viisi ihmistä on, johon olen ihastunut, mutta välillä se tunne on off joidenkin kohdalla.
En tiedä, mitä parisuhteestamme voisi puuttua. Sen sanon, että olen aina ollut todella seksuaalinen ihminen, nuorena tuli heilasteltua muita tyttöjä enemmän. Meillä on miehen kanssa ihanaa, mutta yhteistä aikaa on todella vähän. Joinakin viikkoina näen miestä todella vähän, töiden takia. Muissa miehissä ihastun pääsääntöisesti ulkonäköön ja pukeutumiseen, puhetyyliin. Olen sellaisella alalla, että alan miehet ovat ehkä vähän keskivertoa "naisellisempia" ja osaavat korrektin puhuttelun, se hurmaa, koska oma mieheni yleensä käyttää "luolamies murahtelua (kärjistettyä).
Ei ihastumiseni ehkä ole himoa siinä mielessä, että kuvittelisin itseni heidän kanssaan sänkyyn. En ajattele, että vitsi kun pääsisin sänkyyn tuon kanssa. En halua kosketusta.

Suhteeni isään, huono. Ollut teini-iästä lähtien.

Mitäpä tästä voi päätellä?

En tiedä, sinä voisit jutella siitä jonkun ammattilaisen kanssa. Oletettavasti tuo huono isäsuhde vaikuttaa tähän miten suhtaudut miehiin. Parempi kuitenkin olisi jos pystyisit suuntaamaan tuosta salaisesta ihailusta edes osan myös omaan kumppaniin. Lapsiperheissä on usein yhteisen ajan puute suuri vajaus, josta voi seurata sitä, että puolisoista tulee enemmänkin vain kavereita tms. Sinullahan on se hyvä asia, että tiedostat tämän ja pystyt sitä hallitsemaan (ainakin vielä). Muista, että puolisoasi ei voi muuttaa. Muutos lähtee aina itsestä ja toinen voi reagoida siihen positiivisesti. Toivon, että pystyt unohtamaan ne muut ihastukset ja löydät kipinän uudelleen miehesi kanssa! Pohdi sitä isäsuhdettasi myös.