Ihastunut liika nuoreen?

[zuup]

Itse olen kohta 25v kahden lapsen äiti. Vuosi sitten, tai jo oikeastaan aiemmin mutta anyway, ihastuin nuoreen sälliin, joka on nyt 19v. Lapsia hänellä ei ole. Meneekö tämä nyt ihan nurin kurin vai onko ikä vain numeroita? Minkäänlaista kanssakäymistä meillä ei ole ollut. Esteitä on. Vielä.

 

["Ihme ja kumma"]

Ei mitään ongelmaa tuon ikäeron kanssa, jos homma toimii!

 

["jeje"]

Ikä on vain numeroita. 91-vuotiaskin sopisi sinulle hyvin.

 

[hispu]

Mulla 7v nuorempi mies. Suosittelen kuitenkin miettimään tarkkaan... Nuori jäppinen harvoin on kovinkaan vastuullinen tai jotain kokemusta on....

 

["vieras"]

Ikä ON vain numeroita.

 

[entäs ne lapset...]

Olishan se järkyttävää tavallaan jos 19 -vuotias poikani toisi sinunlaisen naisystävän näytille, koska sinulla on jo kaksi lasta.

Mutta asenteestahan nuo jutut on kiinni. Itse olin 22 -vuotiaana 17 -vuotiaan pojan miniäehdokas. Tosin lapsia minulla ei ollut ja pojan perhekin tiesi minun odottavan ennen kuin poitsun poikuus menee.

Jos odotat vielä, saattaa nuorukainen jonkun ajan päästä olla kypsä jo jakamaan vastuun lapsistakin. Ei parikymppiset isät ja "isäpuolet" mitään huonompia ole kuin sen ikäiset naisetkaan.

 

[Lilith Le Mort]

6v. ei ole vielä mitään.

 

["mies"]

Miksi tuo "näytille tuonti" on niin iso kynnys monelle? Eikös se kumppani oteta itselle eikä muille?

Ikänumerolla tai sijainnilla ei ole mitään väliä jos sydämet on mukana ja toisen kanssa haluaa olla jatkuvasti. Olen itse mm. lentänyt naisen luo.

Jätetään riskianalyysit siihen alkuprosessiin jossa tsekataan että toisessa on arvostettavia piirteitä. Sen jälkeen antaa palaa ja jätetään spekuleeraus pois ja keskitytään olennaiseen.

 

[BootyPeppi]

Itse olin 33v kun menin naimisiin 23 vuotiaan miehen kanssa. Minulla oli kaksi lastakin jo. Olihan siin¨ä sulattelua. Äitini sulatteli vähän muista syistä kuin iän vuoksi, miehen suku taas kauhisteli ikäeroa. Mutta heidän piti vain myöntyä. Meidän elämähän tämä on. Nyt ollaan oltu naimisissa 6 vuotta.

 

["mies"]

Koska eihän se elämä kuulu "suvulle" tai millekään yhteisölle, ei kavereille, ei kaveriporukoille, jne. Sinä itse teet elämäsi täysivaltaisena ihmisenä. Sinulle kaikki on teoriassa mahdollista, jos tahtosi on tarpeeksi kova.

 

[kahvikirahvi]

Itse olin 22 -vuotiaana 17 -vuotiaan pojan miniäehdokas.

No huhhuh

 

[entäs ne lapset...]

Hups, tyttöystäväehdokas, ja vanhempiensa miniäehdokas

 

["mies"]

No huhhuh

Voi herranduudeli sentään. Oikeesti, entisaikaan tuo ei ollut mitään, ihmiset olivat tietyissä asioissa vapaampia kuin nykyisin. Henkilökohtaisesti säästäisin nämä märehtimis- ja päivittelyenergiat aivan muuhun.

 

[entäs ne lapset]

[QUOTE="mies";27158784]Voi herranduudeli sentään. Oikeesti, entisaikaan tuo ei ollut mitään, ihmiset olivat tietyissä asioissa vapaampia kuin nykyisin. Henkilökohtaisesti säästäisin nämä märehtimis- ja päivittelyenergiat aivan muuhun.[/QUOTE]

Onhan tuossa päivittelemistä, jos ottaa kirjoittamani kirjaimellisesti. 17 vuotiaan pojan miniäehdokas kun on vähääääään outo juttu

 

["vieras"]

[QUOTE="mies";27158784]Voi herranduudeli sentään. Oikeesti, entisaikaan tuo ei ollut mitään, ihmiset olivat tietyissä asioissa vapaampia kuin nykyisin. Henkilökohtaisesti säästäisin nämä märehtimis- ja päivittelyenergiat aivan muuhun.[/QUOTE]

Niin varmaan, minkä ikäinen anoppi oli jos tuleva appiukko li 17 v.?

 

[kahvikirahvi]

Onhan tuossa päivittelemistä, jos ottaa kirjoittamani kirjaimellisesti. 17 vuotiaan pojan miniäehdokas kun on vähääääään outo juttu

Se mua alkokin naurattamaan kun mietin että minkä ikäisen kanssa oot seurustellu jos anoppi/appikokelas oli 17-vuotias

 

["mies"]

Minusta oikeasti se numero ei vain ole olennaista. Jokainen on yksilö. Minä keskittyisin siihen ihmiseen, en lukuihin hänestä, luonteenpiirteisiin kyllä hieman häntä arvioidessani. Mikä oikeasti on tärkeää on kahden ihmisen tahto olla yhdessä ja hyvä olo toisen kanssa. Mikään muu ei ole yhtä merkityksellistä.

Eikö tuo enemmän "ruohonjuuritason" katajaan kapsahtaa -lähestyminen ala vähän kyllästyttää? Kaikki on oikeasti mahdollista elämässä.

 

["vieras"]

ap voisi vähän miettiä että on ollut pitkälle yli parikymppinen äiti, kun ihastus on ollut vielä sakkolihaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="mies";27158827]Minusta oikeasti se numero ei vain ole olennaista. Jokainen on yksilö. Minä keskittyisin siihen ihmiseen, en lukuihin hänestä, luonteenpiirteisiin kyllä hieman häntä arvioidessani. Mikä oikeasti on tärkeää on kahden ihmisen tahto olla yhdessä ja hyvä olo toisen kanssa. Mikään muu ei ole yhtä merkityksellistä.

Eikö tuo enemmän "ruohonjuuritason" katajaan kapsahtaa -lähestyminen ala vähän kyllästyttää? Kaikki on oikeasti mahdollista elämässä.[/QUOTE]

Seurustelet siis itseäsi reilusti nuorempien kanssa?

 

["mies"]

[QUOTE="vieras";27158864]Seurustelet siis itseäsi reilusti nuorempien kanssa?[/QUOTE]

Väitinkö niin? Kyse on asioiden tärkeysjärjestyksestä ja tavoitteista. 59-vuotias kalkuttalainen maanviljelijä SAATTAA olla se oikea.

 

["vieras"]

[QUOTE="mies";27158883]Väitinkö niin? Kyse on asioiden tärkeysjärjestyksestä ja tavoitteista. 59-vuotias kalkuttalainen maanviljelijä SAATTAA olla se oikea.[/QUOTE]

Tämäkö oli vastauksesi?

 

["mies"]

[QUOTE="vieras";27158893]Tämäkö oli vastauksesi?[/QUOTE]

Näköjään.

PS. Löysää oikeasti vähän. Melkein tänne asti tuntuu. Huumoria ei kannata unohtaa