ihastunut, kriisiäkö?

[taustalla]

Tuossa luin alla olevan kirjoituksen jonka äiti kolmelle oli kirjoitellut. Varmasti ihan asiaa mutta nyt haluaisin kommentteja tällaiseen asiaan... Olen puolet elämästäni ollut mieheni kanssa ja meillä on kaksi lasta. Avioliitto on ajautunut jonkinmoiseen tavalliseen oloon, aamupusut ja pikaseksiä, ei paljon muuta... Mieheni ei ole ikinä ollut mikään tunneihminen tai siis näyttänyt tunteitaan minulle. Itse haluaisin halia ja pusia mutta toinen ei niinkään.
Nyt ole ihastunut kovastikin toiseen mieheen, mitään kummempaa ei ole kuitenkaan tapahtunut. Painamme molemmat jarrua koska olen naimisissa. Hän vain saa tuntemaan oloni hyväksi pelkällä ihailullaan. Pidämme yhteyttä tekstiviestein (ei mitään seksististä tms viestejä. ihan normaalia mitä kuuluu jne). Nyt kommentteja minulle! En ole tekemäss/tehnyt mitään typerää mutta haluaisin luopua tuosta viestittelystäkin. Kertokaapa vinkkejä ja omia kokemuksia kolmenkympin kriisistäkin. Kiittäen minä...

 

[Huuma]

Tiedän tunteen. Kun on tuollaisessa tilanteessa, kyllä toisen ihailu ja huomio tuntuu ihanalta, noin vuosi sitten meilläkin oli kriisiä liittyen juuri tuohon toisen huomioimiseen ja mustasukkaisuutta. Olin ihastunut yhteen tyyppiin, mutten myöskään päästänyt asioita luisumaan väärille raiteille.

Jotenkin siitä päästiin yli, mutta nyt taas tuntuu vähän samoja merkkejä..muiden ihailu tuntuu hyvältä vaikkei asiassa olisi edes mitään väärää, omat tuntemukset huolestuttavat ja tietenkin enemmän jos "ihastuksen" kanssa pitää yhteyttä. Itsekin kauhuissani, että jos alkaa tuleen näitä tuntemuksia, niin miten taas selvitään. Ja huono omatunto on jo pelkästä ajatuksesta. Vaikka monesti on kyllä todettu, ettei se vaihtamalla parane, mutta kun tuo sydän sanoo välillä muuta!!

Koskaanhan ei voi tästä uudestakaan ihastuksesta mennä takuuseen, etteikö hänen kanssa kävisi samalla lailla, mutta sillähän nämä asiat niin hankalia ovatkin, jos ei sitten ole aivan varma, että nyt on löytänyt elämänsä rakkauden. Tästä ei varmaan mitään apua, kun itsekään ei ole löytänyt vastausta näihin asioihin, aina yrittää vaan miettiä, mikä lopulta on tärkeää. Mutta kohtalotovereita on :hug: Luulen, että minulla ei tämä liittynyt "kolmen kympin kriisiin" vaan yleensä, kun suhde on tässä jamassa alkaa nämä asiat pyörimään enemmän ajatuksissa, kun havahtuu miettimään, että tätäkö tämä nyt on..

 

[Mom]

mä uskon, että tuo on just sitä ikäkriisiä... valitettavan monella se menee siihen pisteeseen, että toinen pettää. pidä tunteesi ihastumisen tasolla, niin ei pelkoa. itse jäin koukkuun ja nyt niitä "ihastumisia" riittää liikaakin. :ashamed:

 

[taustalla]

Ihana että joku vihdoinkin kommentoi asiaan, kiitos :flower: . Vielä ei ole helpottanut yhtään, oma parisuhde maistuu puulta ja se tuntuu pelkältä näytelmältä. En sano että paranisiko mikään vaihtamalla tai haluaisinko edes vaihtaa toiseen mutta haluanko tätäkään... Olen kuitenkin vielä suht nuori, entäs jos minua odottaakin tuolla ulkona vielä se sielunpuolikas.... tai sitten ei... pelkään tekeväni väärän ratkaisun ja sitten lopulta jääväni yksin. Onko tavallinen parisuhde ilman suurta tunteiden paloa parempi kuin yksinolo ja onnen etsintä (kenties loputon), en tiedä... Tuntuu että olen välillä niin eksyksissä.

 

[jäitä hattuun]

Tunteet ovat aitoja ja oikeita, mutta teoille täytyy aikuisen ottaa vastuu ja järki käteen. Ihastumisia tulee suurimalle osalle myöskin avioliiton aikana, eikä se ole mitään ainutkertaista erikoisuutta. Olkoon se ikäkriisi tai mikä tahansa, positiivinen palaute laittaa kuplimaan.

Ihastukset menee ja tulee. Ei avioliitossa kokoajan hekumoida, rakasteta ja tunneta suurta seksuaalista kiihkoa; näin on varmasti kaikilla. Vika ei ole silloin sinussa eikä puolisossasi eikä teidän avioliitossa. Tärkeintä avioliitossa ei ole kokoajan rakastaa toista vaan se, että on TAHTOA rakastaa toista ja kilvotella siinä eteenpäin.

Jäitä hattuun ja housuihin. Ei ihastuksesi oli kummoisempi, otollinen hetki vaan kohtasi tunteille. Ihastuminen on tosi helppoa , mutta todellista mielihyvää antaa puolisoosi uudelleen ihastuminen, pienet yllättävät rakkauden teot häntä kohtaan arjessa.

Ihan suoraan sydämestä, älä vaan lankea tuhon helppoon ansaan, vaan tiedä, että tunne on kutkuttava ja positiivista virtaa antava. Loppuu aikonaan ja silloin olet todella voiton puolella puolisosi vierellä hyvällä omallatunnolla.

Pidetään naiset avioliitostamme huolta :hug: :heart:

 

[taustalla]

Kiitos "jäitä hattuun" :flower: