Alkuperäinen kirjoittaja LeilaXXXX:
Kiitos vastauksistanne....Itselläni on vaan kauhea kynnys tehdä aloitetta, jotenkin nolottas satasella jos sais rukkaset koska me työskennellään yhdessä. Asiasta tekee ihan erilaisen jos me oltas vaan tuttuja esim. yhteisten kavereiden kautta (ihmistä voisi tuolloin vältellä jatkossa). Mutta onneksi kaverit on luvanneet juonia mun kanssa hänen päänmenokseen jotain, katsotaan saadaanko mitään aikaiseksi.
Ne, joiden työkaveruudesta alkoi suhde: Miten te otitte ensimmäisen askeleen ja miten se tapahtui??? Ollaan oltu nimittäin työporukalla viihteellä muutaman kerran ja niihin iltoihin laskin myös toivoani....Mitään ei kuitenkaan tapahtunut! Joskus olen kuitenkin tulkitsevani katseita ja flirttailua....En sitten tiedä onko "tutkani" täysin epäkunnossa
Olet erittäin oikeassa tuossa pelossasi, että mies antaa rukkaset ja töissä tulee vaikeaa.
MInulle kävi niin, että työpaikalla mies ihastui minuun. En nähnyt tilanteessa mitään pahaa, koska kuvittelime että asian voi salata, ja uskoin miehen tunteuden aitouteen.
No, suhde oli mikä oli, tulevaisuutta suunniteltiin muta kävi ilmi että mies ei ollut vielä päässyt exästään yli, ja olin ns. "laastari", (se on kyllä sinänsä tässä sivuseikka.) No, kun suhde päättyi, minun piti vaihtaa työpaikkaa. Tässä muutama syy:
Suhteesta oli tullut tieto muille, ja kun se päättyi mies halusi pitää minuuun hajuraon ja minä häneen. Ymmärrettävää, koska olimme eronneet pikasuhteesta johon kuitenkin liittyi "tunteita"
Mitä se sitten aiheutti, oli se, että minua ei otettu entiseen tapaan mukaan työtehtäviin, tai työpaikan yhteisiin asioihin. Kaikki vaistosivat, että minulla on paha olla. Mies jatkoi selkeästi "etenemistään" ja minä jäin syrjään. Mies myös osasi edelleen pitää itsestään meteliä, oli edelleen varsinkin mieskolleegojensa kaveri, joten minä joka olin pärjännyt siihen asti hyvin pelkällä työtaidollani, jäin syrjään porukasta jossa mies viritteli hyväveli- ja muita kuvioitaan. Jos suhde olisi jatkunut, olisi tilanne ollut toinen, mutta kun ei jatkunut, valitsevat työporukan henkilöt pariskunnan "paremman"puoliskon, ikään kuin avioerolapset jäävät jommalle kummalle vanhemmalle.
Uskon, että jos mies olisi ollut oikeasti valmis suhteeseen kanssani, ja minä hänen, niin olisimme malttaneet olla töissä siivosti. Jos mies on sinullle se oikea, voitluottaa siihen että kohtaatte kyllä. -työajan ulkopuolella, jopa työpaikan vaihtumisen jälkeen.
suosittelen, että suhteutat ihastumisesi siihen, kuinka tärkeä kyseinen työpaikka sinulle, ap, on. Jos se ei ole kovin tärkeä, niin koita onneasti aivan rohkeasti. Mutta jos sinä uran haluat ko. paikassa, tai olosuhteesi eivät tule sallimaan työn vaihtoa, niin anna miehen olla vielä
pelkkänä ihastuksena. ihastuminen piristää, ja vaikka tuntuu että se on kärsimystä, niin duunissa olos särkyneen sydämen ja ex heilan kanssa viereiset työhuoneet ja kahvipöydät pikkujoulut ja työpaikan huviretket: se on kärsimystä.