Ihastuminen toiseen mieheen!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja syntinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

syntinen

Vieras
Olen palavasti ihastunut erääseen minun ja mieheni yhteiseen tuttavaan,kaikki lähti siitä kun satuttiin eräänä viikonloppuna baarissa ja siellä vietettiin aikaa samassa seurueessa,välillä tanssittiin ja hauskaa oli.

Nyt ollaan sen jälkeen viestitelty jonkun verran,mieheni kyllä tietää että tämä kaveri välillä on laitellut minulle mitä kuuluu-viestejä ennenkin ja se ei häntä haittaa mutta tästä nyt tapahtuvasta viestittelystä en ole kertonut mitään.Tietää kyllä senkin että oltiin silloin baarissa yhdessä.

Tunnen syyllisyyttä tästä mutta tähän asti olen ajatellut että ei viestittelyssä ole mitään pahaa,mitä te muut olette mieltä?
 
Jos oikeasti rakastat omaa miestäsi, niin ei kannata lähteä tollaseen viestittelyyn mukaan. Ihastuminen on kivaa, mutta tuskin arki tän toisenkaan miehen kanssa olisi nykyistä ihmeellisempää?
 
Sä asetat itsesi selkeästi riskialttiiksi ja samoin suhteenne. Ihastumisia sattuu meille kaikille, mutta niitä ei tarvitse/kannata ruokkia, mikäli haluaa nykyisen suhteen pysyvän kunnossa ja jatkuvan.

Mielestäni hyvä mittapuu asioille on se, että mitä sallisit oman puolisosi tekevän. Sallisitko miehellesi saman käytöksen?
 
Siinäpä se juuri onkin kun käytökseni sotii omia periaatteitani vastaan,en ole ikinä hyväksynyt pettämistä missään muodossa mutta nyt tämä ihana kamala tunne riivaa minua koko ajan!

Olemme olleet mieheni kanssa yksissä noin 8 vuotta eli tietty rutinoituminen on suhteeseen tullut mutta hyvä suhde meillä kaikenkaikkiaan on ja seksiäkin on säännöllisesti.En tiedä mikä ihmeen kolmenkympin kriisi minulla nyt on meneillään!!

 
No näinhän ne avioerot perinteisesti alkaa! Jommalle kummalle tulee se "ihana kamala tunne joka riivaa koko ajan". Lopeta hyvä ihminen ajoissa, jos et halua, että perheenne hajoaa.

Kun annat pikkusormen, se vie koko käden, vai miten se oli.
 
Onko se toinen mies varattu? Mitä huonoja puolia hänessä mahtaisi olla? Jos sulla on lapsia, niin onko mies sellainen, että tulisi toimeen tavallaan hänelle ihan vieraitten lasten kanssa? Onko sulla hyvä ja tasapainoinen suhde oman miehesi kanssa? Tulisiko pahempikin härdelli, jos alkaisit olemaan sen ihastuksesi kanssa?

Mäkin olin joskus tulenpalavasti ihastunut yhteen mieheen. Nyt on vähän rauhallisempi kausi menossa. Nautin ajatuksesta. Oma mieheni tehnyt niin pahoja juttuja, ettei suurempaa tarvetta huolehtia oman suhteen kunnosta, mutta kauhea kaaos olisi tullut, jos olisin siihen toiseen yhtään 'siinä mielessä' hipaissut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mieti:
Sä asetat itsesi selkeästi riskialttiiksi ja samoin suhteenne. Ihastumisia sattuu meille kaikille, mutta niitä ei tarvitse/kannata ruokkia, mikäli haluaa nykyisen suhteen pysyvän kunnossa ja jatkuvan.

Mielestäni hyvä mittapuu asioille on se, että mitä sallisit oman puolisosi tekevän. Sallisitko miehellesi saman käytöksen?

NÄIN!

Ihastuminen on ihan kiva tunne, mutta ei sitä kannata lähteä sen pidemmälle ajamaan jos/KUN on jo suhteessa.
 
On ihan omasta tahdostasi kiinni, annatko ihastumisen laantua vai lisääntyä. Jos on onnellinen oman miehen kanssa, en ymmärrä mikä tarve on ihastua toiseen? Tää on siis vaan minun mielipide!
 
Olen kanssa tosi ihastunut yhteen varattuun mieheen ja olen itsekkin varattu. Järki toki sanoo että älä käy mihinkään peliin mukaan mutta se tunne kun on niin vahva niin vaikeetahan se on. Eikä alkanu mistään fyysisestä vedosta vaan siitä että meillä oli ihan mielettömän hauskaa yhdessä. Ikäerosta huolimatta ollaan ihan samalla aaltopituudella. Ihan kauhee tunne kun tietää että on väärin pitää yhteyttä mutta se kaipuu toisen luo on niin järjetön. Omassa miehessä ei oo mitään vikaa mutta ei oo pariin vuoteen oikeen kipinöiny.
 
Ihastukseni kohde on sinkku,ja mitä häntä tunnen niin tykkää kyllä lapsista mutta en kyllä ole ajatellut asioita niin pitkälle että hänestä tulisi isäpuoli omalle lapselleni..

Mieheni kanssa on ihan hyvä suhde,mutta kuten tuossa jo sanoin niin sellaista arkista aherrustahan tämä pitkälti on,tosin järjestämme aika-ajoin kahdenkeskistä laatuaikaa suhteen piristykseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihastukseni kohde on sinkku,ja mitä häntä tunnen niin tykkää kyllä lapsista mutta en kyllä ole ajatellut asioita niin pitkälle että hänestä tulisi isäpuoli omalle lapselleni..

Väistämättä niin saattaa käydä, jos annat asioiden mennä tarpeeksi pitkälle. Antaisiko miehesi esimerkiksi pettämisen anteeksi tai suostuisiko hän vapaaehtoisesti avoimeen suhteeseen? Vai osaisitko pitää ihastuksesi kuitenkin käytännössä pelkkänä kaverisuhteena?
 
Siitä vaan. Miksi ihmiset ei tajua, että näitä ihastuksia tulee ja menee ja niiden takia ei kannata puuhastella miehen selän takana ja nolata teidän suhdetta. Keksi itsellesi puuhaa, olet turhautunut, liikaa aikaa.
 
Oii....
Tuollainen on NIIIN koukuttavaa.... Siis viestittely jonkun jossa on mukana vähän enemmänkin.. Sitä on hankala lopettaa kun sitä jää aina odottamaan toisen viestiä ja mitähän sieltä tulee ja kuinkahan tuonkin käsittäisi...
Se oli minulle kuin huumetta ja lopulta ne viestit meni "pahemmaksi ja pahemmaksi".
Kannattaa miettiä tarkoin mihin rajan vetää, että tilanteesta onnistuu pääsemään pois vielä voittajana...
 
Yleensä meidän viestit on olleet sellaisia miten päivä on mennyt-tyylisiä,mutta joskus "jutellaan" syvällisempiäkin asioita,ja kerran yhtenä myöhäisiltana tuli laitettua aika pikkutuhmia viestejä toisillemme kun uni ei tullut ja mies oli reissutöissä..

Se on kyllä totta että niitä toisen viestejä odottaa koko ajan,ja se tunne on niiiin kutkuttava...
 
Niin, toisaalta se on myös erittäin terapeuttista hommaa kun saa puhua syvällisiä asioita jollekin ulkopuoliselle ei jokapäiväiselle ystävälle...
Mutta valitettavasti se jossain vaiheessa voi mennä enemmänkin siihen pikkutuhmaan kerran jos useamminkin ja sitten jos vielä ihastuu... Sie oot mennyttä naista niin kauan ettet jaksa pitää näppejä oikeasti erossä hänestä tai sitten kirjoittelunne laantuu siitä kliimaksista ja jää... :hug:
Mutta en tiedä, itse olin samassa tilanteessa ja en minä sitä osaa kuitenkaan teilata täysin, koska minä tosissaan siitä PIRISTYIN!!
Saa varmaan ukkokin kiittää moisesta (vaikken sitä koskaan hälle kerrokkaan), sillä minä lopuksi kuitenkin sain siitä niin paljon, että suhdekkin alkoi voimaan paremmin omaan mieheen, lopulta.
 
Minä ihastuin viime kesänä toiseen mieheen ja kerroin siitä avoimesti omalle miehelleni. Ihastusta kesti vahvana vähän aikaa, mutta joulun lähestyessä en enää pystynyt muistamaan mihin ja miksi olin siinä tyypissä ihastunut ja nyt koko ihminen ei herätä minkäänlaisia tunteita. Eli neuvoisin sua vaan nauttimaan siitä kutkuttavasta ihastuksen tunteesta ilman syyllisyyttä, mutta olemaan viemättä juttua sen pitemmälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Minä ihastuin viime kesänä toiseen mieheen ja kerroin siitä avoimesti omalle miehelleni. Ihastusta kesti vahvana vähän aikaa, mutta joulun lähestyessä en enää pystynyt muistamaan mihin ja miksi olin siinä tyypissä ihastunut ja nyt koko ihminen ei herätä minkäänlaisia tunteita. Eli neuvoisin sua vaan nauttimaan siitä kutkuttavasta ihastuksen tunteesta ilman syyllisyyttä, mutta olemaan viemättä juttua sen pitemmälle.

Näinhän se kävi minullekin =)
Mutta kokemus oli kutkuttava ja jäi siitä hyvääkin.

Ja ap, en usko että sillä oli merkitystä oletko varattu vai ei. Ehkä vähän turvallistakin kun olet varattu, hän uskaltaa kertoa sinulle asioita joita ei ihan joka sinkun kanssa kirjoitella ilman paineita seurauksista... tai jotain..
Kunhan pystyt luottamaan tähän herraan sen verran, ettei ole heti kertomassa sinun miehellesi...
 
Ihan jokaisessa suhteessa se arki astuu kuvioihin ja kannattaisi olla onnellinen jos suhde toimii kahdeksan vuoden jälkeen hyvin.Se kipinä palaa kyllä takaisin kun sille antaa mahdollisuuden.
 
Tämä ihastus kyllä teki sillä baarireissulla selväksi että jos vain minä olisin valmis niin voisi tapahtua vaikka mitä..Pyysi silloin yöllä hänen luokseenkin mutta katsoin tietekin viisammaksi tulla suoraan kotiin..
 
mulle kävi niin, että ystäväni mies alkoi lähettelemään pikkutuhmia viestejä. ensin se oli huvittavaa, kerroin niistä miehellenikin ja yritin keksiä parempia takaisin. mutta sitten alkoi mennä "vitsit" ja ehdottelut hyvänmaun toiselle puolelle ja kiusaannuin tilanteesta totaalisesti. kerroin asiasta ystävälleni niin neutraalisti kuin osasin. hän ilmeisesti vei terveiseni perille, koska viesti meni perille ja ehdotukset loppuivat heti.

Mutta siis aluksi olin itsekin imarreltu huomiosta, mutta sitten se, että vieras mies ei kunnioittanut omaa perhettään eikä minun, sai aikaan inhon. eihän sellaisen mieheen voisi loppupeleissä luottaa. kun taas olis uutuuden viehätys kadonnut, olis taas vikittelemässä jotain muuta viesteillään.
 

Yhteistyössä