olen vähän pöyristynyt koko teidän keskustelusta. että lapsille pitää opettaa et sääntöjä noudatetaan siksi, että joku aikuinen niin sanoo ja että aikuisia pitää totella siks että ne on aikuisia. huh. lait on tän hetkisten päättäjien säätämiä juttuja, jotka muuttuu koko ajan ja ainakin periaatteessa pitäisi ajatella että jokaisella on mahdollisuus niihin vaikuttaa. just tästä sokean auktoriteettiuskon opettamista johtuu mm. se että hyväksikäyttötapaukset on mahdollisia. lapsille ei opeteta ajattelemaan itse ja kyseenalaistamaan (mikä on by the way yksi opetussuunnitelman keskeinen ajatus.... mitenhän toteuttuu
En ole vielä nähnyt lasta, joka ei olisi osannut kyseenalaistaa ihan opettamattakin. Ongelma on yleensä siinä, että osataan kyseenalaistaa muiden oikeus olla edes olemassa, muttei omaa toimintaa ollenkaan.
Hyväksikäytölle altistaa vähäinen omanarvontunne ja tyydyttämättömät hyväksynnän ja arvostuksen tarpeet, ei auktoriteettiusko sinänsä. Räyhäävät lapset nimenomaan yrittävät näitä epätoivoisesti hankkia ikäisiltään, kun aikuisilta eivät ole niitä saaneet. Aika moni heistä rähisee koulussa ja hyväksikäyttäjälle antautuu mukisematta. Liki piti itsellänikin.
Itse ajatteleminen on yliarvostettua. Jos ei ota vaikutteita muilta ja testaa omia ajatuksiaan niitä vasten, on yksityisajattelija. Eikä ole kauhean todennäköistä, että yhden ihmisen aivot ihan yksikseen kykenisivät oivaltamaan sellaista, joka miljardeilta muilta on jäänyt huomaamatta.
Äidilleni oli erittäin selvää, että koulussa vallitsee sekä kuri että pinnanalaiset suhteet, jotka ylittävät roolien rajat. Tunnustettiin sekä ihminen että hänen asemansa, ja oltiin paljon älykkäämpiä kuin nykylapset, joille muut ihmiset ovat keiloja, jotka voi joko kaataa tai kiertää. Itsekin olin koulussa tuhannesti tyhmempi kuin äitini joka muodosti pysyviä ystävyyssuhteita opettajiinsa, mutta näistä nykytarinoista huomaan vain, että itsekeskeisyys ja typeryys eivät ole erotettavissa, koska ne ovat niin pitkälle yksi ja sama asia.