Ihanaa olla hoitovapaalla - en haluaisi että tämä ihanuus loppuu.......(Töihinlähtöpohdiskeluja)

[Sinikukkanen]

lapsi 2 v ja NAUTIN SUUNNATTOMASTI tästä hoitovapaasta. On ihanaa olla lapsen kaa kotona ja tehdä kaikkea kivaa, niin kotona kuin ulkona. Voidaan lähteä minne vain ja suunnitella kiva päivä.

Ahdistaa jo nyt kun täytyy palata hektiseen työhön, kun lapsi täyttää 3 v. Ei kiinnostais yhtään. No, toki sitä rahaa olisi sitten ihan eri tavalla, mutta aikaa ei. Arvostan tätä kiireettömyyttä ja sitä että tunnen olevani oman elämäni herra, eikä työnantaja huohota niskaan eikä tarvitse vääntäytyä ruuhkassa joka aamu töihin ja kauheeta kiirettä ja häsää illat, ku ei olis ku pari hassua tuntia lapsen kanssa.

Arvostan sitä, että mulla on äärettömästi aikaa lapsen kanssa eikä ole sitä kiireen tuntua, mikä oli aina päällimäisenä, kun olin työelämässä. Kyllä tämä vapaus voittaa rahan mennen tullen. On ihanaa kasvattaa itse lasta ja olla hänen kanssaan. Tuntuu vieraalta ajatukselta, että lastani hoitaisi pitkät päivät 5 päivää viikossa jotkin muut.

Muita, joita ahdistaa töihin paluu?

 

[ehotusta]

Ryhdy perhepäivähoitajaksi ja pidä lapsesi kotona sillätavalla.
Tosin onhan siinä sitten 3-4 hoitolastakin ...

 

[jos kerta raha ei ratkaise,]

Mutta jos raha ei ole kynnyskysymys, niin miksi palata sinne työelämään? Ei kait kotihoidontuki nyt niin iso raha ole, että ilman sitä ei tule toimeen. Tai tee osa-aikaista duunia. Vaihtoehtoja yleensä on....

 

[Sinikukkanen]

No olisi vakituinen työpaikka odottamassa. Niitä ei ihan tarjottimella tarjota. Ei viitsis jättäytyä työttömäkskään. Kotihoidontuki+kuntalisä = noin vajaa 500 e kuussa. Onhan se jo iso summa.

 

[sanopa muuta]

Sama täällä. Tämä on aivan ihanaa nyt kun lapsi on jo vähän isompi (1,5v). Kolmevuotiaaksi asti luultavasti olen hänen kanssaan kotona ja mikäs tämän ihanampaa varsinkin nyt kun kesäkin on aluillaan. Onneksi töihinpaluuseen on niin pitkä aika, ettei sitä tarvitse vielä miettiä.

 

[opiskelemaan]

Olen ollut nyt 5 vuotta kotona hoitamassa lapsiamme, joita tänä aikana on syntynyt kolme. Esikoisen kanssa oli mukavaa olla kotona, päivät sujui vielä suht rauhallisesti, mutta kun keskimmäinen ja kuopus syntyivät 1v ikäerolla niin hälinä ja väsymys lisääntyivät siinä määrin, etten aio jäädä hoitamaan lapsia kotiin kunnes nuorin täyttää kolme, vaan lähden syksyllä opiskelemaan ammattia kuopuksen täyttäessä vuoden. Tuntuu ihan taivaalliselta saada jotakin muuta ajateltavaa kuin jatkuva vaipanvaihto, pukeminen, päiväunet, syönnit jne... Uskon että saan "poissaolosta" voimia taas nauttia perheestäni ihan uudella innolla, kun saa/joutuu olemaan 6 tuntia päivittäin erossa lapsistani. Koulupäivät kestää yleensä kahteen, joten minulla jää kuitenkin vielä aikaa perheen arjen pyörittämiseen miehen tehdessä ympäripyöreää työpäivää.

 

[4wrfs]

Siis 500 € on jo tosi iso summa! Mä en todellakaan ihmettele nyt hoitovapaalla, että Suomessa verotetaan niin törkeästi, kun sitä rahaa jaellaankin noin avokätisesti. (Minä tosin mieluummin en maksaisi veroja ja olisin itse kotona omasta pussistakin, mutta sepä taas on asia erikseen...)

Minuakaan ei huvita ollenkaan töihin lähtö. Viihdytään todella hyvin kotona! Tekisi mieli muuttaa jonnekin maatilallekin ja olla vain oman onnensa herra. Harmi vain, ettei meistä kummallakaan ole paljoa kokemusta moisesta, joten vaikea se on alkaa tyhjästä nyhjäisemään.

Esikoinen täällä myös pian 1,5 v, mutta toinen on jo onneksi tulossa, joten ei kiirettä. Minua myös odottaa vakkari työ, mutta tiesin jo esikoisesta vapaalle jäädessä, etten sinne aio palata. Voisin siis palata, mutta mieluummin haen uutta työtä. En kyllä taida töihinkään mennä, vaan suunnitelmissa on vielä lähteä kouluttautumaan ja sen taidan valitettavasti "joutua" aloittamaan ennen kuin toinen on 3 v, sillä en minä tästä nuorru.

Ap, eikös teidän taapero kaipaisi kenties jo sisarusta?

On kyllä ihanaa, kun on muitakin, jotka osaa arvostaa tätä kotona oloa. Tämä maailma on nykyään vaan niin kova ja kylmä paikka.

 

[Sinikukkanen]

Minuakaan ei huvita ollenkaan töihin lähtö. Viihdytään todella hyvin kotona!

Esikoinen täällä myös pian 1,5 v, mutta toinen on jo onneksi tulossa, joten ei kiirettä.

Ap, eikös teidän taapero kaipaisi kenties jo sisarusta?

On kyllä ihanaa, kun on muitakin, jotka osaa arvostaa tätä kotona oloa. Tämä maailma on nykyään vaan niin kova ja kylmä paikka.

Tuntuu joo, että kotonaoloa ei kaikki arvosta tai kaikki ei vain viihdy.

Kakkonen on työn alla, mutta esikoistakin tehtiin pitkään, ennenkuin onnistui. Raskaaksi en tule näköjään helposti. Sehän tässä on suunnitelmissa, että tulisin raskaaksi, niin jatkaisin hoitovapaalta kätevästi uudelle äitiyslomalle. Mutta jos en tule raskaaksi, on pakko palata töihin. Se kiire ja stressi siellä ei houkuta yhtään. Tuossa työpaikassa olin ihan burnoutin partaalla kiivaan työtahdin vuoksi. Siellä puristetaan kaikki irti mikä lähtee.

 

[Minä taas 2]

.. en jaksa odottaa että pääsen takaisin töihin. Palaamassa takaisin syksyllä kun lapsi 1v 1kk.

Kaipaan sitä kiirettä ja actionia tämän kotona lorvimisen ja hyödyttömän olemisen sijaan. Ihana päästä käyttämään päätään muuhunkin kuin kotitöihin (yöks että inhoan niitä nyt tämän vuoden jälkeen entistäkin enemmän). Oikein odotan että saan syödä lounaani rauhassa ja juoda kahvini ilman häiriöitä. Iso palkkakaan pelkän hoitorahan 315 euroa sijaan (kaikki kunnat eivät maksa kuntalisiä) ei ole pahitteeksi.

Kotona oleminen ei ole kaikkien juttu, tyvärr.

 

[äitiys kasvattaa...]

...myös siten, että itse lopetin töiden takia stressaamisen lähes kokonaan, kun palasin äippälomalta takaisin töihin. Osasin asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ennen olin lähes joka päivä ylitöissä, mutta nyt osaan myös delegoida asioita. Ylipäätään teen sen, mitä ehdin normaalilla työtahdilla tekemään 7,5 tunnin aikana ja sitten lähden kotiin. Seuraavana aamuna sitten jatkan siitä, mihin olen jäänyt. Tuntuu, että nautin työnteostakin eri tavalla, kun ei tarvitse ottaa niin kauheaa stressiä siitä.

Kotona olemisesta nautin ihan kauheasti. Myönnän olevani juuri sellainen äiti, joka ei raaski mennä edes firman pikkujouluihin, kun mieluummin olen kotona lasten kanssa.

 

[matemaatikkoäitee]

Mä en ainakaan kotonakaan lorvi enkä ole ollenkaan hyödytön - päinvastoin. Työnteon hyödyistä en sen sijaan ole palkkapussia lukuunottamatta ollenkaan niin vakuuttunut. Terävä pää ei tylsisty edes kotitöissä. Mun mielestä lapsen kanssa elo on aivojumpista parasta ja actionia riittää. Kerrankin on tilaisuus toteuttaa luovuuttaan ja vieläpä parhaassa mahdollisessa seurassa. Lapseni on maailman ihanin ja olen kiitollinen joka hetkestä hänen kanssaan. Muuta en kaipaa

 

[akateemikko - kotiäiti]

Älä mene töihin heti kun lapsi täyttää 3. Kotona voi olla pidempääkin vaikkei tukea enää saakaan. Lapsi on kotonaolon arvoinen. Meillä 3 lasta ja aion olla kotona kunnes kuopus menee kouluun. Rahat on tiukilla kun vain yksi ihminen tienaa mutta sitten eletään sen mukaan. Lapset nauttivat äidin läsnäolosta ja äiti heistä.

 

[ahdistaa täälläkin]

Täällä samanlaiset tunteet. Esikoinen täyttää 4 v ja kuopus 2 v, kun olen palaamassa takaisin töihin kesän jälkeen. Nyt kun lapset ovat ohittaneet vauvaiän, tämä kotonaoleminen todella tuntuu lomalta. Ei huvita pätkääkään palata takaisin töihin, varsinkaan, kun siellä on pari epämiellyttävää työkaveria ja ei niin mukavia työtehtäviä odottamassa.

Tilannetta lieventää hieman se, että jään osittaiselle hoitovapaalle vuodeksi eli teen vain 4-päivästä työviikkoa. Sinäkin ap voisit harkita osittaista hoitovapaata, jos vain työnantajasi suostuu siihen. Kelan tukeaa (70 e/kk brutto) et saa, koska lapsesi on yli 3 vuotias, mutta sillä summalla ei ole suurta merkitystä. Tulot pienenevät viidenneksen, mutta säästöjä kertyy työmatkan bensakuluista ja pienemmistä hoitomaksuista. Erotus on käytännössä vain parin sadan luokkaa normaalin työaikaan verrattuna.

 

[ap..]

En mäkään kotona lorvi. Tuo lapsi jo itsekin "osallistuu" kotitöihin - ja niitähän riittää

Olen kyllä tietoinen tuosta, että ei tarvitse tehdä täysiä työpäiviä (eli 8 h työpäiviä 5 kertaa viikossa), niin kauan kunnes lapsi menee ala-asteen kakkoselle. Se on ihan lakiin määrätty juttu. Toki hyödynnän sen.

Mun vanhemmat ei katsois hyvällä, että jättäisin vakituisen työni lapsen takia. Ehdin olla siellä duunissa vakkarina viitisen vuotta.

 

[No mutta taas]

En mäkään kotona lorvi. Tuo lapsi jo itsekin "osallistuu" kotitöihin - ja niitähän riittää

Olen kyllä tietoinen tuosta, että ei tarvitse tehdä täysiä työpäiviä (eli 8 h työpäiviä 5 kertaa viikossa), niin kauan kunnes lapsi menee ala-asteen kakkoselle. Se on ihan lakiin määrätty juttu. Toki hyödynnän sen.

Mun vanhemmat ei katsois hyvällä, että jättäisin vakituisen työni lapsen takia. Ehdin olla siellä duunissa vakkarina viitisen vuotta.

..Pitäsköhän katkaista se oma napanuora kans? Omahan se on elämäsi, ei vanhempiesi. Eli mitä väliä jos vanhemmat eivät jotain hyväksy? Itsehän sinun on valintojesi kanssa elettävä, miellytti se vanhempiasi / muita ihmisiä tai ei.

 

[Anna mun kaikki kestää...]

En mäkään kotona lorvi. Tuo lapsi jo itsekin "osallistuu" kotitöihin - ja niitähän riittää

Olen kyllä tietoinen tuosta, että ei tarvitse tehdä täysiä työpäiviä (eli 8 h työpäiviä 5 kertaa viikossa), niin kauan kunnes lapsi menee ala-asteen kakkoselle. Se on ihan lakiin määrätty juttu. Toki hyödynnän sen.

Mun vanhemmat ei katsois hyvällä, että jättäisin vakituisen työni lapsen takia. Ehdin olla siellä duunissa vakkarina viitisen vuotta.

Mun vanhemmat?? Minkä ikäinen oikein olet?

Vanhempien mielipidettä saa toki kunnioittaa, ja varmasti ovat joskus oikeassakin. Mutta että lapsi ei olisi työtä tärkeämpi. Kuulostaa materialistisilta vanhemmilta jos noin ajattelevat. Komppaan edellistä, katkaise napanuora.

 

[sanopa muuta]

Olen kyllä täysin eri mieltä edellisten kanssa. Minäkin tuolla ylempänä kerroin, miten valtavasti itse nautin kotonaolosta eikä töihinmeno voisi vähempää kiinnostaa. Mutta eihän se nyt sitä tarkoita, että sen takia voisi vakituisen työpaikan jättää. Sanoi sitten omat vanhemmat mitä haluaa, mutta kyllähän sen nyt jo omakin järki sanoo. Ei tässä maailmassa varsinkaan näinä aikoina työpaikkoja kovin helpolla löydy. Ajatellaanhan tässä lapsia jo ihan riittävästi, jos kolmivuotiaaksi asti saa kotona olla.

 

[Anna mun kaikki kestää...]

Olen kyllä täysin eri mieltä edellisten kanssa. Minäkin tuolla ylempänä kerroin, miten valtavasti itse nautin kotonaolosta eikä töihinmeno voisi vähempää kiinnostaa. Mutta eihän se nyt sitä tarkoita, että sen takia voisi vakituisen työpaikan jättää. Sanoi sitten omat vanhemmat mitä haluaa, mutta kyllähän sen nyt jo omakin järki sanoo. Ei tässä maailmassa varsinkaan näinä aikoina työpaikkoja kovin helpolla löydy. Ajatellaanhan tässä lapsia jo ihan riittävästi, jos kolmivuotiaaksi asti saa kotona olla.

En sanonutkaan että työpaikka olisi pakko jättää. Tervettä on ajatella työpaikkaansa ja tulevaisuutta. Jos sen menettämisen uhka on todellinen ei sitä kannatakaan jättää. Tervettä puolestaan ei ole aikuisen ihmisen päätöksenteko vanhempiensa ajatusmaailman perusteella. Se on enemmänkin omituista. Kannattaisi oppia ymmärtämään lukemaansa ennen kuin kommentoi.

 

[sanopa muuta]

Juu, ymmärsin kyllä alkuperäisen pointtisi. Aloin kommentoimaan ihan siksi, että ei ehkä kuitenkaan kannata kannustaa ketään millään tavalla jättämään vakituista työpaikkaa. Jos lapsi on yli kolmevuotias, eikä töihin palaa, niin eiköhän se vakkarityöpaikka lähde alta lähes automaattisesti. Vaikka joku asia onkin ihanaa niin ei sitä valitettavasti voi loputtomiin jatkaa niin mukavaa kuin se olisikin. Se on tätä aikuisen elämää.