Siltä varalta että sataa kakkaa niskaan:
Pyydän heti anteeksi kaikilta joilla asiat on huonommin kuin minulla. Tarkoitus ei ole vähätellä muiden "kärsimyksiä" tai elämää... :ashamed:
Asiaan:
Kyllä on ihanaa kun pystyy kävelemään! Nimittäin nyt raskaana ollessa. Olen tehnyt jopa parin kilometrin vaunulenkkejä, kävellyt ylämäkiä, yms. Nyt rv 29. Ei hengästytä paljoa yhtään. Ei koko ajan satu. Kävelyn jälkeen kyllä lonkat jumittavat, mutta se on pientä. Turvotuksia ei ole, painoa ei ole kertynyt vielä kuin 8kg, sf-mittakin menee keskikäyrällä! =) . hemoglobiini on 109 mutta silti ei väsytä, vaikka unikin on jäänyt vähäiseksi kun tulee palstailtua yömyöhällä.
Pystyn istumaan autossa, ja pitkään tuolillakin. Tietenkin pitkään istuttua ja paikalla seisomisen jälkeen, lonkat ovat jumissa ja takapuolesta vetää suonta. sängyssä kyljen kääntäminen sattuu ja aamulla on hieman vaikea nousta ylös. Mutta mikään kivuista ei ole sellaista etteikö sen kanssa pystyisi elämään. Ihanaa!!!! Pystyn tekemään normaaleita juttuja ihan kuin normaali ihminen. Tämä tunne pyhkii pois senkin että oksensin älyttömästi rv20 asti.
Tuntuu ihan uskomattoman hyvältä kun vertaa edelliseen raskauteen. Silloin kävely kävi mahdottomaksi jo 4. kuulla, poljin vain pyörällä. Näillä viikoilla viimeksi ollessani kävely oli tuskaa. Itku meinasi tulla joka askeleella. En päässyt tuolilta ylös, saati sitten sängystä niin ettei lonkat olisi olleet ihan lukossa ja koko alaruumis kuin tulessa. koko ajan sattui kuin puukolla olisi hakattu. Väsymys oli valtava. Närästi koko ajan. Painoa oli alkanut kertymään ja turvotustakin oli ja paljon. Ensimmäiset raskausmyrkytyksen oireet alkoivat vähitellen ilmestyä, korkea verenpaine yms.
Ulkona oli mielettömän kuuma ja sisälläkin hikoilin kuin pieni sika. Ulkona ei tullut käytyä koska turvotus paheni ja läähätin jo minuutin kuluttua kuin koira (kaverin vertaus). Maha oli valtava heti alusta asti ja minulla meni yläkäyrän yläpuolella ihan oma käyrä. Hengittäminen oli vaikeaa kun maha painoi jo varhaisessa vaiheessa keuhkoja. Tuntui todelta pahalta.
"Onneksi" synnytin jo rv35+5, sillä 9.raskauskuukausi oli ollut varmasti jotain aivan kauheaa. Sairaalassa eivät heti uskoneet että laskettuun aikaan oli vielä kuukausi ja että odotan vain yhtä. Maha oli niin iso. :saint:
Kyllä raskaudet voivat sitten olla erilaisia. Toivottavasti myös viimeinen kolmannes menisi yhtä positiivisissa merkeissä. Ja pystyisin tekemään vielä silloinkin normaaleita asioita. Kuten esim. imuroimaan (!), nyt ainoastaan käytävän mattoa rajusti imuroidessa alkaa supistamaan. Kantamaan kauppakasseja ja poikaani. Olla ulkona. Ja tietenkin kävellä ilman suurempia kipuja! =) :heart:
Eli ihan turha aloitus oli tämä, mutta tulipa tehtyä ja hehkutettua oikein kunnolla. Ja mikään harmaan dissaaminen ei vie tätä positiivista oloa minulta. Joten sopii ihan vaan yrittää, ei tule onnistumaan. HAH!
Pyydän heti anteeksi kaikilta joilla asiat on huonommin kuin minulla. Tarkoitus ei ole vähätellä muiden "kärsimyksiä" tai elämää... :ashamed:
Asiaan:
Kyllä on ihanaa kun pystyy kävelemään! Nimittäin nyt raskaana ollessa. Olen tehnyt jopa parin kilometrin vaunulenkkejä, kävellyt ylämäkiä, yms. Nyt rv 29. Ei hengästytä paljoa yhtään. Ei koko ajan satu. Kävelyn jälkeen kyllä lonkat jumittavat, mutta se on pientä. Turvotuksia ei ole, painoa ei ole kertynyt vielä kuin 8kg, sf-mittakin menee keskikäyrällä! =) . hemoglobiini on 109 mutta silti ei väsytä, vaikka unikin on jäänyt vähäiseksi kun tulee palstailtua yömyöhällä.
Pystyn istumaan autossa, ja pitkään tuolillakin. Tietenkin pitkään istuttua ja paikalla seisomisen jälkeen, lonkat ovat jumissa ja takapuolesta vetää suonta. sängyssä kyljen kääntäminen sattuu ja aamulla on hieman vaikea nousta ylös. Mutta mikään kivuista ei ole sellaista etteikö sen kanssa pystyisi elämään. Ihanaa!!!! Pystyn tekemään normaaleita juttuja ihan kuin normaali ihminen. Tämä tunne pyhkii pois senkin että oksensin älyttömästi rv20 asti.
Tuntuu ihan uskomattoman hyvältä kun vertaa edelliseen raskauteen. Silloin kävely kävi mahdottomaksi jo 4. kuulla, poljin vain pyörällä. Näillä viikoilla viimeksi ollessani kävely oli tuskaa. Itku meinasi tulla joka askeleella. En päässyt tuolilta ylös, saati sitten sängystä niin ettei lonkat olisi olleet ihan lukossa ja koko alaruumis kuin tulessa. koko ajan sattui kuin puukolla olisi hakattu. Väsymys oli valtava. Närästi koko ajan. Painoa oli alkanut kertymään ja turvotustakin oli ja paljon. Ensimmäiset raskausmyrkytyksen oireet alkoivat vähitellen ilmestyä, korkea verenpaine yms.
Ulkona oli mielettömän kuuma ja sisälläkin hikoilin kuin pieni sika. Ulkona ei tullut käytyä koska turvotus paheni ja läähätin jo minuutin kuluttua kuin koira (kaverin vertaus). Maha oli valtava heti alusta asti ja minulla meni yläkäyrän yläpuolella ihan oma käyrä. Hengittäminen oli vaikeaa kun maha painoi jo varhaisessa vaiheessa keuhkoja. Tuntui todelta pahalta.
"Onneksi" synnytin jo rv35+5, sillä 9.raskauskuukausi oli ollut varmasti jotain aivan kauheaa. Sairaalassa eivät heti uskoneet että laskettuun aikaan oli vielä kuukausi ja että odotan vain yhtä. Maha oli niin iso. :saint:
Kyllä raskaudet voivat sitten olla erilaisia. Toivottavasti myös viimeinen kolmannes menisi yhtä positiivisissa merkeissä. Ja pystyisin tekemään vielä silloinkin normaaleita asioita. Kuten esim. imuroimaan (!), nyt ainoastaan käytävän mattoa rajusti imuroidessa alkaa supistamaan. Kantamaan kauppakasseja ja poikaani. Olla ulkona. Ja tietenkin kävellä ilman suurempia kipuja! =) :heart:
Eli ihan turha aloitus oli tämä, mutta tulipa tehtyä ja hehkutettua oikein kunnolla. Ja mikään harmaan dissaaminen ei vie tätä positiivista oloa minulta. Joten sopii ihan vaan yrittää, ei tule onnistumaan. HAH!
Arvasin. Harmaisiin voi aina luottaa. 
