ihanaa arkea...ehkä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja haaveunta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

haaveunta

Vieras
Kaikki aina kertoilee täällä juovista äijistään tai miehistään jotka juoksevat vaan kavereidensa kanssa, bilettävät, jne.

Mutta onko täällä ketään samanlaista kuin minä?
Eli siis liittomme on ihan mallillaan ja onnellinen olen tietenkin, mutta jotenkin tuntuu välillä et me ei ollenkaan eletä, siis jos ymmärrätte?
Siis me ei käydä viihteellä, mies ei viilettele kavereidensa kanssa, ei hurvitella kaupungilla, ei riidellä kännipäissämme, eikä edes selvinpäin jne.

Joskus tuntuu et ollaan ihan jumahettu kun tuntuu et kaikki muut nuoret parit juhliivat ja ryyppäileevät, viettävät saunailtoja joista aina joku haetaan poliisiautolla pois, tai tappeleevat keskenään niin et toinen(yleensä nainen) on ihan mustelmilla, kaikki juhlapyhät pitäs olla ihan soosissa ja sit kertoilla ja leveillä miten kukakin on kännipäissään toilailut...

Meillä kun viikonloput vietetään hyvin usein joko niin että mies on töissä ja minä yksin kotona tai sitten hyvän elokuvan ja ruuan parissa ihan vaan kotosalla tai mökillä tai joskus käydään kavereita moikkaamassa ja niiden luona kahvilla, kesäisin saatetaan käydä ajelemassa moottoripyörällä tai autolla maalaismaisemissa...
Kaikki juhlat vietetään yleensä kahdestaan ja selvin päin kerran vuoteen käydään miehen työpaikan kesänpäätäjäis juhlissa ja siellä molemmat syödään juodaan ja tanssitaan niin et paikat on kipeenä pitkään.

Nyt musta onkin ruvennu tuntumaan jotenkin hirmusen tylsältä tämä meidän elämä, jotenkin liian turvalliselta...oonkohan ihan hömppä.
Mut jotenkin tuntuu et ei tässä tapahdu yhtään mitään, nyttenkin vappuna me oltiin kotona ja jännättiin miten zorrolle käy, aamulla mies lähti töihin ja minä vanhempieni kanssa torille...kun kaikki muut pilettivät ympärillä kaveriporukoissaan...

Myö ei käydä oikeestaan koskaan porukalla pilettämässä, johtuen jo ehkä siitäkin ettei mieheni tule milläänlailla toimeen kavereitteni kanssa.ja hän kyllä aina sanoo et mene vain kavereittes kans jos haluat, mut en mie yksinään haluu lähtee, haluisin et sekin tulis mukaan.

minuu jo nyt inhottaa kun juhannuksenakin tiedän jo valmiiksi et me mennään kahestaan mökille ja turjotetaan siellä, nauttien toisistamme,grillaten ja muistellen menneitä...

Mut välillä minä vaan niin kovasti haluaisin lähteä vaikka ystävä porulkalla sinne mökille ja ottaa muutaman ja nauttia ystävien seurasta.
Tai jonain viikonloppuna haluisin tehä jotain ihan silleen ilman suunnitelmia, lähtee vaan johonkin.
Mut ei kun mies haluaa olla kotona, tai olla minun kanssani, ei häntä huvita enää sekoilla...eikäminuakaan huvita sekoilla, mut jotenkin tuntuu vaan niin yksinäiseltä!
Kun mies on aina töissä tai sitten jos ei ole töissä niin sit nakotetaan täällä kotona, missä minä kaiken aikani muutenkin melkein vietän...

Mitähän tässä kitisen? en tiedä itsekkään?
Kun olis täällä pikkunen seassa niin ois mulla tekemistä ja ois vaihtelua kun saatas juosta vauva harrastuksissa ja suunnitella perhelomia...tulis nyt se pikkunen piiperoinen.

:snotty:
 
no empä tiiä, en ite ainakaan kaipaa viikonloppuja rilluttelemassa ja että poliisi hakisi ukon pois ja ite ois mustelmilla pieksämisen jälkeen.. no onhan sekin jotain elämää.
mutta huvinsa kullakin.
 
Onko susta alkanu vasta vähänaikaa sitte tuntua sille, että haluaisit mennä enemmän?
Onko kenties nää kavereitten kertomukset saanu sun pään kääntymään, niin ettei teijän oma elämä oo "oikeenlaista"?
Tuntuuko susta OIKEESTI sille, että se bilettäminen olis hauskempaa?
Onko sun mielestä se rauhallinen elämä minkään arvoista?
Me miehen kanssa ei koskaan olla käyty edes ravintolassa, ei yksin eikä yhdessä ja kaikki pyhät ja juhlat vietetään suuunnilleen niinku te ja mun mielestä tää on just sitä oikeeta ja ihanaa elämää. Ei tarvi riidellä kännipäissään sun muuta.
Meillä on kyllä lapsiaki neljä ja niiden kanssa tietenkin tällaset vapaa-ajan vietot on aika luonnollisia.
 
lisään vielä......
....onko teillä sellasia kavereita, jolla olis suunnilleen samanlaiset vapaa-ajanviettotavat ku teillä? Voisitteko yhessä/pienellä porukalla mennä sinne mökille vaan grillaileen ja jutteleen?
Sen uskon, että alkaa sua kyllästyttään, jos oot sosiaalinen ja porukassa viihtyvää sorttia, jos aina joutuu vaan sen ukon kanssa kahestaan oleen.
Kavereita tarttee, mutta onko niitä pakko sieltä ryyppysakista lähteä hakemaan. Hups, tuli vähän rumasti, en tarkota että kaikki railakkaat juhlijat olis vaan jotain ryyppyporukkaa, mutta kuitenki...
 
Aika tuttuja ajatuksia toisaalta oli ap:llä.. Me miehen kanssa alkuaikoina käytiin baarissa ym. melkein joka viikonloppu, nyt taas ollaan enimmäkseen vaan kotona. Eipä sillä että kummallakaan haluttais minnekään baariin tai muuten bilettämään, hyvin tyytyväisiä ollaan molemmat! Ollaan vaan yhdessä monesti naurettu olevamme melko vanhoja variksia jotka menee jo kymmeneltä nukkuun... :laugh: Verrattuna useimpiin kavereihin siis. Mutta sou vot, tää on meidän elämä ja pääasia että ollaan ite tyytyväisiä!! :D Ja nyt ku vauvaki on tulossa niin parempi "totutella" tähän "rauhallisempaan" elämänmenoon :)
 
Voih! joku ymmärsi mitä yritin hassusti pukertaa, eli siis minä olen täysin tyytyväinen elämääni...mutta jotenkin ne kaverit eivät ymmärrä tällaista elämää...ja se saa minut jotenkin ajattelemaan et elämme jotenkin hassusti...

Me ollaan molemmat parinkymmenen vähän päälle isännän kanssa ja kaikki ystävät viettävät railakasta elämää ja usein isäntää mukaan houkutteleevat tai siis meitä molempia.Usein sanoovat et meidän elämä valuu hukkaan...ja kerkiitte te siellä kotona nysvätä...


Ja sitten taas minä olen tämmönen ihmisläheinen ihminen ja tykäisin viettää aikaa kaveriporukassa ja silleen mut ilman sitä överiksi vetämistä.

Ja sellainen olisi juuri ihanaa kun sais mukavan kaveriporukan kasaan ja päsis just mökille grillailee ja nauttii ihan vaan siitä yhessä olemisesta, mutta kun ei ole semmosia kavereita joille sama riittäisi...
Ja kun vuodesta toiseen ollaan isännän kans kahestaan siellä kökötelty niin nyt kaipais jo vähän vaihtelua...

Tai just tää saa olon tuntumaan niin yksinäiseltä ja erillaiselta kun esim nyt isäntä töissä ja minä olisin jo heti aamusta ollu reippaana lähössä vaik minnekkä päin mut koko kaveri kaarti makaa krapulassa...ja yksin ei kiinnosta lähtee minnekkään...
 
Ihmisluonto voi joskus olla sellainen, että kaipaa sitä mitä ei juuri sillä hetkellä ole tai voi saada. Ja kuitenkin kaikki on hyvin.

Ole onnellinen, jos ja kun olet hyvän miehen saanut. Jos olisi toisin, olisit hyvin onneton.

Olet varmaan ystäväseuraa, pikkurilluttelua ja kyläilyjä vailla. Kutsukaa vieraita, grillatkaa ystävien kanssa pihalla, järjestäkää nyyttäreitä, tee shoppailureissuja johonkin toiseen kaupunkiin ystävien kanssa, käykää laivalla, mökkeilkää tuttavapariskuntien kanssa jne. jne. jne. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon!!!!!!!!!!!!!

Ei kannata jumiutua ja tylsistyä turhaan, elämä ja terveys ovat suuria lahjoja!! Mielikuvitusta ja tahtoa peliin.... ja sitten voikin tehdä vaikka mitä...
 
kun olisikin... :snotty:

Tuossa juteltuani hyvän ystäväni kansa hän kertoili näitten, itkuisuuden ja tämän yksinäisyyden yms. tunteiden kuuluvan tähän järisyttävän suureen vauva kuumeeseen.

Nytkin olen kotona, jotenkin aamulla oli niin huono olo ettei töihin ollut menijäksi minusta. Nyt hieman helpottaa, mitä nyt itkettää aivan koko ajan enkä edes tiedä miksi..

Paljon vietän aikaani ystävieni parissa ja käydään milloin missäkin päin ja harrastetaan ja tehään kaikennäköistä...

Nyt taas on semmonen olo et voisikos alämäni paremmin luistaa :laugh:

Antakaa anteeksi, en tiedä mikä miuta vaivaa!


 

Yhteistyössä