Ihana mies, mutta ihme jutut hiertää.. apua:/

Ööö, jos rakastaa täysii niin ei mieti toisen heikkouksia? Näytä mulle yksikin pidempään yhdessä ollut pari, joka ei oo joskus miettiny sen toisen heikkouksia. Ihmiset ei ole täydellisiä, en ole minä eikä ole mieheni. Ei tää elämä ole mitään disney-satua..

Ja sullekko turvallisuus ei sitten ole tärkeää? Mulle turvallisuus ja luottamus, sekä intohimo ja huumori on suhteen kivijalkoja. Mä tunnen oloni HYVIN turvalliseksi suhteessani, ja on aika kieroutunutta, että joillekin se olisi huono asia.

Kai suomelaisnaiset kaipaa yleisesti sitten sellaista välillä korville läpsivää tuurijuoppoa, joka puristelee rehvakkaasti muiden naisten takapuolia pikku kaljoissaan.

 

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014070318460539_lz.shtml
Luepa tuo.

 

Onko hän sua paljon nuorempi? Korjaantuisiko tuo asia iän myötä?

 

Olen vähän samankaltainen mutta onneks mun mies hyväksyy mut sellasena kun oon. Välillä itse huomaa et käyttäydyn tökerösti tms. mutta en jaksa stressata asiasta enää.En ole nää niin nuori että voisi laittaa nuoruuden piikkiin. JOTEN neuvoisin hyväksymään asian ominaisuutena.

 

Echo, juu on. Ja samaa olen itsekin ajatellut ja varsinkin siksi, että mielestäni asia on jo vähän parantunut.

Kiitos Apuja, tuosta linkistä. Tunnistan heti kaksi asiaa, eli sen, että sosiaalisuus on itsellenikin ollut joskus asia, mikä on pitänyt opetella ja tunnen häpeää ehkä keskimääräistä ihmistä enemmän.

Tuossa linkissä oli myös hyvä pointti siitä, että ainakaan tämä asia ei vähennä kenenkään hyvinvointia, toisin kuin vaikka agressiivisuus tai alkoholismi.

 

Kiitos paljon vastauksista, niistä huonoistakin. Ymmärsinpä ainakin omista mitähelvettiä -reaktioista, että ero ei tosiaan ole vaihtoehto tai se suunta, johon tätä juttua lähdetään viemään. Vaan oman rentoutumisen ja häpeäntunteiden tunnistaminen, ja miehen hyväksyminen ja rakastaminen!

 

kuulostaa siltä, että mies voi olla vaikka huippuälykäs, mutta ehkä hänellä on huono yleissivistys. Itse pidän ap:n kuvaamia haastajia ja inttäjiä moukkina ja typerinä. Ap näkyy löytäneen luonteeltaan hienon miehen, joka ei mene sellaiseen mukaan. Suoraan sanottuna heräsi epäilys, että mies on keskinkertaiselle ap:lle ehkä liiankin älykäs!

 

Minun korviini kuulostaa siltä, että olet löytänyt mahtavan tyypin, joka kaikkien muiden hyvien puoliensa lisäksi ei arvosta itseään muiden mielipiteiden kautta.

Juuri näin. Tarpeeksi vahvaegoinen yksilö ei itse asiassa roiku siitä, miten hän on ympäristölle. Persoonaton nainen on mm. minulle paha turnoff, vaikka hän olisi nättikin.
Persoonaton sosiaalinen partaveitsi on toki vahvoilla ainakin yökerhossa.

Tietenkin tässäkin jos mennään överiksi niin se on paha, eli ihminen ei esim. peseydy tai elää psykoosissa. Enkä tarkoita sitäkään, että naisen persoonallisuus olisi itsetarkoituksellista eli punainen siilitukka ja tatuoinnit - joka nimenomaan on valepersoonallisuutta.

 

Ap, kun olet löytänyt hyvän miehen, niin pidä kiinni. Kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolemme ei se estä rakkautta.

 

Siis sinä ja mies ymmärrätte toisianne ja pystytte keskustelemaan. Miks se on ongelma jos miehes ei välitä muiden mielipiteistä eikö ehkä saa asioita isossa porukassa oikein sanottua. Eiks teidän välit oo tärkermmät ?

 

aatelkaa miten monet miehet joutuu kärsimään samasta ongelmasta

 

Täällähän puhutaan vaihteeksi järkeä, hyvä naiset Ei suomalaisnainenkaan täysin menetetty ole.

 

Joopa joo, "Totuus". Voihan sitä noinkin ajatella parisuhdetta - että heti kun huomaa toisessa jonkin virheen niin varmasti on rakkaus loppunu ja paras lähtee nosteleen!

Ap, sulla on nyt sellanen tahtorakastamisen vaihe menossa. Oma puoliso ei oo enää pelkästään täydellinen, sen verran hyvin jo tunnette. Nyt punnitaan teidän suhde, kestää se sekä hyvät että huonot päivät. Ja sitten aiheeseen!

Ei tietämättömyys oo samaa kun tyhmyys. Nolostuuko miehes noista tilanteista, kun paljasta tietämättömyytensä möläytyksillä? Jos ei, niin hänellä on selvästi hyvä itsetunto, joka ei kaadu siihen ettei tiedä jotain. Me useimmat muut vain koitamme ankarasti salata kaiken sen, mitä emme tiedä tai sitten teeskentelemme tietävämme ja ymmärtävämme, mistä toiset puhuvat.

Minä en tiennyt, että vaivaiskoivussa on pienet lehdet, eikä saman kokoiset kuin tavallisessa koivussa. En ollut tajunnut viime kuuhun mennessä itse, missä päin maailmaa Venetsia on. Luulin, että se on jossain Intian lähellä. Monet sotkevat aina variksen ja harakan keskenään. Olenko tyhmä? Mieheni mielestä en. Kyllä hän nauroi, kun tuo Venetsia-juttu selvisi ja nauroin itsekin. Olen jääräpäinen ja usein alan heti väittää vastaan vastoin parempaa tietoa, enkä sitten voi heti tunnustaa olleeni väärässä.

Opettele suhtautumaan miehesi möläytyksiin toisella tavalla. Et voi muuttaa häntä, vaan muutoksen pitää tulla miehestäsi itsestään - jos hän tahtoo. Opettele nauramaan, opettele odottamaan innoissasi, mitä hullutusta sieltä seuraavaksi tulee. Puhu miehelles, että sua nolottaa, mut muista sanoa, että hän on sulle kuitenkin hirveän tärkeä, ongelma on omassa päässäs. Jos oikein sujuvasananen oot, niin rupee vääntään yliampuvaa vitsiä seurassa ollessa kaikista niistä mölyistä.

 

Hei, kiitos taas viesteistä. Hänen itsetuntonsa tosiaan on aika hyvä tietyissä asioissa, eikä koe itse noita tilanteita ongelmallisena. Hyviä neuvoja edelliseltä, tahtorakastaminen on hyvä termi

 

Sama kuin Pikkeliinalla: en mäkään tienny että vaivaiskoivussa on pienemmät lehdet kuin tavallisessa - ei sen puoleen, en ole asiaa koskaan ajatellutkaan. :snotty: