Ihana, kamala kevät :D

[Aurinkokunta]

Siis ihana ilma ulkona... mutta kun siellä aamupäivän haravoi, pelaa jalkapalloa, polttopalloa ja rakentaa hiekkakakkuja ym. niin sit lounaan jälkeen on ihan helisemässä, kun silmät meinaa lupata kiinni väen väkisinkin kun syöttelee tuota pientä, joka tuhisee kainalossa.
Eikä se kai niin vakavaa ois, vaikka torkahtaisikin vähän... mutta nytkin kun mie sit heräsin sellaisesta vartin horrostorkkeesta, niin tuntuu että ei selviä jaloilleen ollenkaan.
Leukoja revityttää niin että saa pelätä leukaluiden loksuvan sijoiltaan ja pitäs vielä viikata pyykit ja valmistella päivällinen ja syödäkin se ennen seuraavaa ulkoilu- ja teatterikerholaisten kyydityssessiota.

 

[Vilma vasikka]

Ulkoilma kyllä väsyttää kamalasti, varsinkin kun siinä samalla tulee touhuttua kaikenlaista Ota nyt ihmeessä torkut, jos vaan ehdit. Meillä isot on aina jotain vailla, kun nuorimmainen nukkuu, niin on ihan turha toivo ummistaa silmiänsä edes muutamaksi minuutiksi

Kuinka sä saatkaan teidän elämän kuulostamaan aina niin leppoisalta, täälä tuntuu koko ajan olevan kamala hässäkkä päällä, vaikka ipanoita on vaan kolme :|

 

[Hiphei]

Pikku päikkärit vaan kehiin, se on ihan sallittua

 

[Timangi-]

Olen kuullut väitettävän, että 15min päikkärit piristävät paremmin kuin 2h unoset...

 

[Aurinkokunta]

En mie enää jouda torkuille, mie siis olin sellaisessa "horrostorkkeessa" jo vartin.
Nyt kahvia, niin ehkä se tästä virkostuttaa.

Siis se, että saa kuulostamaan leppoisalle on pitkälti sen "syytä" että mie en vaan jaksa enää ihan kaikesta stressata... Asiat luoviintuu omalla painollaan, ja jos joku asia jää roikkumaan, mutta sen ehtii sit jossain vaiheessa tehdä.
Siis oikeesti, nyt mie oon oppinut siihen, että pääasia on se, että lapset oivat hyvin, kunhan saavat riittävän usein ja tottakai riittävän määrän unta ja ruokaa ja myös sitä raitista ilmaa.

Mutta kukaan ei kuole siihen, jos joku päivä istutaankin sisällä ja pelataan lautapelejä tai rakennetaan legoja ja pienennetään pyykkivuorta.
Tai jos nyt on joku hillotahra jossain kaapin ovessa tai vähän hiekkaa eteisessä ja matto vähän vinossa tai peti petaamatta.

Ja kun asioihin lopulta oppii ottamaan sellaisen sopivan rennon asenteen, niin nuo hillotahrat ja eteisen hiekat tulee ihan huomaamatta siivottua siinä jossain välissä aina kuitenkin loppujenlopuksi.

Ja tottakai on välillä päiviä, että ei vaan jaksa - tai jaksaisi... ja sitten olla möllötetään vaikka iltaan asti yökkäreissä olohuoneen pöydän alla majailemassa. Ehtii sitä sit taas seuraavana päivänä pukeutua, kammata tukan ja olla pirteänä ja reippaana pihalla.

Ja kun kiukku tulee, tulee se sit aikuiselle tai lapselle, niin mikäs siinä... ei se kiukku vähene sillä, että siitä hössötetään ja sössötetään että mikäs sulla nyt on ja kuinkas sie nyt tolleen ja voi että ja voi jotta... kiukku loppuu kyllä kun sen on kiukutellut loppuun.
Ja aika usein se kiukku haihtuu kuin itsestään, kun kiukkupussi laitetaan kiukkuineen yhteen huoneeseen, ja aletaan muiden kanssa touhuilemaan jotain. Kummasti se kiukku-iikkakin sit sieltä hiipii vaivihkaa mukaan hauskanpitoon