Ihana exä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja carla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
C

carla

Vieras
Tää on aivan hirveää!! Olen vieläkin ihan rakastunut exääni...ja exäni on sanonut että rakastaa minua yhä...meillä on yhteisiä lapsia, ja nyt on lapsia uusille kumppaneillemme...mutta silti rakastamme toisiamme..

Tää on tosi epäreilua uusille kumppaneillemme. Meillä ei suhdetta ole, mutta kummatkin tietävät toisen tunteet. Olemme sanoneet, ettemme voisi palata yhteen enää, satuttaisimme sillä liian monta ihmistä...mutta silti. Kaipaan häntä niin paljon...

Onko kellään samanlaista tilannetta? Olen yrittänyt päästä eroon tunteistani, samoin kun hän. Mutta sille ei vain voi mitään...
 
jotkus ihmiset vain tulevat elämäämme jäädäkseen!
Ehkei kannatakkaan yrittää tappaa tunteita liiaksi, sillä onhan hän lastesi isä, mut elä päästä niitä roihuamaankaan!!
 
Luulimmesen olevan ainut vaihtoehto silloin. Meillä meni huonosti...myöhemmin kävi ilmi, ettäkummatkin odotti, että toinen sanoo, että ei muuteta erilleen, yritetään vielä...mutta kumpikaan ei niin koskaan sanonut...ei uskaltanut, kun luuli, että toinen haluaa erota...
 
Ei se rakkaus mitään auta ellei pysty yhdessä asumaan. Itsekin rakastin exää monta vuotta eron jälkeen, mutta en milloinkaan pystyisi asumaan tai seurustelemaan moisen narsistin kanssa.
 
ootko nyt varma ettei tuntee ole sellaisia et haluaa sitä mitä ei voi saada? voi olla että vanhat ns. ongelmanne nousisivat kuitenkin pian esiin jos palaisitte yhteen...
 
Ongelmamme oli se, että emme hoitanut suhdettamme. Olimme vain vanhempia...
En pysty häntä unohtamaan...olen varma, että tämä ei ole sitä, että kaipaan häntä siksi,koska tämä olisi mahdotonta...

Oli edes typerää erota...olimme kauan yhdessä ( 10 vuotta), ja nyt kun on nähnyt "elämää" niin olen niin varma, että hän se olisi...minulle se oikea...
 
Alkuperäinen kirjoittaja carla:
Ongelmamme oli se, että emme hoitanut suhdettamme. Olimme vain vanhempia...
En pysty häntä unohtamaan...olen varma, että tämä ei ole sitä, että kaipaan häntä siksi,koska tämä olisi mahdotonta...

Oli edes typerää erota...olimme kauan yhdessä ( 10 vuotta), ja nyt kun on nähnyt "elämää" niin olen niin varma, että hän se olisi...minulle se oikea...

nyt se on mun eli näpit irti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja carla:
Tää on aivan hirveää!! Olen vieläkin ihan rakastunut exääni...ja exäni on sanonut että rakastaa minua yhä...meillä on yhteisiä lapsia, ja nyt on lapsia uusille kumppaneillemme...mutta silti rakastamme toisiamme..

Tää on tosi epäreilua uusille kumppaneillemme. Meillä ei suhdetta ole, mutta kummatkin tietävät toisen tunteet. Olemme sanoneet, ettemme voisi palata yhteen enää, satuttaisimme sillä liian monta ihmistä...mutta silti. Kaipaan häntä niin paljon...

Onko kellään samanlaista tilannetta? Olen yrittänyt päästä eroon tunteistani, samoin kun hän. Mutta sille ei vain voi mitään...

se olisi väärin uusille kumppaneille ja lapsille myös. saat niellä tappion ja mennä elämässä eteenpäin eikä jäädä rannalle ruikuttamaan.
 
Eihän me mitään suhdetta ollakkaan rakentamassa. Rakastamme toisiamme vieläkin, mutta ei olla alkamassa millekkään...haluan tän tunteen pois!! Mutta en saa! Varsinkaan, kun ex on nähdessämme tai puhelimessa aivan mahtava minulle...
 
Alkuperäinen kirjoittaja carla:
Eihän me mitään suhdetta ollakkaan rakentamassa. Rakastamme toisiamme vieläkin, mutta ei olla alkamassa millekkään...haluan tän tunteen pois!! Mutta en saa! Varsinkaan, kun ex on nähdessämme tai puhelimessa aivan mahtava minulle...

juu,naaman edessä kuin hunaja ja selän takana haukkuu huoraksi,näin meillä kotona mies kohtelee kans exä!
 
voi mies parka! jos sä rakastat sitä miestä niin sä et mene hänen ja hänen nyksän väliin. jos siis olet aikuinen ja järkevä.... mitä sun oma mies tekisi jos sä nyt laittaisit hänen kaa välit poikki?
 
En minä mene heidän väliinsä. En ole parisuhteen rikkoja. En hyväksynäitätunteita itselläni. En halua pahaa kenellekkään. Haluan, että kaikki ovat onnellisia. Minä vain en ole, kun sydämeni kuuluu muulle, kun omalle miehelleni...tuntuukin, että olen paha.. Haluaisin unohtaa hänet, mutta en pysty..on kokeiltu kaikkea että unohtaisin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja carla:
En minä mene heidän väliinsä. En ole parisuhteen rikkoja. En hyväksynäitätunteita itselläni. En halua pahaa kenellekkään. Haluan, että kaikki ovat onnellisia. Minä vain en ole, kun sydämeni kuuluu muulle, kun omalle miehelleni...tuntuukin, että olen paha.. Haluaisin unohtaa hänet, mutta en pysty..on kokeiltu kaikkea että unohtaisin...

mitä kokeilit?
 
Yritin vihata sitä miestä, miettiä huonoja puolia... teen kaikkeni että mieheni olisi onnellinen,annan hänelle kaikkeni. Ajattelin, että kun teen nykyisen onnelliseksi, tulen itsekin hänen kanssaan onnelliseksi.. ja muutakin olen kokeillut... onko ideoita?
 

Yhteistyössä