Ihana elämänvaihe!

[Jihaa]

Olen huomannut eläväni aivan ihanaa elämänvaihetta nyt kun lapset ovat jo koululaisia! Nautin valtavasti siitä, ettei ole pieniä lapsia enää pyörimässä helmoissa vaatimuksineen vaan isot lapset jotka ottavat kaapista ruokaa itsekin kun niillä on nälkä ja peseytyvät itse, pukevat itse, ulkoilevat itse yms. En yhtään kaipaa vauva-aikaa takaisin vaan vaan vähän jopa säälittää pienten lasten vanhemmat. Itse koin sen niin raskaana aikana, ei ollut ketään auttamassa, hirveä vastuu ja stressi kaikesta. Ja valvotut yöt ja kaikki sellainen. Ei haittaa yhtään muutama naururyppy silmäkulmassa nyt on aikaa vielä elää itselleenkin taas. Voi ostaa kauniita vaatteita, ei tarvitse pelätä vauvan pukluja olkapäillä.
Olen kuin uudesti piristynyt. Ilmoitin itseni muutamalle kurssille ihan vain itseni iloksi ja hyödyksi. Nyt voi jopa rauhallisemmin tehdä töitäkin kun ei tarvitse kiirehtiä heti hakemaan lasta päiväkodista.

Tuntuuko tutulta?

 

[Mummu]

Tuntuu tutulta! Mutta minä olen se mummu joka siitä huolimatta hankki ne iltatähdet ja kärsii pukluista olkapäällä! Vaan eipä ole varaa niihin hienoihin vaatteisiinkaan VIELÄ
Kyllä minäkin ehdin vielä! Minäkin ajattelin meneväni joogaan tänä syksynä, vaan taaskaan en voinut mennä, kun kuopus on vasta 3kk, eikä pärjää iltaa ilman tissiä

 

[Mummu]

ups, tämä jäi pois

http://mehilainen.vuodatus.net/


minä siis nautin näistä pienistä räkänokista, kuin myös ensimmäisistä lapsenlapsistani

 

[Tiuku]

minä 45v taas nautin valtavasti hoitaessani ihanaa iltatähtöstämme. saamme keskittyä pelkästään häneen kun muut lapset ovat jo aikuisia. ja ihanaa on myös hoivata rakasta tyttärenpoikaa.

 

[hymy]

\

Olen huomannut eläväni aivan ihanaa elämänvaihetta nyt kun lapset ovat jo koululaisia! Nautin valtavasti siitä, ettei ole pieniä lapsia enää pyörimässä helmoissa vaatimuksineen vaan isot lapset jotka ottavat kaapista ruokaa itsekin kun niillä on nälkä ja peseytyvät itse, pukevat itse, ulkoilevat itse yms. En yhtään kaipaa vauva-aikaa takaisin vaan vaan vähän jopa säälittää pienten lasten vanhemmat. Itse koin sen niin raskaana aikana, ei ollut ketään auttamassa, hirveä vastuu ja stressi kaikesta. Ja valvotut yöt ja kaikki sellainen. Ei haittaa yhtään muutama naururyppy silmäkulmassa nyt on aikaa vielä elää itselleenkin taas. Voi ostaa kauniita vaatteita, ei tarvitse pelätä vauvan pukluja olkapäillä.
Olen kuin uudesti piristynyt. Ilmoitin itseni muutamalle kurssille ihan vain itseni iloksi ja hyödyksi. Nyt voi jopa rauhallisemmin tehdä töitäkin kun ei tarvitse kiirehtiä heti hakemaan lasta päiväkodista.

Tuntuuko tutulta?

ei, ei tunnu tutulta.
mutta kuulostaa kyllä minulta noin 5 vuotta sitten.
Lapset oli isoja, vauvat oli söpöjä ja nykyiset vauvatarvikkeet ihania, mutta sen enempää isovanhemmuus kuin uusi vauvakaan ei kiinnostanut. Kurahousut, valvotut yöt, räkätaudit, korvatulehdukset, ei kiitos.
Oli vapautta aika tavalla, kun lapset oli jo niin isoja...

mutta sitten.. =) :heart:

Ei minua kannata sääliä. Olen onnellinen. Aamulla tietysti mennään puolijuoksua päiväkotiin, mutta sitä ennen meillä on kotona ollut kohtuullisen kiireetön hetki muksun kanssa. Illalla vähän jaloissa tuntuu, haluan kotiin..
Minulla on kuitenkin vastuunsa ottava mies, mahdollisuus tehdä lyhyempää työpäivää eikä työ ole fyysisesti raskasta - kuten silloin vanhempien lasten kanssa ja lisäksi mulla on nyt vakipaikka.

Se tietynlainen vapaus on mennyt nyt kun taas on pieni lapsi, mutta saan sen vielä joskus.. ja muksu on aivan ihana, en vaihtaisi häntä "vapauteen" !
Nautin lapsesta ja pienen lapsen äitinä olosta ihan eri tavalla kuin ennen, tiedän nyt miten lyhyt tämä aika ihan oikeasti on!

Ja kun muksuni sotkee minun valkoisen takin kurakengillään - en tarvitse sääliä siihenkään, kiitos vaan, sillä nostaessani syliini sen pikkuisen kuraisen räkänokan tiedän, että valkea takkini menee likaiseksi - mitä sen on väliä! Pesen sen takin illalla, meillä on automaattipyykkikone, vesi tulee ja menee...
:heart: :wave: