Toggle sidebar

Ihan sekaisin....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja poiuy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="Eräs";28755232]Toki, en vain omalla kohdallani määrittelisi, että suhteemme on 'toimiva', vaan että se on aivan loistava.

Mies on ollut useampaan naiseen kyllä ihastunut ennen minua, mutta minä olen ainoa nainen, jota hän ikinä on rakastanut. Olen usein kysynyt, että jos hän ei lähtökohtaisesti ollut minuun ihastunut, miten hän sitten 'yhtäkkiä' minua niin paljon rakasti. Mies ei osaa sitä selittää, mutta sanoo, ettei halua edes kuvitella elämäänsä ilman minua ja että pelkästään minun näkemiseni saa hänet onnelliseksi. Olen hänen mielestään hyvin haluttava (ja hän kertoo sen usein). Saan häneltä joka päivä hellyyttä, läheisyyttä ja huomiota (olkoon se sitten rakkauden tunnustus, halaus, suudelma, seksiä, hartia hieronta tai että hän herää lapsen kanssa leikkimään, jotta minä saan nukkua pidempään). Pystymme myös puhumaan todella avoimesti kaikesta ja olen usein mieheltäni asiaa kyllä kysellyt :)

Joten minun on oikeastaan vaikeaa nähdä meidän suhteen tunne puolta muutoin kuin todella hyvin toimivana molemmin puolisena rakkautena. Me olemme toisillemme tärkeimmät ihmisen maailmassa (toki lastemme ohella) ja hyvin romanttisen rakastuneita toisiimme. Se vain ei alkanut aivan perinteisellä tavalla.

Joten olen vain tullut siihen ymmärrykseen, että ihmisiä on erilaisia. Tunnen itseni sen verran hyvin, että en usko että omalla kohdallani kovin voimakkaat tunteet voisivat syttyä myöhemmin suhteessa, mutta yhdessä olomme aikana mieheni on kyllä saanut minut täysin vakuuttuneeksi siitä, että on muunkinlaisia ihmisiä. Ja siis toki miehelläni on alusta asti ollut tunteita minua kohtaan, olen ollut hänen mielestään kaunis ja seksikäs ja ilmeisesti myös hyvää seuraa. Sellaista 'perhosia vatsassa' ihastumista hän ei vain kanssani ole kokenut.[/QUOTE]

Rakastuminen, hullaantuminen on tosiaan eri asia kuin sitten pidemmässä juoksussa rakastaminen. Monet jää koukkuun nimenomaan siihen rakastumisen tunteeseen, ensihuumaan, 'kipinään' eivätkä koskaan kykenekään pitempiaikaiseen suhteeseen, joka sen ensihuuman jälkeen tosiaan vaatii sitä rakastamista. Tahtoa rakastaa, vaikka sukat ei joka kerta nähtäessä enää jaloissa pyörähtäisikään.

Itse en koskaan juuri hullun lailla ollut ihastunut nykyiseen mieheeni, kiinnostuin ja rakastuin kyllä ja olen halunnut hänen kanssaan yhteisen elämän ja lapsia. Mutta semmosta hurmaa, riippuvaisuutta, että koko elämäni onni ja autuus olisi koskaan ollut vain hänestä kiinni, teen ihan mitä vaan että saan sinut, en ole hänen kanssaan kokenut. Toisaalta olenkin enemmän semmoista 'teot puhuvat enemmän kuin sanat' -tyyppiä. Nyt ollaan 10 vuotta oltu yhdessä, siitä kahdeksan naimisissa. Kolme lasta ja erittäin vahva, lämmin ja rakkaudentäyteinen suhde. En voisi toivoa enempää. :)

Tai no jaa, vois hän kyllä pikkusen useemmin vaikka imuroida tai pestä pyykkejä oma-aloitteisesti1 ;)
 
minulla on yksi ajatus mielessä, mikä vaivaa....

Mies on ollut kerran aiemmin vakavassa suhteessa, se kesti "muutaman kuukauden" ja hän rakasti tyttöä todella ja tyttö jätti hänet tekstiviestillä. Ongelmana taitaa olla, että vertaa nyt minua tähän tyttöön vaikka heidän suhteensa on ollut ohi jo pitkään. Mutta eikös se niin ole että ensirakkauden huumaa on vaikea kokea uudestaan? Sanoi, ettei minussa ole mitään vikaa ja että varmasti löydän itselleni parempaa seuraa kuin mitä hän on. mutta kun tässä on nyt kyse muustakin kun meistä kahdesta. *****!
 
Alkuperäinen kirjoittaja poiuy:
tuo yhteyden pitäminen... mikä on liikaa? Jos kyselen kerran viikossa kuulumisia niin onko se liian tyrkkyä?
Click to expand...

Mielestäni kerran viikossa kuulumisten kysely ei ole liian tyrkkyä. Alat myös pian käydä neuvolassa, joten vauvan kuulumisia voit myös kertoa. Toki on hyvä välillä ehkä odottaa, että mies ottaa yhteyttä. Jos mies ehdottelee tapaamisia, niin mielestäni voit hyvin häntä nähdä.

Oman mieheni kanssa nähtiin lähes päivittäin (ja hän oli usein yötä luonani) myös tuolloin erossa olo vaiheessa, mutta pidän omaa tapaustani varsin poikkeuksellisena, enkä suosittele niin tiivistä yhteydenpitoa, jos toinen on epävarma tuntemuksistaan. Pieni ikävä tekee ihan hyvääkin.
 
Mene eteenpäin mutta pysy ystävänä. Katsele avoimin silmin muita miehiä ja se kipinä saattaa jopa vielä löytyä kun mies huomaa sinun kiinnostuneen muista ja tulee hieman mustasukkaiseksi... Ellei taas tule, niin sä saatat löytää paremman.
 
Alkuperäinen kirjoittaja poiuy:
minulla on yksi ajatus mielessä, mikä vaivaa....

Mies on ollut kerran aiemmin vakavassa suhteessa, se kesti "muutaman kuukauden" ja hän rakasti tyttöä todella ja tyttö jätti hänet tekstiviestillä. Ongelmana taitaa olla, että vertaa nyt minua tähän tyttöön vaikka heidän suhteensa on ollut ohi jo pitkään. Mutta eikös se niin ole että ensirakkauden huumaa on vaikea kokea uudestaan? Sanoi, ettei minussa ole mitään vikaa ja että varmasti löydän itselleni parempaa seuraa kuin mitä hän on. mutta kun tässä on nyt kyse muustakin kun meistä kahdesta. *****!
Click to expand...

Varsinkin nuorilla ihmisillä ensi rakkaus voi usein jäädä mieleen kummittelemaan ja muita vertaa aluksi aina tähän 'karkuun päässeeseen'. Useimmilta tuollaiset ajatukset häviävät kyllä ajan myötä. Ja jos miehen on hyvä olla kanssasi hän kyllä tajuaa sen loppujen lopuksi. Nyt on vain tapahtunut niin paljon, että mies on ihan ymmärrettävästikin hämillään.
 
niin kai. mutta olen vain niin huolissani koko tilanteesta. Jotenkin tuntuu myös vihaa tätä miestä kohtaan. Kuka oikeasti lähtee noin pian raskausuutisen jälkeen? Varsinkin jos viikko sitä ennen sanonut rakastavansa.
 
tulee myös mieleen, että jos miehen tunteet heittelevät noin pahasti, niin joutuuko lapsi kärsimään siitä myös? Välillä isä olisi halukas näkemään lastaan ja välillä taas ei.
 
Se on vielä nuori poika, käy armeijalomilla harrastamassa seksiä sinun kanssasi. Sinä taisit olla 5-6v vanhempi? Se on tuossa iässä ja elämäntilanteessa aika iso ikäero noin nuorelle kundille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja poiuy:
Enpä taas tiedä mitä ajattelis...

Lyhyen suhteen tuloksena lapsi tulossa, miehen kanssa todettiin että välillämme ei "kipinää" vaikka muuten toisistamme välitämmekin. Olemme 3 viikkoa sitten eronneet, ollaan kuitenki oltu tekemisissä päivittäin. Mies pyysi la moikkaamaan baariin, jatkoilla pussaili ja halaili. Su kuitenkin ehdotti, että yrittäisin iskeä hänen kaverinsa. Juttumme "vakavana" suhteena on kuulemma ohi.

Olen ihan sekaisin. Uskooko ketään siihen, että jos kipinää ei muutaman kuukauden päästä ole, että se voisi vielä jotenkin tulla? Voinko itse jotenkin edesauttaa asiaa?
En tällä hetkellä ole kovin ihastunut mieheen, hänen seurassaan on mukavaa mutta siinä se. Mutta tiedän että jos asia jää tähän niin mietin vielä pitkään olisiko voinut olla enemmänkin.
Click to expand...

Pitikö tämän olla vastaus tuohon "Mikä on junteinta, mitä tiedät" -ketjuun?
 
Alkuperäinen kirjoittaja poiuy:
Miksi se pitäisi keskeyttää? Eihän se nyt tähän helvata yhtään mitenkään. Lähinnä pohdin minun ja lapsen isän välejä. Sanoi viikko sitten että on ollu ikävä ja että on tunteita, nyt taas kuulemma vakava suhde on pois suljettu. Koska ei kipinää. Ja itse koen myös että tilanne on tällä hetkellä mahdoton olla yhdessä, mutta mietin, voisinko toimia niin että saisin miehen jälleen kiinnostumaan itsestäni? Sanoi että on nyt todella sekaisin ajatustensa kanssa.
Click to expand...

Kerron totuuden: Mies haluaisi sinulta vain seksiä. Ei se silti miehen vika ole. Ei vain ole tarvittavia tunteita enempään. Siirry eteenpäin elämässä. Tulevaisuudessa jonkun muun kanssa tunteita voi olla paljonkin.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

RituC
Yhteinen projektimme, osa 1/2
Viestiä
1
Luettu
25K
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
Asianajaja
Asianajaja

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa