Ihan pakko kysyä tästä vauvan nukkumisesta (ei riitaa kiitos!!)

Onko jostakin oikeesti väärin, että vauva (esim. 6kk->) nukkuu omassa sängyssä ja eri huoneessa kuin vanhemmat?
Mun kaveri sanoi ettei vois ikinä teljetä lasta yksin huoneeseen nukkumaan vaan haluaa olla vieressä...heillä lapsi heräilee ja itkee todella paljon öisin ja edelleen vaikka on 1v10kk.
Kritisoi siis meidän tyyliä jossa kaikki lapset nukkuu omassa sängyssään ja omissa huoneissaan (kaksi nuorinta samassa). Meidän nuorin on 1v. ja aina nukkunut (vastasyntyneestä asti) omassa sängyssä ja eri huoneessa 10kk iästä. Ei herää kertaakaan öisin. Mä en ymmärrä vaan ajatusta, että miksi omassa sängyssä nukkuminen olisi lapselle jotenkin traumaattista?

 

Kyllä meilläkin lapset nukkuis omassa huoneessa jos siihen ois mahdollisuus (tilanpuute..) ja jos se ei olis sitä että ravaisin yöt läpeensä lapsen sängyn vieressä.

Taitaa tuo olla lapsestakin kiinni, miten osaa nukkua.

 

Me siirrettiin tyttö nukkumaan omaan huoneeseen muistaakseni noin 8kk iässä. Oli todellakin ainakin meidän kohdalla oikea päätös, pari viikkoa meni ja tyttö alkoin nukkua kokonaisia öitä, ja nukkuu edelleen (1v7kk). Kun nukkui meidän kanssa samassa huoneessa niin havahtui aina liikehdintään (jos tarvi käydä yöllä vaikka vessassa tai vaikka vain kääntää kylkeä) ja heräili.

 

No eihän se olekaan. Tästä asiasta on vain jostain ihmeen syystä vain tullut oikea pakkomielle monelle äidille viime vuosina. Aikaisemmin lapset nukkuvat yksin ihan tyytyväisinä, ja ihan täyspäisiä ihmisiä heistä on kasvanut.

Eli jatka omaan tyyliisi, kyllä sinä itse tiedät mikä parhaiten teillä toimii. Joillekin tuo vieressä nukkuminen toimii paremmin, joten heidän kannattaa sitten mennä sillä tyylillä.

 

Meillä esikoinen oli todella herkkäuninen ja samoin minä. Kun käänsin kylkeä samassa huoneessa tai nilkka naksahti tämä oli kärppänä hereillä. Minä myös kuuntelin jokaista äännähdystä enkä pystynyt nukkumaan.

asiat parani aikalailla kun siirsimme vauvan nukkumaan omaan huoneeseen.

kuopus taas nukkui heti alusta asti parhaiten minun vieressäni. nenä kaulakuopassani kiinni. edelleenkin (1v4kk) nukkuu parhaiten vieressäni.

Joten, mikä vaan on parasta teille niin siten teette! älä kuuntele mtn ihmettelyjä, ihmiset on niin kapeakatseisia kun he kuvittelevat että kaikki lapset on samanlaisia. Jo temperamentti määrää paljolti unen luonteesta ja laadusta, siitä miten vauva parhaiten nukkuu.

 

Mä en ymmärrä. Lapsi jaa paitsi sellaisesta kokemuksesta jota hän kaipaa, ihmiselle luontaisesta tunteesta yhdessänukkumisesta.

Entä jos lapsesi taaperona alkaa protestoimaan nukkumaanmenoa? Saako kieltäytyä yksinnukkumisesta? Saako tulla teidän sänkyynne edes pyynnöstä?

Ihmisvauvalle ei ole luontaista nukkua koko yötä heräilemättä ja syömättä enkä minä ainakaan haluaisi ottaa riskiä siitä, että lapsi kärsisi tuollaisen takia. Toisaalta koen itsekin muakavaksi nukkua lapsen kanssa.

Toiseen huoneeseen en vauvaa jättäisi yöksi myös ihan turvallisuussyistä.

 

Samaa mieltä muiden kanssa! Jokaisen päätettävä mikä toimii oman lapsen kohdalla. Meillä niin sikeäuninen tyttö laitokselta saakka että ei olisi huomannut vaikka naapurin mummon viereen olisin vienyt Nukkuu omassa huoneessa ja nukkunut siellä n. 9kk iästä asti. Mikään ei meillä muuttunut lapsen unien kohdalla mutta vanhempien kohdalla kylläkin. Eli nyt en itse kuuntelu vauvan tuhinaa koko ajan vaan voin keskittyä nukkumiseen tai miehen kanssa oleiluun. Huomasin ainakin itse että meillä lapsi voi siirtyä omaan huoneeseen hyvin varhain kun ei yöaikaan kaipaile ketään eikä mitään. Alussakin piti neuvolan ohjeiden mukaan herättää syömään kun ei itse herännyt. Päivällä hellitään ja ollaan yhdessä sitäkin enemmän.

 

Meillä siirryttiin 11 kk:n iässä omaan huoneeseen nukkumaan ja yöt rauhoittuivat kerralla. Vauva, äiti ja isä saavat nyt paremmat yöunet. Aiemmin en olisi ehkä halunnut viedä omaan huoneeseen, mutta tuossa iässä tuntui että on siihen valmis. Varmaan jokainen lapsi on tuossakin asiassa yksilöllinen.

 

Mä en ymmärrä. Lapsi jaa paitsi sellaisesta kokemuksesta jota hän kaipaa, ihmiselle luontaisesta tunteesta yhdessänukkumisesta.

Entä jos lapsesi taaperona alkaa protestoimaan nukkumaanmenoa? Saako kieltäytyä yksinnukkumisesta? Saako tulla teidän sänkyynne edes pyynnöstä?

Ihmisvauvalle ei ole luontaista nukkua koko yötä heräilemättä ja syömättä enkä minä ainakaan haluaisi ottaa riskiä siitä, että lapsi kärsisi tuollaisen takia. Toisaalta koen itsekin muakavaksi nukkua lapsen kanssa.

Toiseen huoneeseen en vauvaa jättäisi yöksi myös ihan turvallisuussyistä.

Voi voi nina TT, meillä sitten varmaan epänormaali lapsi kun nukkuu niin hyvin ja nukkunut alusta kuin kuten kirjoitin. Päinvastoin on mitä sosiaalisin ja hyväntuulinen, hellä taapero!!!!! Älä yleistä. Tuntuu että olet katkera muille jos heidän vauvat nukkuu hyvin mutta omasi kaipailee sinua yöllä. Ethän voi kenenkään vauvaa pakottaa kaipailemaan vanhempiaan juuri yöaikaan. Jotkut saattavat todellakin nukkua yönsä järjettömän hyvin. Ei kai kukaan olre niin tyhmä että veisi lapsen omaan huoneeseen jos tuntuisi että tämä kaipaa äidin ja isän viereen!

 

Jos lapsi nukkuu hyvin omassa sängyssään/huoneessaan niin mikäpä siinä. Meidän esikoinen oli vauvasta lähtien tosi levoton nukkuja, ja heräsi myös joka ikiseen riksaukseen meidän pedissä. Perhepedistä ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Omaan huoneeseen siirtyi sitten hieman yli vuoden iässä. Seuraavan lapsen kohdalla saatetaan tehdä eri tavoin sen mukaan mikä tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.

Siis ellei ongelmia ole, miksi niitä pitäisi ruveta tekemään..?

NinaTT: Onko sun mielestäsi siis sellainen lapsi luonnoton tai omituinen, joka on nukkunut parin kk iästä lähtien täydet yöunet? Ellei ole mitään syytä herätellä lasta syömään (kuten hidas painonnousu tai matalat sokerit) niin eikö lapsen voisi antaa rauhassa nukkua?
En nyt tällä halua haastaa mitään riitaa, mutta mun mielestä olis kaikkein parasta katsoa YKSILÖLLISESTI mikä olisi lapsen kannalta paras vaihtoehto, sen sijaan että väkisin jatketaan perhepetejä ja tai omaa sänkyä jos se ei tunnu oikealta ratkaisulta.

 

..ei lapset ole koskaan suostuneet nukkumaan vieressä. Ei edes vauvana.
Joskus tosi kipeänä, kun on vähän puoliväkisin ottanut viereen, niin ovat saattaneet nukahtaa. Mutta siis vasta yöllä kun otetaan puoliunessa viereen. Jos illalla yrittää saada viereen nukkumaan, niin ei takuulla tule kuin huuto.

Jos meillä olisi sellanen lapsi, joka ei osaisi nukkua yksin omassa huoneessa, niin nukkuisi varmaan sitten mun ja miehen huoneessa.

Mun mielestä on todella naurettavaa ja lapsellista selittää kenellekään miten asiat "oikeasti" on, kuvitella tietävänsä miten asioiden pitää mennä ja olla kauhean mustavalkoinen asioiden suhteen. Se jos joku on huonoa äitiyttä. Toteuttaa väen vängällä sitä, minkä kuvittelee olevansa Viimeinen Totuus, ja olla välittämättä lapsensa tuntemuksista. Kyllä meillä ainakin kuunnellaan sitä, mikä lapselle tuntuu hyvältä, ei sitä miten äiti haluaa asioiden olevan.

Nämä henkilöt, jotka ovat niin kovin tietäväisiä, ja arvostelevat innokkaasti muiden tyylejä, niin kiinnostaisipa tietää miten he toimisivat, jos saisivat lapsen, joka onkin täysin erilainen kuin tämä tämän hetkinen vauva?
Mitäpä jos seuraava vauva ei missään tapauksessa suostukaan nukkumaan vieressä, ja haluaa lopettaa yösyönnit jo kolmen kuukauden iässä, ja hylkii rintaa?
Tai mitä jos seuraava vauva ei suostukaan olemaan omassa huoneessa, vaan haluaa ehdottomasti nukkua äidin vieressä tissi suussa ensimmäisen vuoden.
Mitä sitten tapahtuisi? Pitäisittekö sittenkin kiven kovaan kiinni näistä mustavalkoisista, todella ehdottomista näkökannoistanne, vaiko tekisittekö niinkuin lapsi ilmiselvästi haluaa?

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, ettei asiat ole tässä maailmassa niin helppoja, ettäkö joku voisi vaan kertoa toiselle, että näin ne asiat rullaa.. Ihmiset, myös ne ihmislapset on erilaisia, siitä ei pääse mihinkään, vaikka kuinka haluaisi.

 

Minusta on väärin. Oikeestaan alkaa itkettämään kun ajattelenkin tuollaista tilannetta että vauva nukkuisi omassa huoneessa ja omassa sängyssä. Mikä kiire on ajaa pieni avuton vauva pois viereltä?

 

Minusta on väärin. Oikeestaan alkaa itkettämään kun ajattelenkin tuollaista tilannetta että vauva nukkuisi omassa huoneessa ja omassa sängyssä. Mikä kiire on ajaa pieni avuton vauva pois viereltä?

No siis jos ei nuku kunnolla vieressä niin miksi pitää toista valvottaa niin? Vaikka vauva olisikin avuton niin hän kyllä ilmaisee itkulla, jos jotain tarvitsee

 

Mä en ymmärrä. Lapsi jaa paitsi sellaisesta kokemuksesta jota hän kaipaa, ihmiselle luontaisesta tunteesta yhdessänukkumisesta.

Entä jos lapsesi taaperona alkaa protestoimaan nukkumaanmenoa? Saako kieltäytyä yksinnukkumisesta? Saako tulla teidän sänkyynne edes pyynnöstä?

Ihmisvauvalle ei ole luontaista nukkua koko yötä heräilemättä ja syömättä enkä minä ainakaan haluaisi ottaa riskiä siitä, että lapsi kärsisi tuollaisen takia. Toisaalta koen itsekin muakavaksi nukkua lapsen kanssa.

Toiseen huoneeseen en vauvaa jättäisi yöksi myös ihan turvallisuussyistä.

Ei pahalla, mutta aika yleistävää ja päätöntä tekstiä Onko sulla tuosta yhdessä nukkumisen luontaisesta tunteesta jotain tietoa lisää, vai? Kuulostaa aika hassulta. Ja jos lapsi ei ole yöllä nälkäinen tai itke esim. märkää vaippaa niin miksi ei ole luontaista nukkua koko yötä heräämättä?

 

nukkumistavalla ja paikalla ei ole mitään väliä. Pääasia, että nukutaan. Esikoinen nukkui todella aikaisin läpi yön heräämättä ja aina omassa sängyssään. Jos nukahti viereen, niin oli todella levoton. Nyt on vajaa 3v ja tulee toisinaan yöllä viereen ja ilman muuta saa tulla. Kuopus on taas aivan eri maata. Nukkuu parhaiten kainalossa ja saa nukkua. Lapset on yksilöitä ja se mikä sopii yhdelle, niin ei sovi toiselle. Jos lapsi nukkuu rauhallisesti, vaikka ykisinkin, niin ei se todella mitään traumoja saa. Maalaisjärki kunniaan

 

Ei pahalla, mutta aika yleistävää ja päätöntä tekstiä Onko sulla tuosta yhdessä nukkumisen luontaisesta tunteesta jotain tietoa lisää, vai? Kuulostaa aika hassulta. Ja jos lapsi ei ole yöllä nälkäinen tai itke esim. märkää vaippaa niin miksi ei ole luontaista nukkua koko yötä heräämättä?

Me olemme eläimiä. Me emme ole mystisiä henkiolentoja. Vauvat ovat nukkuneet äitiensä kyljissä kiinni miljoonia vuosia. Kun vauva jätetään yksin, elottoman aineen ympäröimäksi, ei hän saa sitä stimulaatiota jota hän tarvitsee kehittyäkseen normaalisti.

Vauvan uni on kevyttä ja nopeasyklistä, ja (varsinkin pienen) vauvan elimistölle tekee hyvää saada ravintoa aika tasaisesti vuorokauden ympäri.

 

Lapsi kokee varmasti jollain tavalla olonsa turvattomaksi yksin nukkuessaan omassa huoneessaan.
Ei eläinäiditkään jätä pentujaan toiseen pesään ja itse mene muualle nukkumaan.
Luonto on kai tarkoittanut asian niin että äiti/emo on aina valmis puolustamaan poikasiaan.

Miksi tehdä lapsi jos hänen kanssaan ei haluta olla!?

 

Ei pahalla, mutta aika yleistävää ja päätöntä tekstiä Onko sulla tuosta yhdessä nukkumisen luontaisesta tunteesta jotain tietoa lisää, vai? Kuulostaa aika hassulta. Ja jos lapsi ei ole yöllä nälkäinen tai itke esim. märkää vaippaa niin miksi ei ole luontaista nukkua koko yötä heräämättä?

Niin hän ehkä tarkoittaa sitä, kun pienen vauvan luontainen unirytmi kulkee muistaakseni 50min sykleissä, eli siis että vauva havahtuu unestaan noin tunnin välein. Tätä varten, kuvittelisin, hänen mielestään äidin pitää olla vauvan vieressä.

Hän ei vaan näe metsää puilta ja ymmärrä, että vaikka hänen vauvansa rauhoittuukin kun näkee äitinsä vieressään, ja nukahtaa uudestaan, että naapurin vauva saattaakin päinvastoin häiriintyä toisen ihmisen läsnäolosta, ärsyyntyä toisen uniäänistä, kiukustua kun äiti tökkii unissaan.. ja valvoskella sen takia. Tällainen lapsi kokemuksen mukaan, nukkuu paljon rauhallisemmin omassa sängyssään.

Itselläni ei tulisi mieleenkään väkisin huudattaa lasta vieressä, ja tuputtaa maitoa yötä myöten, jos hän haluaa nukkua rauhassa.

 

Voi kun mullakin olis oma huone ja oma sänky... niinkuin meidän tytöllä on ollut 6kk iästä asti... paremmin nukkuisin.

 

Me olemme eläimiä. Me emme ole mystisiä henkiolentoja. Vauvat ovat nukkuneet äitiensä kyljissä kiinni miljoonia vuosia. Kun vauva jätetään yksin, elottoman aineen ympäröimäksi, ei hän saa sitä stimulaatiota jota hän tarvitsee kehittyäkseen normaalisti.

Vauvan uni on kevyttä ja nopeasyklistä, ja (varsinkin pienen) vauvan elimistölle tekee hyvää saada ravintoa aika tasaisesti vuorokauden ympäri.

Mitä osaa kehityksessä tarkoitat tuolla? Meidän keskosena syntynyt tyttö kun on kehittynyt jopa nopeammin kuin moni muu lapsi samassa tilanteessa. On lämmin ja sosiaalinen lapsi.

 

Meillä vauva lopetti itse yösyönnit alle puolivuotiaana. Oliskos Ninatt:n mielestä pitänyt herättää vauva syömään?

Jaa no tietenkin, kun eihän tissistä voi alkaa vieroittua ennen kouluun menoa. Traumoja tulee pienelle.

 

Lapsi kokee varmasti jollain tavalla olonsa turvattomaksi yksin nukkuessaan omassa huoneessaan.
Ei eläinäiditkään jätä pentujaan toiseen pesään ja itse mene muualle nukkumaan.
Luonto on kai tarkoittanut asian niin että äiti/emo on aina valmis puolustamaan poikasiaan.

Miksi tehdä lapsi jos hänen kanssaan ei haluta olla!?

Voi luoja. Jos lapsi tuntisi olonsa turvattomaksi, hän varmasti ilmaisisi sen itkulla? Ei ole meidän lapsi ainakaan ilmaissut näin. Ja se, että lapsi nukkuu eri huoneessa ei tarkoita etteikö lapsen kanssa haluttaisi olla! Haluamme nimenomaan lapsen parasta! Että hän saa nukkua yönsä rauhassa ja levollisesti! JA lapsia ei tehdä, niitä saadaan.

 

Mä tiedän jo nyt, vaikka vasta odotan esikoistani, ettei perhepedistä tule mitään. Mies pyörii ja potkii siihen malliin, että vauvan on turvallisinta nukkua omassa sängyssään. Toki ensimmäiset kuukaudet meidän lähellä.

 

Täällä kanssa yksi luonnottoman lapsen äiti, ja toisestakin näyttää tulevan samanlainen. 2,5-vuotias on nukkunut noin 5kk iästä lähtien kokonaisia öitä omassa sängyssään, ihan pakottamatta. Omaan huoneeseen muutti parivuotiaana. Kakkonen on nyt viisi kuukautta, ja omassa sängyssä vetelee yöunia tyytyväisenä yleensä 8-9 tuntia putkeen. Sänky meidän makkarissa toistaiseksi. Ja kyllä, täysimetyksellä mennään.

 

Siis edelleenkin kysyn, että jos vauvalla ei nuku kunnolla perhepedissä, niin pitääkö siihen muka sitten pakottaa? Aika julmaa sekin. Vaikka eläimet nukkuis miten niin ei se tarkoita automaattisesti että ihmisen pitäis tehdä samoin jos se tapa ei kerran lapselle sovi. Voihan pinniksenkin siirtää ihan oman sängyn viereen. Vauva varmasti aistii sen että äiti on lähellä ja se rauhoittaa, vaikka ei ihan iholla pystyisikään nukkumaan (ainakin meillä oli näin). Mutta en mäkään nyt ihan pientä vauvaa omaan huoneeseen laittaisi, vaikka se ei käynyt tuosta ekasta kirjoituksestani ilmi kunnolla. Oma muksu siirtyi siis 1v3kk ikäisenä omaan huoneeseen, ja voin rehellisesti sanoa että täysin ongelmitta.

Ja edelleen, jos mitään erityistä syytä ei ole herätellä lasta syömään ja lapsi nukkuu hyvin, niin miksi sitten pitäisi pakolla herättää? Eiköhän se ole LUONTAISTA ja jo miljoonia vuosia ollut niin, että lapsi kyllä ilmoittaa silloin, kun on nälkä tai hätä. Ja kyllä, tietysti lapsen kanssa ollaan myös silloin kun ei varsinaisesti mitään hätää olekaan, sehän on sanomattakin selvää, mutta jos se ei yöaikaan onnistu ilman lapsen valvottamista niin sitten sylitellään päivällä paljon.