Ihan ok uhde kyllastyttaa

[HarviNainen]

Mikakohan neuvoksi... Ollaan seurusteltu kohta 6 vuotta ja 4 vuotta asuttu yhdessakin. Ja nyt tuntuu, etta tasta ei varmaan tule enaa mitaan. Tai ainakin musta tuntuus ilta, mies haluaisi kovasti kihloihin.

Tuntuu, etta kaikki tokkii. Toisesta tykkaa, mutta samalla tavalla kuin hyvasta kaverista, niita suuria rakkaudentunteita ei enaa tunnu olevan kummallakaan ja rakastelukin on vahentynyt minimiin. Miella taitaa olla yhteista sama osoite ja vuode, muuten vietetaan tosi vahan aikaa yhdessa. Kumpikin on aina joko toissa tai omissa harrastuksissa. Jos joku ilta ollaan yhdessa, niin sitten mennaan yhteisten kavereiden luokse.

Olen yrittanyt ehdottaa yhteisia harrastuksia, joita meilla oli suhteen alussa, mutta miesta ei enaa kiinnosta. Kokeiltiin yhteista viikonloppulomaa. Mina kiersin museoissa, mies ravasi elektorniikkaliikkeissa. Siina sita yhdessa matkustamista.

Minua ei kiinnosta kuunnella yksityiskohtaisia selostuksia eri tv.tekniikoiden eroista, en edes katso tvta kuin 2 tuntia viikossa, ja miesta ei kiinnostaa kirjallisuus tai taide. Jotenkin ei ole muuta yhteista juteltavaa kuin kavereiden kuulumiset.

Olen NIIN kyllastynyt. Olen yrittanyt puhua asiasta, mutta miehesta kaikki on ok. Kotityotkin on kaatuneet mun niskaan, enaa han ei koskaan laita ruokaa tai siivoa, vaikka kuinka pyytaisin apua. Roskien viemisestakin tulee jo riita, ihan alytonta.

Haluaisin asua vahan aikaa ulkomailla, miehella ei ole siihen mahdollisuuksia. Haluaisin parin vuoden sisalla lapsen. Mieskin haluaa, jos mina hoidan sen ja kustannan siita aiheutuvat kulut. Haluaisin ostaa asunnon, siihenkaan mies ei halua osallistua. Mutta yhdessa se haluaisi silti olla.

Loytaako 32/vuotias viela uuden, hyvan suhteen... Kun ei tassakaan mitaan isoa vikaa ole, mies ei juo, ei polta, kay toissa. Mutta kun se kipina on kadonnut.

 

[Loviisa]

Tehan kuulostatte ihan kamppiksilta. Mieti etta jos asuisit miehesti sijaan parhaan ystavattaresi kanssa, eroaisiko yhteiselama nykyisesta tilanteesta?

En nyt halua maalata piruja seinalle, mutta itselle tuli ero samanlaisessa tilanteessa 5 vuotta sitten. Yrityksista huolimatta emme millaan loytaneet kadonnutta kipinaa takaisin, mutta kun ei loytynyt molempia kiinnostavia asioita, niin ei. Kokeilimme asunnon ostoa, matkustelua, urheiluharrastuksia jne. Itse asiassa meidan olisi pitanyt erota jo vuosia aiemmin. Olemme edelleen ystavia ja molemmilla on nyt uudet ja meille paljon paremmin sopivat partnerit. Loppu hyvin kaikki hyvin siis.

Myos paras ystavattereni on nyt eroamassa samankaltaisen suhteen seurauksena 13 vuoden yhdessa olon jalkeen, niin ikaan 32-vuotiaana.

 

[vie]

Kuulostaa ns.30 kriisiltä.Itse 35 olen suunnilleen samanlaisessa tilanteessa.En silti eroa mieti.Se kipinä vain katoaa/haalenee ajan myötä.Sellaista se on.

 

[Ansu]

Minun mielestäni te ette ole enää edes kämppiksiä. Eikös kämppikset sentään jaa edes kotityöt? Mies haluaa vain elellä täysihoidossa sinun luonasi. Ja sitten vielä edellyttää että sinä kustannat ja hoidat lapsen. Siinähän sinulla on sitten kaksi hoidettavaa! Herranjestas, mistä te tuollaisia löydätte, minä en tuollaiselle miehelle lasta tekisi vaikka maksettaisi! Nyt lähde kun vielä ehdit paremmankin isäehdokkaan tulevalle lapsellesi löytää!

 

[Kohtalosisar]

Mulla on myös vastaava tilanne kuin AP:lla. Seurustelua takana parisen vuotta, mies töllöttää vain telkkaria eikä jaksa harrastaa tai innostua mistään. Minäkin olen lihonut muutaman kilon, kun enää ei käydä missään. Yksin sitten käyn jossakin, mutta kun pitkien työpäivien jälkeen olisi kiva miehen kanssa olla ja käydä edes vaikka kävellen kaupassa tai jotain.

Meillä seksiäkään ei ole enää kuin noin kolmen päivän välein ja silloinkin aina minun aloitteestani. Jos ehdotan seksiä (ei ikinä painostamalla tai syyttämällä), niin miestä ei huvita tai hänelle on ihan sama, harrastetaanko seksiä vai ei. Kyse ei todellakaan ole siitä, ettäkö olisi aina yhtä ja samaa seksiä. Laukean nopeasti, kuten mieskin, joten ajallisestikaan kyse ei voi olla siitä, etteikö jaksaisi.

AP: Pistä miehesi kuriin. Vaadi häntä tekemään oma osansa hommista tai jätä hänet. Tiedät itsekin, miten vastenmielisyys ja kiukku kasvaa kuukausi kuukaudelta, kun kotityöt on tekemättä jne. Älä missään nimessä hanki hänen kanssaan lasta, sillä jos eroatte, lapsen ollessa isänsä luona kumpikin vain tuijottaa telkkaria ja syö valmispitsaa tms.

Olet nuori nainen ja ihan vuorenvarmasti löydät itsellesi uuden miehen. Sinun ei pidä alistua vaan myös vaatia asioita miehellä. Älä anna hänen pitää sinua ilmaisena keittiöapulaisena, vaan sinunkin pitää saada olla onnellinen suhteessa.

Minulla on se tilanne, että odotan sopivaa hetkeä, jotta otan kaikki ongelmat esille miehen kanssa (kummallakin ollut paljon ylitöitä viime aikoina). Uskon, että meille ero tulee vielä tämän vuoden puolella.

 

[Nounou]

Elämä on liian lyhyt viettää huonossa seurassa! Itse löysin parempaa vielä sinua vanhempana ja voin sanoa, että kannatti.Älä tyydy noin vähään, miehesi ei kuulosta ainakaan hyvältä. Vaikka olisi omiakin harrastuksia, asiat voi jakaa: vapaa-aikaa, kotityöt ja vastuun lapsista - ja pitää, ehdottomasti. Miksi muuten olisitte edes yhdessä? Koska pelkäät, ettet löydä enää uutta? Löydät varmasti paremman, katso eteenpäin ja anna uudelle elämälle tilaisuus!

 

[ed.]

Ja vielä varmuuden vuoksi: tuollainen mies/ suhde ei ole "ihan ok", ei lähellekään. Plkältä kämppikseltä ja kaveriltakin voi odottaa parempaa, eikö?

 

[kata]

Loytaako 32/vuotias viela uuden, hyvan suhteen... Kun ei tassakaan mitaan isoa vikaa ole, mies ei juo, ei polta, kay toissa. Mutta kun se kipina on kadonnut.

Ihan turhaan murehdit sitä, ettetkö vielä löytäisi uutta, parempaa suhdetta. Tuossa nykyisessä suhteessasikaan ei tunnu olevan paljon hohtoa. Ei se riitä, että toinen on ihan ok, jos ei enää tunne rakkauden kipinää. Teille molemmille on parempi, että annatte itsellenne mahdollisuuden löytää sellaisen kumppanin, jonka kanssa tunnette henkistä yhteenkuuluvuutta. Mitä kauemmin umpioelämä jatkuu, sitä vaikeampi siitä on päästä irti. Puhun omien kokemusteni pohjalta. Siinä vaiheessa, kun elämänkumppanista tuli vain kämppis olisi pitänyt alkaa miettiä eroa, eikä jatkaa ankeutta kolmea vuotta, kuten minä tein. Olen nykyään sinkku, mutta paljon ennellisempi kuin exäni kanssa kämppissuhteessa.

 

[Viisas]

Mieti ennemminkin, että hukkaat lopunkin nuoruutesi/ parhaat vuotesi/ koko ajan vieläkin enemmän aikaa tuollaisessa suhteessa, vaikka voisit toteuttaa unelmasi... Vielä ehtii

 

[HarviNainen]

Nyt taitaa riittää mun osaltani tämä suhde... Mies tekee kahta työtä, tuli eilenkin kotiin vasta klo 01.00. Kun aloin aamulla jutella, että tarvittaisiin isompi asunto ja voitaisiin lastakin alkaa harkita, mies totesi, että selvä. mutta ilmoitti heti haluavansa olla rehellinen ja sanoi suoraan, että hän ei lasta aio hoitaa.

Hän ei halua lapsen rajoittavan elämäänsä, menojaan, ylitöitään, Tallinnanmatkoja kavereiden kansaa, jne. Ja hän ei aio osallistua yhteiseen talouteen suuremmalla summalla kuin 500 euroa (nyt kumpikin satsaa 400 euroa). Saan sitten itse maksaa ylityksen, jos 1000 euroa kuukaudessa ei riitä asuntoon, ruokaan, laskuihin, lapsen menoihin. Näin siinäkin tapauksessa, vaikka hänellä on parempi palkka ja minä olisin äitiyspäivärahalla.

Nyt asutaan alle 50neliöisessä kaksiossa, jossa ei ole parveketta. Keittiökin on vain keittonurkkaus olohuoneen nurkassa. Meillä onniin ahdasta, että ei edes syöttötuolia mahtuisi. Pujottelemme sohvan, nojatuolin, ruokapöydän, parisängyn, kirjoituspöydä, viinikaapin ja kuntopyörän välissä. Enemmille huonekaluille ei ole tilaa.

Joudumme viikonloppuisin pakenemaan mökille tai kavereiden luokse yökylään, koska joka perjantai ja lauantai naapurit huudattaa musiikkia aamuyölle, joskus klo 8-10 asti aamulla. Nukkua ei siis voi. Porraskäytävässä tupakoidaan. Vuoden alussa autoni tuulilasista heitettiin läpi pään kokoinen kivi parkkipaikalla. Jokin aika sitten naapurirapussa poltettiin lastenvaunut. Ei täällä voi aikuinenkaan asua, lasta tällaiseen paikkaan ei voi ajatellakaan. Eikä ole edes mikään slummikerrostalo, vaan ihan arvostettu taloyhtiö. Mutta miestä ei haittaa mikään.

Olemme tänä iltana lähdössä viikon reissulle. Vähän pelottaa, että mies kaavailee kihlautumista tälle matkalle. Mutta eihän tästä voi tulla mitään!!! Pitäisikö pilata matka erolla?

 

[naatti]

Pitäisikö pilata matka erolla?

Parempi pilata matka kuin koko elämä!

 

[Mitäh?]

Älä nyt ainakaan kihlaudu tuollaisen miehen kanssa, joka ei halua ottaa vastuuta mahdollisesta lapsestaan. Taitaa olla LIIAN itsekäs tapaus kertomasi perusteella perheellliseksi. Epäkypsä!


Se, jolla on varaa, elättää perheen, yhdessä tai yksin. "Ei satsaa enempää kuin" - voi pyhä lehmä! Siis EI lasta tuon kanssa. Äläm itsekään ole niin naivi. Reissu kannattaa ehkä tehdä kaikessa sovussa, nauttia. Kotona sit kissa pöydälle ja asiat halki.

 

[Viisas]

Parempi se vaan on, ettei tuollaiset ukot pääse lisääntymään. Kun ei sillä ole varaakaan. Huhhuh.

 

[Loviisa]

Mies ei ole ollenkaan kypsa isaksi ainakaan viela ja mielestani lasta ei voi ajatella ennen kuin molemmat sita oikeasti haluavat ja ovat henkisesti kyspia. Ala missaan tapauksessa ala lasta hommaammaan suhteen nain ollessa. Sina nimittain tulet jaamaan yksinhuoltajaksi alta aika yksikon, tai no sinahan itse asiassa olisit yksinhuoltaja vaikka olisitkin hanen kanssaan suhteessa.

Sinun pitaa miettia etta oletko suhteessa vain sen takia etta "sinulla" olisi joku, etka sen takia etta aidosti rakastat miestasi. Vahan silta kuulostaa etta ensimmaiselta vaihtoehdolta olisi kysymys. Miten on muun arvomaailman kanssa? Jotenkin vaikuttaisi etta ainakin talla hetkella haluatte aivan eri asioita elamassanne.

 

[toinen]

Samaa mieltä. Eikös si kihlaantuminen olisi siitä hyvä asia, että silloinhan mies yleensä kysyy, että HALUATKO? Hyvä tilaisuus vastata kieltävästi, vaikka matkallakin...

 

[ellikki]

1000 euroa on mun mielestä aika paljon, mutta tuollasista rajoista: ehdottomasti ei käy. Pakene, kun vielä voit!

 

[ellikki]

Hups, anteeksi. Luin huolimattomasti ja luulin, että 1000 e/ henki. Jaa että korkeintaan 500 mieheltä, no voi hyvää päivää. Yhteisiin kuluihin kumpikin osallistuu yhtä paljon tai sitten tulojensa mukaan. Miksei yhtä hyvin mies voisi maksaa kaiken, mitä lapseen kuluu, kun on parempituloinenkin? Ja vastuu lapsesta on luonnollisesti molemmilla vanhemmilla. Milläs se mies sitten pärjäisi sillä 500, jos asuisi yksinään ja saisi maksaa vielä elatustakin lapsestaan? Laskeskelee vain säästävänsä sinun kustannuksellasi nyt ja saavansa ilmaisen lapsenhoitajankin kodinhoitajan lisäksi. Nyt äkkiä järki käteen tosiaan!

 

[Milli]

Mitenkähän sitten sen uuden mies ystävän kanssa 10vuoden jälkeen? Taas todennäköisesti kipinä poissa.. Taasko ero ja uutta kipinää etsimään? Onko teillä suhdetta jossa himon ja rakkauden kipinät ritisevät edelleen? itse en ystävävieni suhteista sellaista löydä, kaikilla ovat hiipuneet jommalla kummalla osapuolella..

 

[?]

Miksi kaksi aloitusta, Tuikku/avioehto +/HarviNainen kyllästyttää...

 

[Loviisa]

Eihan alkuperainen ole sanonutkaan etta han etsii alkuaikojen kipinaa. Han vain kaipaa kumppanuutta, valittamista ja yhdessa oloa, mita ei paljoa noiden tekstien perusteella nayta suhteessa olevan. Kummallakin on aivan eri kiinnsotuksen kohteet yms. eika mitaan tehda yhdessa ei edes yhteista lasta hoidettaisi. Kylla siina tilanteessa alkaa miettimaan onko suhteessa mitaan jarkea.

 

[Loviisa]

Harvinainen oletko avannut myos tuon toisen ketjun nimella Tuikku?

 

[tadaa]

Mielestäni mies on harvinaisen reilu, kun etukäteen ilmoittaa, ettei aio osallistua mahdollisen tulevan lapsen hoitoon. Jos nainen haluaa tuollaisen kanssa tehdä lapsen, niin nainen on kyllä sitten ihan itse valinnut osansa.

 

[Erikoinen]

joo, mitä sä itse haluat. Älä kuvittele, että naimisiin meno ja kaks kersaa korjaa kaiken sun elämässäs ja parisuhde yllättäin kukoistaa. Jos on kurja asujaimisto, ei se lapsella parane, vaan toiseen osoitteeseen muuttamalla.

Miten ihmeessä kuvittelet kihlautumisylläriä, jos miehen asenne on tuo? halojata.

 

[samanlaisessa suhteessa]

Kuulostaa juuri minun nykyiseltä suhteeltani, yhtä kauan aikaa ollaan oltu yhdessä kuin tekin ja tuntuu, että kuin kämppiksen tai velje kanssa asuisi. Minunkaan avokkini ei tee enään mitään kotona, kauhea sotku aina, kun teen itse pitkää päivää vuorotyössä eikä ikinä ruokaa laitettu vaan jääkaappi tyhjänä. Joku sanoi, että seksiä harrastetaan ENÄÄN joka kolmas päivä, niin meillä sitä on korkeintaan kerran kk:ssa jos sitäkään. Seksi ei vain tunnu oikealta, melkein kuin olisi kaverin kanssa sängyssä. Uskon, että kun näin kauan on ollut yhdessä, sitä on vain tottunut olemaan toisen kanssa eikä osaa tai uskalla irrottautua. Itse pelkään myös että jään yksin, vaikka tuskinpa niin tulisikaan käymään. Näitä tunteita käyvät läpi varmasti useimmat eroamista suunnitelevat. Ei ole helppoa asua yhtäkkiä yksin ja kun kaveripiirikin on yhteistä niin kaikki on paljon vaikeampaa. Eikä ole sinkkukavereita kenen kanssa kävisi ulkona, kaikki kaverit ovat suhteissa. Mutta onko sitten elämä ahdistuneena paikallaan junnaavassa suhteessakaan elämisen arvoista? en usko..
Tsemppiä sinulle! Toivottavasti löydämme molemmat oikean ratkaisun!

 

[Niina]

Koittaisit vielä saada suhteeseen eloa. Itselleni kävi juuri noin, että kyllästyin eikä mikään enää tuntunut miltään. Aloin katsella aidan toiselle puolelle ja siitä se "alamäki" sitten alkoi... Ei mennyt kauaa kun keskustelimme suhteemme tilasta yhdessä ja mietimme eron mahdollisuutta. Mies oli ymmärtäväinen ja antoi minun tehdä päätöksen. Minä sitten lähdin, mutta täytyy sanoa etten parempaan suuntaan.. Ei se elämä niin ruusuista ollutkaan mitä sillähetkellä kuvitteli. Silloin vasta silmät aukenivat ja tajusin mitä minulla oli ollut. Hyvä ja tasapainoinen suhde hyvään mieheen. Nyt on enää myöhäistä katua, sillä miehellä on jo uusi suhde. Nyt kun mietin taaksepäin ja sitä tekisinkö toisin, niin tekisin. Haluaisin ensin koittaa parantaa tilannetta kaikin keinoin koska meilläkin oli monta yhteistä vuotta takana ja molemminpuolinen kunnioitus. Tästäkin opittiin, mutta kantapään kautta. Enää en tee samaa virhettä seuraavassa suhteessa.