Ihan oikeasti unihäiriöinen taapero??

Hei,

löytyyköhän palstalta ketään, jonka vauva/taapero on ihan oikeasti unihäiriöinen? Eli siis että kunnon unirytmiä ei ole löytynyt iän karttumisen/unikoulujen/tassuttelun yms. myötä?

Meillä on viikon vajaa 1v poika. Hän on aina ollut huono nukkuja. Nyt tilanne on lyhykäisyydessään se, että nukutetaan omaan sänkyyn (no tässä parannus, ennen nukahti vain tissille) iltarutiinien jälkeen. Nukuttaminen kestää noin tunnin, nukahtaa klo 21. Heräilee klo 21-02 välillä 3-5 kertaa, mutta saan rauhoiteltua uudelleen uneen muutamassa minuutissa. N. klo 2 herää kunnolla, eikä nukahda jos en nosta viereeni sänkyyn ja rauhoittele siinä. Jos yritän siirtää takaisin omaan sänkyyn herää, eli loppuyö nukutaan siis perhepedissä. Havahtuu klo 3, rauhoittelen, sitten klo 4 herää taas kunnolla, eikä nukahda ilman tissittelyä. Havahtuu klo 5, kuudelta tissiä ja seiskalta ylös.

Päiväunet n. klo 10-11 ja 14-15.30. Päikkärit nukkuu yleensä ihan ok, mutta niille nukuttaminen vaatii edelleen tissiä ja vähintään puolen tunnin huudon. Rattaisiin/ulos ei nukahda lainkaan.

Olemme kokeilleet siis unikoulut, tassuttelut, omaan huoneeseen siirtämiset, isää nukuttajana ja olen kyllä rehellisesti sanoen huudattanutkin. Mikään ei auta. Neuvolasta olen kysellyt laitosunikoulumahdollisuudesta, mutta ainakaan toistaiseksi asia ei ole mitenkään edennyt.

Tilanne hiukan jo masentaa, sillä haluaisin pikkuhiljaa lopettaa imetyksen kokonaan ja töihinkin pitäisi palailla kuukauden kuluttua. Mitenkään hirveän poikki en kuitenkaan ole, sillä nukun tarvittaessa päivisin pojan kanssa.

Kuinka "pahalta" meidän unitilanteemme teistä muista noin vuosikkaiden vanhemmista kuullostaa? Onko tällainen ihan normaalia vielä tässä iässä? Onko vastaavia kokemuksia, mitenhän tässä oikein pitäisi toimia?

Tulipas pitkä viesti, kiva jos joku jaksoi lukea loppuun :flower:

 

Meillä oli melkein sama juttu, ihan olemattomat päikkärit ja monta monituista herätystä yöllä. Noin vuosikkaana alkoi nukkumaan paremmin ja nyt kun ajattelee taaksepäin, niin syynä oli tietty maitoallergia, joka diagnosoitiin vajaa 2-vuotiaana (tissitteli ahkerasti noin vuoden ikään asti). Kumma kyllä, mitään oireita lapsella ei tuntunut olevan, "heräsin" siihen, kun lapselle tuli mahdoton ihottuma, kun iho joutui suoraan kosketukseen lehmänmaidon kanssa (ei juuri läikytellyt, joten aika myöhäiseksi meni tuo toteaminen). Lisäksi todettiin allergiat munalle, vehnälle ja ohralle, myöhemmin ovat ilmenneet soija ja kana.

 

Varmasti nuo univaikeudet ovat ohimeneviä, niin meillä ainakin on ollut. Ensiksi kyllä luopuisin yösyötöistä eli ei tissiä yöllä! Vuosikas ei tarvitse enää ruokaa yöllä, rauhoittamiseksi voi antaa tutia tai jos se ei kelpaa niin vaikka vesihörpyn nokkamukista. Ja jos unikoulu ei kotona ota onnistuakseen, suosittelen ottamaan yhteyttä sairaalaan tai vastaavaan unikouluja pitävään paikkaan. Monesti me vanhemmat liian helposti luovutamme kun olemme väsyneitä ja lapsi vain huutaa huutamistaan. Sairaalassa ammatti-ihmiset saavat jo muutamassa päivässä korjattua lapsen nukkumiskäyttäytymistä ja vanhemmat saavat samalla kerätä kotona voimia tulevaan koitokseen kun lapsi siirtyy takaisin kotiin nukkumaan.

 

Hei!

Meillä nyt 1v10kk poika.Hän on nukkunut nyt 2 kk:ta öisin,siis
niin,ettei juurikaan enää herätä.
Sitä ennen meillä oli 20kk nukkumattomuus.....
Poika oli rintaruokinnalla 10- kuiseksi.Mutta ei maidon yö-
juonti siihen päättynyt.Poika heräsi vaikka 20 kertaa
yössä.Parkuili,kähjäsi ja inisi välissämme.
Siinä kohdassa periaatteet ei paljon painaneet.
Tuttipulloa suuhun,että saatiin kaikki nukuttua edes hetken.

Kävimme lääkärissä,allergiatestit yms. otettiin,mutta mitään
vaivaa selittävää asiaa ei löytynyt.Poika ei ole koskaan suostunut
nukkumaan pinnasängyssä.Häntä huudatettiin noin vuosi sitten
2 vkoa kaiket yöt.Siis tämä oli se viimeinen yritys asiassa.
Pikkumies vain istui sängyssään,parkui ja nukahti lopulta
istualleen.Sitten pää osui pinnoihin ja hän heräsi....
Eli siinä oli lopuksi henkinen kantti katkeamaisillaan ja
sydärit lähellä vanhemmilla.Ja niin poju tuli väliin takaisin
nukkumaan.
Kuukauden verran siinä ihmeteltiin ja sitten purettiin sängyt.
Patjat vain lattialle,pojalle viereen oma peti.
Siihen mennessä oli tullut tarpeeksi maattua siellä sängyssä.
Ja pelättyä,että poika putoaa,jos vaikka oli pakko käydä
vessassa.
Edelleen me joudutaan menemään pojan kanssa huilailemaan,
kun hänellä on nukkumaanmenoaika/päikkärit.Mutta nyt yleensä
riittää sellainen 15min.

Mutta se miksi lähdin kirjoittamaan tätä alunperin oli se,että
halusin kertoa,että nyt yhtäkkiä syksyllä pikkumies päätti ruveta/oppi
nukkumaan.Ei mitään yömaitoja eikä kähjäämisiä.Ihan OIKEAA
NUKKUMISTA koko perheelle!

Eli kaikki kyllä järjestyy viimeistään armeijaan mennessä,kuten
eräs hoitaja sanoi minulle synnärillä!
Älä arastele ottaa apua vastaan,jos vain suinkin sellaista saat.
Meillä ei semmosta tukiverkkoa hädänhetkellä ollut,valitettavasti.

 

Suosittelen lämpöisesti sairaalan unikoulua. Ystäväni lapsi, vajaa vuoden ikäinen, kävi läpi unikoulun sairaalassa ( he olivat siellä 4 päivää/yötä ) ja hienosti ovat nukkuneet sen jälkeen koko perhe! Ystäväni otti yhteyttä suoraan sairaalaan juuri sen takia, kun neuvolassa ei saatu mitään aikaiseksi...

 

Meillä oli kanssa vaikeat yöt tytön kanssa 1v 2kk silloin. Kävin 4 kertaa vyöhyketerapiassa ja se antoi meille avun.

 

Hei,

kiitos kaikille pikaisista vastauksista

Ensinnäkin, lohduttavaa huomata, että muitakin yhtä huonounisia löytyy. Tuttavapiiriimme on osunut vain näitä meidän-vauva-on-nukkunut-täydet-yöt-heti-sairaalasta-kotiuduttuamme-tapauksia, ja välillä on tuntunut, että meillä on asiat aivan ennennäkemättömän huonosti. Ja, toivoa siis on, että tilanne vielä ajan mittaan muuttuu, ainakin siis siihen armeijaikään mennessä :kieh:

Allergia-asiaa olen minäkin miettinyt, mutta mitään iho-oireita ei kyllä ole. Korvat on muuten käyty pari kertaa tarkistuttamassa ja siistit on.

Maitoa ei poika todellakaan enää yöllä nälkäänsä tarvitse, se on ihan totta. Tilanne vain on sellainen, että jos en työnnä tissiä suuhun, niin sitten meidän aamu alkaa esim. klo 4. Kesällä kun mies oli lomalla mentiin vähän aikaa niin, mutta sitä ei pitkään jaksanut. Eli tässä tissittelyssä on kyllä omaa mukavuudenhalua mukana.

Tuo oli hyvä tieto, että sairaalaan voisi siis ottaa suoraan yhteyttä unikouluasioissa. Taidanpa tehdä heti joulun jälkeen niin, jos siihen mennessä ei mitään muutosta tilanteeseen tule. Neuvolan th ei tosiaan oikein osaa sanoa asiaan muuta kuin voi-voi.

Parempia yöunia kaikille ja hyvää joulunodotusta!

 

Riippuu tietysti vähän sairaalastakin. Meillä kun ei edes omalla paikkakunnalla ole. On niillä siellä tärkeämpääkin tekemistä kun nukuttaa terveitä lapsia. Monella kun on asiat paljon pahemmin. Mutta jostainhan sitä pitää aina valittaa. Lapsiperheessä on ihan normaalia valvoa muutama kuukausi.

 

No hei!
Täältä ainakin vertaistukea jos ei muuta. Mulla on reilu 2 v, joka on eläm ässään nukkunu ehkä kuus kokonaista yötä. No nyt tilanne on hyvä, ei valvota yöllä, mutta herättelee usein.
Mun laps unikoulutettiin sairaalassa. Sain sinne lähetteen kun menin tk:hon. En ois sitä lähetettä koskaan saanu, mut sanoin lääkärille että istun tässä niin kauan että lähete lähtee tolla faxilla sairaalaan. Niin se lähti. Sillä päästiin yösyömisistä ja pikkuhiljaa tilanne on tullu tälle tasolle kun nyt on.
Ei oo tarkotus arvostella, mut auttaisko jos lopettaisit tissittelyt kokonaan?
Rankkaa, tiedän, mut pitemmän päälle helpottais.
Näin jälkeenpäin oon omastani ajatellu että laps hermostu kun nostin aina tissille ja molempien unet häiriinty. Ei meilläkään silloin päiväunista oikeastaan tiedetty, nukku ehkä vartin jos nukku. Yöllä söi tunnin välein ...
onneks noi ajat on takana vaikka vauva taas talossa onkin.
Voimia sulle
:hug:
Niin, vaadi se unikoulu, jos sen haluut. Ei näissä kunnallisissa saa mitään jos vaan tyytyy siihen "no voi voi" ja "kyllä se siitä kun ikää tulee". Jos ei itellä oo kokemusta huonosti nukkuvasta (oikeesti!) lapsesta ei tiedä miten rankkaa se on.

 

Meille neuvolassa ei annettu muuta ohjetta,kuin imetys kokonaan pois,kun vauva valvotti yöt, ja kyllä auttoi!Tekee vauvan levottomaksi ja meillä ainaki neiti piti tuttina tissiä,lupsutteli sitä yöt läpeensä.Suosittelen lämpimästi imetyksen lopettamista,vaikka itselläkin harmitti,kun olisin halunnut imettää pitkään.Tyttö oli tuolloin 1.3kk.

 

Meidän tyttö oli herkkäuninen ja heräsi tissille yleensä 4-6- kertaa yössä. 1v3kk:n iässä kyllästyin totaalisesti (siihen mennessä oli yritetty unikoulua 2 kertaa ja ties vaikka mitä). Mies oli lapsen kanssa yöt viikon ajan. Itse häivyin ekoiksi öiksi kotoa kokonaan (ja olikin hyvä, sillä tyttö kävi tarkistamassa asunnon ).
Itkua oli ekana yönä ehkä max. ½ tuntia ja tyttö heräsi 2 kertaa koko yönä ja nukkui aamulla melkein yhdeksään -ei ikinä mun kanssa!
Kun palasin samaan huoneeseen, oli vaisua tissin yritystä pari kertaa, mutta sitten se unohtui ja meillä on saanut taas nukkua.
Suosittelen, vaikka pahalta aluksi itsestä tuntuikin.

 

\

Riippuu tietysti vähän sairaalastakin. Meillä kun ei edes omalla paikkakunnalla ole. On niillä siellä tärkeämpääkin tekemistä kun nukuttaa terveitä lapsia. Monella kun on asiat paljon pahemmin. Mutta jostainhan sitä pitää aina valittaa. Lapsiperheessä on ihan normaalia valvoa muutama kuukausi.

... Näin voi kirjoittaa vain henkilö jolla itsellä ei ole lapsia tai jonka pikku piltit eivät ole vanhempiaan valvottaneet. Siis muutama kuukausi valvomista lapsiperheessä on toki normaalia, mutta ei esim. VUODEN valvominen kuten ap:n tapauksessa käsittääkseni tai PUOLENTOISTA VUODEN kuten meillä. Mietipä omalle kohdallesi, voit vaikka simuloida tilannetta laittamalla herätyskellon soimaan tunnin-kahden välein joka yö seuraavan vuoden ajaksi. Siinä alkaa selväjärkisimmänkin äidin pääkoppa olla vaarassa.

Meillä sairaalaunikoulu auttoi, päästiin sinne neuvolan kautta kun esikoinen oli 1½ v. Mitkään kotikonstit eivät yksinkertaisesti tuoneet apua. Sen jälkeen on nukuttu hyvin. Eikä täällä pk-seudulla ainakaan sairaalan asenne ollut että 'on meillä tärkeämpääkin tekemistä', päinvastoin.

 

Minulla on poika: 1 v ja 3 kk. Ei ole eläissään nukkunut yhtään kokonaista yötä. Yötissistä luovuttiin kun lapsi oli 11 kk. Se auttoi uniin hyvin vähän, yöt ovat edelleen hyvin hyvin repaleisia. Herää yössä keskimäärin 5 kertaa, monesti useamminkin, joskus (hyvin harvoin) vähemmän.

Olen yh ja ilmeisesti olen ollut niin väsyneen oloinen ja näköinen, että mulle suorastaan tyrkytettiin neuvolasta sairaalan unikoulua. En ollut silloin enkä vieläkään valmis viemään lastani sinne. En vain pysty ja tälle tunteelle en mahda mitään. Onneksi saan olla vielä kotona (ansiosidonnaisella). Mutta jos ja kun pääsen/joudun töihin, en tiedä kuinka selviän. Toivon ja rukoilen, että lapsi oppii nukkumaan. On päivisinkin aivan hurja menijä ja touhuaja. Ehkäpä sekin vaikuttaa uniin. En osaa antaa neuvoja, myötätuntoa sitäkin enemmän :hug:

 

Meillä neiti on suht hyvin kyllä omassa sängyssä viihtynyt, mutta sellanen tissi-hirmu se on ollut aina, joten yöt meni pitkään tissillä välillä roikkuessa(2-5kertaa/yö). Yösyötöt lopetin kun neiti oli 1v 2kk. Ensin aloin iltaimettää olkkarissa ja iskä vei nukkumaan ennen ku nukahti(ennen ei milloinkaan), jo pelkkä iskän unille vienti vähensi yösyötöt 2-3.
Lopetin yösyötöt niin nukuin 3 yötä alakerrassa ja isäntä tytyn kanssa ylhällä. Eka yö - neiti huusi 1,5t kahdesti, mutta nukkui sit aamulla jopa puoli ysiin. Toka yö heräsi kerran rauhottui n. 20min:ssa. Kolmas yö nukkui kokonaan. Kun itse siirryin takaisin makkariin yritti taasen kitistä. Iskä rauhoitti sänkyyn. Nykyään herää toisinaan yöllä, mutta usein nukkuu koko yön. Edelleen imetän muulloin paitsi yöllä. Nyt neiti 1v 6kk.
Tässä vaan meitin kuvioita. Yritä jaksaa ja kysyppä sitä apua, jospa saisit siihen unikouluun mikäli ei omin voimin onnistu. Voimia ja jatkoja.

 

\

\

Riippuu tietysti vähän sairaalastakin. Meillä kun ei edes omalla paikkakunnalla ole. On niillä siellä tärkeämpääkin tekemistä kun nukuttaa terveitä lapsia. Monella kun on asiat paljon pahemmin. Mutta jostainhan sitä pitää aina valittaa. Lapsiperheessä on ihan normaalia valvoa muutama kuukausi.

... Näin voi kirjoittaa vain henkilö jolla itsellä ei ole lapsia tai jonka pikku piltit eivät ole vanhempiaan valvottaneet. Siis muutama kuukausi valvomista lapsiperheessä on toki normaalia, mutta ei esim. VUODEN valvominen kuten ap:n tapauksessa käsittääkseni tai PUOLENTOISTA VUODEN kuten meillä. Mietipä omalle kohdallesi, voit vaikka simuloida tilannetta laittamalla herätyskellon soimaan tunnin-kahden välein joka yö seuraavan vuoden ajaksi. Siinä alkaa selväjärkisimmänkin äidin pääkoppa olla vaarassa.

Meillä sairaalaunikoulu auttoi, päästiin sinne neuvolan kautta kun esikoinen oli 1½ v. Mitkään kotikonstit eivät yksinkertaisesti tuoneet apua. Sen jälkeen on nukuttu hyvin. Eikä täällä pk-seudulla ainakaan sairaalan asenne ollut että 'on meillä tärkeämpääkin tekemistä', päinvastoin.

On lapsia useampi ja ovat kaikki valvottaneet kuukausikaupalla. Nuorin nyt 2,5v ja vielä valvottaa. Mummoparka se kääntys haudassaan jos kuulis mistä nykyäidit valittaa. Meidän paikkakunnalla ei siis ole sairaalaa mihin laittaa ja arvatkaas ottavatko ulkopaikkakuntaiseen sairaalaan? Vielä olen hengissä (vaikka tulitikut silmiä auki pitääkin). Ilmeisesti meistä on vaan toiset kovemmasta puusta veistetty (onneks)-.

Tsemppiä kohtalotovereille! Elämä on raakaa mutta lapset ihania :hug:

 

Sekin voi auttaa, kun pääsis niihin yksiin päikkäreihin. Lapsi on sitte tarpeeks väsyny nukahtamaan päivällä ja illalla. Nukuttamisesta sen verran, että meillä ketään ei ole nukutettu. Hetki paijaillaan ja sitte mennään pois. Jos lapsi huutaa niin hetken päästä taas käydään paijaamassa. Oppii nukahtamaan itsekseen, eikä koe oloa turvattomaksi, jos siellä kuitenkin käydään.

 

\

Sekin voi auttaa, kun pääsis niihin yksiin päikkäreihin. Lapsi on sitte tarpeeks väsyny nukahtamaan päivällä ja illalla. Nukuttamisesta sen verran, että meillä ketään ei ole nukutettu. Hetki paijaillaan ja sitte mennään pois. Jos lapsi huutaa niin hetken päästä taas käydään paijaamassa. Oppii nukahtamaan itsekseen, eikä koe oloa turvattomaksi, jos siellä kuitenkin käydään.

Kaikki ei vaan opi... meillä oikeesti huono nukkuja niinkun tuolla aikasemmin kirjotin ja kaikki konstit taatusti koitettiin. toiset vaan pääsee tässä lapsenhoidossa helpommalla kun toiset.

 

Juu, toiset on tosiaan kovemmasta puusta veistettyjä, eikä yösyöttöjen lopetus kaikkia auta nukkumaan. Itse lopetin yösyötöt, ja sen jälkeen yöt olivatkin yhtä hel.vettiä.
2kk jaksoin, lapsi joko huusi yöt, tai muuten vain valvoi, mutta nukkumaan ei oppinut. Sitten ei fysiikka yksinkertasesti enää riittänyt jatkamaan, ja aloitin yösyötöt uudestaan. Nyt meillä taas pääsääntöisesti nukutaan, vaikkakin heräillään 4-6 kertaa tissille.
Alan ammattilaisetkin kyllä päivittelivät pojan olevan harvinaislaatuisen sisukas tapaus, kun ei 2kk oppinut ns. tavoille.
Meilläkin on tämä huonounisuus ollut ihan pienestä ppitäen. Ikinä ei ole nukkunut pitempään kuin 4 h, ja tämäkin ihme on todella harvoin tapahtunut.
Päikkärit on pienestä pitäen olleet noin 30min pituisia.
Olen jo kohtalooni tyytynyt, ja tajunnut, että kaikki lapset ovat erilaisia, ja jotkut eivät vaan yksinkertaisesti nuku, oli sitten keinot mitkä tahansa.

 

Näitä lukiessa tulee olo, että ollaan me kuitenkin päästy helpolla. Nimittäin meillä on unet sujuneet oikein mallikkaasti noin 5kk-6kk iässä (ja sitten ne taas levisivätkin käsiin sen yöunien pelastajaksi hehkutetun kiinteiden aloittamisen myötä) sekä noin 10kk-1v1kk iässä (kunnes tavallisen lehmänmaidon tarjoaminen taas tuhosi kaiken). On koettu se, että yliväsynyttä vauvaa on hyvin hyvin hyvin vaikea saada rauhoittumaan unille, on kärsitty eroahdistuksesta, nopeasta motorisesta kehityksestä, hampaiden tulosta, sairastelusta, pimeän pelosta ja kuunneltu muiden tarinoita lapsista jotka nukkuvat öisin putkeen enemmän kuin meidän lapsi koko vuorokauden aikana. On nukuttu perhepedissä niin, että lapsella on pahimmillaan koko yön tissi suussa, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käyttää jokainen tarjolla oleva minuutti nukkumiseen. Pinnasänkyyn siirtyminen onnistui viikon totuttelulla oikein mallikkaasti, vaikka muiden varoittelusta huolimatta nukutin edelleen lapsen tissillä. Ylistetty yövierotus opetti lapsen taas nukkumaan korkeintaan kahden tunnin pätkissä.

On tullut aiheesta luettuakin yhtä jos toista. Kuten esimerkiksi, että vuorokausirytmi normalisoituu keskimäärin noin 10 kk:n iässä (eli osalla lapsista paljon myöhemminkin), että lapset oppivat nukkumaan koko yön ilman vuorovaikutusta vanhempiensa kanssa noin 3 vuoden iässä, ja että osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että alle 1 vuotiaan unirytmeihin ei pitäisi millään unikouluilla puuttua ellei vanhempien terveys sitä välttämättä vaadi. Näiden rinnalla suomalaiset neuvolat tuntuvat antavan käsittämättömän optimistisia arvioita lasten nukkumisista. Toisaalta pienen vauvan äitinä on toki helpompi jaksaa kun kuulee että jo 3 kk iässä pitäisi helpottaa, mutta toisaalta osalle ihmisistä voi tulla turhia epätoivon tuntemuksia kun se oma täysin normaali lapsi ei toimikaan niin kuin kaikkien muiden äitien lapset näyttäisivät toimivan.

Tsemppiä kaikille muillekin univelkaisille! Onneksi sitä jaksaa yllättävän pitkään liian vähällä unella...