Minun täytyy kyllä sanoa, että olen aikuisena saanut kaikki parhaat ystäväni. Kouluaikaisista ei ole jäljellä yhtään ainutta "aktiivista" ystävyyssuhdetta, kaikki ovat tulleet opiskeluaikana tai sen jälkeen. Työn puolesta olen tutustunut ihmisiin, joilla on ollut sama elämäntilanne tai muuten vain on huumori ja muu osuneet yksiin. Ihan viime vuosinakin olen saanut useamman hyvän ystävän, ja olen siitä tosi iloinen. Aina on joku, jolle soittaa, jos joku painaa mieltä. Mutta pitää olla lojaali, kuunteleva, empaattinen, keskusteleva, mutta ei mikään lässyttäjä. Näin ajattelen omista ystävistäni, ja toivon olevani itsekin sellainen.
Esimerkkinä :kiltti anna pyrkii auttaan ystäviä minkä voi ja jopa niitä vähemmän ystäviä. on aina se joka jeesaa ja jeesaa. Lainaa rahaa,antaa yö sijan,kuskaa ilmatteeks.tarjoo ruuat mutta ei koskaan saa vasta palvelusta tai tapaamiset annan kanssa on aina sitä jos joku vailla jotain
vierailija
Mulla ei melkein muita ystäviä olekaan kuin aikuisiällä saatuja. Pari on teiniajoilta, loput opiskeluajoilta parinkympin hujakoilta, töistä tai lapsen myötä tulleita.
Mutta se on kyllä totta, että jos haluaa uusia ystäviä, niin pitää uskaltaa itse tarttua härkää sarvista ja lähestyä ihmisiä rohkeasti.
Mutta se on kyllä totta, että jos haluaa uusia ystäviä, niin pitää uskaltaa itse tarttua härkää sarvista ja lähestyä ihmisiä rohkeasti.
Yksin n36
Otin tämän esimerkiksi hyväätarkoittavasta, mutta käytännössä aivan turhasta, neuvosta.
Itse olen tehnyt noin viimeiset 15 vuotta (olen nyt 35). Lopputuloksena 0 ystävää, ja 0 kaveria. Sen sijaan lukemattomia tyyppejä jotka aikansa lähtevät jonnekin kun pyydän, mutta eivät itse ota ikinä yhteyttä. Lukemattomia tyyppejä jotka iloisena ottavat vastaan lahjoittamani tavarat ja antamani lahjat, mutta jotka ottavat yhteyttä vain kun haluavat minulta jotain. Lukemattomia kotibileitä, tapahtumia sun muita, jotka minä olen järkännyt ja joiden jälkeen en ikinä saa vastakutsua mihinkään. Joskus aikani kuluksi laskin montako tällaista kaverisuhdetta olen aikuisiällä yrittänyt muodostaa, ja lopetin laskemisen reiluun kahteen kymmeneen...
Eikä kyse voi olla siitäkään, että kliseisesti "yritän liikaa". Tottakai olen lukemattomat kerrat jättänyt pallon toisellekin osapuolelle, ja yrittänyt vain kerran, kaksi, kolme. Mutta joka ikinen kerta se on sitten siinä - kukaan ei jatka tutustumista, jos minä en sitä aktiivisesti pidä yllä. Ja kun sen lopetan/vähennän, loppuu kaikki siihen. Kyllä tässä vuosien mittaan on ehtinyt kokeilla sun mitä taktiikkaa esim. sen suhteen, mitä itsestään kertoo ja ei kerro tai mitä tekemistä ja missä ja miten ehdottaa. Olen yrittänyt kaverustua opiskelu- ja työkaverien kanssa, heidän kavereidensa kanssa, netin kautta, nettikaverien kaverien kautta, illanvietoissa, facebookissa, jne jne. Yhtään kiveä ei ole enää kääntämättä. Lapsia minulla ei ole, joten niiden kauttakaan ei tuttavuuksia tule.
Muutama vuosi sitten totesin että I'm done, minä en enää yksinkertaisesti jaksa. Jokaikisellä näyttää aikuisiässä olevan jo niitä kavereita ja ystäviä niin paljon, ettei siihen yksinkertaisesti mahdu enää mukaan. On hemmetin masentavaa yrittää vuosi toisensa, ja tyyppi toisensa jälkeen, olla ystävällinen ja kiinnostunut ja yrittää kertoa itsestään sopivasti mutta ei liikaa, järkätä tapahtumia ja olla yhteydessä ja ja ja, vain kerta toisensa jälkeen huomatakseen että kaikki oli turhaa; kun itse jättää pallon toiselle, niin se pallo putoaa maahan ja ihmissuhde oli siinä. Mieluummin olen ilman ystäviä kuin ihmissuhteessa joka pysyy pystyssä vain minun sitä pidellessä.
vierailija
Ekana tulee mieleen, että onpa sulla käynyt huono tuuri (vai mistä muusta tässä voisi olla kyse?).
Luulisi, että edes joku olisi jäänyt koukkuun kiinni!
9mmmm
minkä tyylisiä nää ihmiset on olleet koulutettuja kadun tallaajia vai mitä? joskushan niitä frendei ettii vääristä paikoista?
vierailija
On kyllä ollut ihan laidasta laitaan, amiksen käyneistä tohtorikoulutettaviin ja pitkäaikaistyöttömistä hyvätuloisiin. Ei tässä enää tule hirveästi "paikkoja" mieleen josta kavereita voisi etsiä. Töissä en uusia ihmisiä tapaa (pieni, miesvaltainen työpaikka), eikä salillakaan näytä olevan tapana muille jutella. Välillä kun jotain smalltalkia siellä yrittää, ihmiset vain katsoo kummissaan että miksi toi mulle puhuu. Ei siinä voi mitään kaveruuksia viritellä :/.
vierailija
Minä löysin parhaan ystäväni aikuisiällä. Monista rikkoutuneista ja särkyneistä ystävyyssuhteista ja kaveruuksista olen oppinut sen etten pidä tätä ystävyyttä koskaan itsestäänselvyytenä ja kiitän aina kun siihen on aihetta.
vierailija
Siini oli vastaus siihen miten oikeita ystäviä on mahdollista saada. Siis tuntemalla lapsesta saakka. Jos ei ole ollut niin hyvä tuuri, että on ystävystynyt ihmisten kanssa jo lapsena tai nuoruusiässä, niin sitten saa tyytyä näihin (puoli)tuttuihin. Ei aikuiset enää ryhdy kovinkaan läheiseen tuttavuussuhteeseen uusien ihmisten kanssa, useimmiten.
Tuollainen ei ole ystävystymistä. Se, että itse mahdollistaa oman hyväksikäyttönsä on ihan eri asia kuin ystävystyminen.
Itse en pahemmin toveeraa sellaisten kanssa, jotka on jo ensimetreillä pyytämässä "palveluksia".
Aikuisilla voi olla muita yhdistäviä asioita, josta syystä ystävystyy jonkun kanssa. Tuttuja toki tulee lasten myötä paljon, mutta olen kyllä ystävystynyt parin äidin kanssa. Meillä on ehkä jokin yhteinen kiinnostuksen kohde jota en sitten taas juurikaan jaa näiden vanhojen ystävien kanssa.
Olen töistä saanut monta hyvää ystävää. Yhden kanssa vietän jopa vapaa-aikaa, vaikka lähteminen onkin aina vaikeaa
vierailija
vierailija
Onko tämän ketjun aloittaja enää kuulolla? Mulla on niin samanlainen tilanne ja tausta! Haluaisin saada kiinni tämän ketjun aloittajan!
Ap tässä. Jostain syystä unohdin palata tähän ketjuun. Edelleen olen samassa tilanteessa (paitsi että ainut ystäväni on vieläkin etäisempi). Jos joku haluaa olla yhteydessä niin laittakaa rohkeasti mulle yv:tä
eise iästä kiinni ole, kyllä siihen itse voi aika paljon vaikuttaa. ujon ja vetäytyvän on varmaankin vaikeampi ystäviä löytää. ja kun on ollut koulukiusattu kerta, niin on varmaan arka itse hakemaan ystäviä. joku harrastus voisi olla hyvä paikka löytää ystävä. on se ystävä jollekin löytynytfacebookinkin kautta. miksikäs ei myös tämän palstan kautta.
vierailija
palstalla nyt on niin kilipäätä sakkia et niitten kaa ku pitäs kaveerata ni huh
Olin siis ujo lapsena, en enää. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja kavereita ja tuttavia minulla onkin paljon. Mutta ne läheiset ystävät puuttuvat. Harrastuskavereista ei ole läheistä ystävää löytynyt. Nähdään vain treeneissä.
Varsinais-Suomesta. Tosin pieni välimatka tuskin on este ystävyydelle
vierailija
Älähän moiti kiliä - sehän on vuohen lapsi ja todella viisas jo syntyessäänpalstalla nyt on niin kilipäätä sakkia et niitten kaa ku pitäs kaveerata ni huh
Eiköhän ne ystävät tule kuvioon vähitellen, kun ei etsimällä etsi? Tässä on mukavaa aankulua sitä aikaa ootellessa:
"Jouko Alhainen on luontoaktivisti, joka tanssii kuin kurki. Hän on rengastanut satoja kurkia ja huolehtii vammautuneista tai orvoiksi jääneistä linnuista. Hän on tehnyt mittavan uran kansainvälisenä kurkitutkijana. (U)
Näkyy arenalla.
vierailija
Lähde mansikoita poimimaan kesällä. Tai omenatarhalle - ihan mitä vaan, mihin talkoolaisia tarvitaanVarsinais-Suomesta. Tosin pieni välimatka tuskin on este ystävyydelle
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ympäristö/ilmastonmuutos-ravistelee-itävaltaa-puoli-metriä-lunta-päivässä-omenan-parhaaseen-kukinta-aikaan-1.146821