Ä
Äiti itkee
Vieras
Nimittäin meidän 9v tytön suusta. Tyttö on ollut ikänsä ns. "haastava" lapsi, ei sopeudu millään yhteisiin pelisääntöihin ja samoihin raameihin, kun muut lapset (ainakaan kotona, koulussa ei käsittääkseni ongelmia ole, eikä kavereiden luona - päinvastoin, on herttaisen ja kiltin tytön maineessa). Tyttö on tänään menossa kaverilleen yökylään ja illalla menevät yhteen tapahtumaan, missä rahaa ei ole pakko olla, mutta olis ihan mukava, jos olis.
Tyttö tuli mulle sanomaan jo ennen ku olin herännyt että saanhan mä sen kympin, mikä oli tuossa kaapissa jemmassa. Mun käämit kärähti välittömästi, kun on sata kertaa sanottu, ettei saa penkoa paikkoja eikä mennä omin lupineen ottamaan mitään (on ollut ongelmaa muunnellun totuuden ja luvattomien ottamisten kanssa), kielsin siis, ettei saa rahaa.
Vähän ajan päästä alkoi kaduttaa ja ajattelin, että kyllähän tyttö voi sen rahan saada, voipahan ostaa sit itselleen jotain ja menin hakemaan rahaa. No, eihän sitä siellä ollut. Kysyin tytöltä, otitko rahan kuitenkin ja tyttö vastaa kirkkain silmin "ei, laitoin sen iskän lompakkoon, kun se oli kai iskän raha". Katsoin miehen kukkaroon, eikä raha ollut siellä. Kysyin uudelleen, tiukempaan sävyyn, jolloin tyttö kaivoi rahan taskustaan. Sanoin, että olin jo aikeissa antaa rahan, mutta nyt ei varmasti saa sitä, kun oli luvatta ottanut.
Tyttö alkoi kauheasti itkeä. Yritin rauhassa selvittää (taas kerran) oikeaa ja väärää, valehtelusta ja luvatta ottamisesta jolloin tyttö tuumas vaan, että "se on sun vika, että mä oon tämmönen" olin vähän, että anteeks kuinka?! Isänsä on kuulemma sanonut suutuspäissään joskus, että multa on perinyt rikollisen luonteensa :'(
Nyt itken täällä. Siks, että en saa tuohon tyttöön mitään otetta tai ojennusta, siks että tyttö lähti itkien kouluun ja joutuu illalla olemaan rahatta (mut en vaan voi hänen käytöstä palkita rahalla) ja sitäkin, et mies on jotain noin kauheaa sanonut, vaikkakin suutuksissaan, mutta silti...
Ja mä en ole ikinä kotonmani varastanu tai valehdellu, en lapsuudenkodissa, enkä nykyisessä
Anteeks pitkä vuodatus, pakko oksentaa tää enin ulos. Miehen kanssa luvassa keskustelu, kunhan kotiudutaan töistä :'(
Tyttö tuli mulle sanomaan jo ennen ku olin herännyt että saanhan mä sen kympin, mikä oli tuossa kaapissa jemmassa. Mun käämit kärähti välittömästi, kun on sata kertaa sanottu, ettei saa penkoa paikkoja eikä mennä omin lupineen ottamaan mitään (on ollut ongelmaa muunnellun totuuden ja luvattomien ottamisten kanssa), kielsin siis, ettei saa rahaa.
Vähän ajan päästä alkoi kaduttaa ja ajattelin, että kyllähän tyttö voi sen rahan saada, voipahan ostaa sit itselleen jotain ja menin hakemaan rahaa. No, eihän sitä siellä ollut. Kysyin tytöltä, otitko rahan kuitenkin ja tyttö vastaa kirkkain silmin "ei, laitoin sen iskän lompakkoon, kun se oli kai iskän raha". Katsoin miehen kukkaroon, eikä raha ollut siellä. Kysyin uudelleen, tiukempaan sävyyn, jolloin tyttö kaivoi rahan taskustaan. Sanoin, että olin jo aikeissa antaa rahan, mutta nyt ei varmasti saa sitä, kun oli luvatta ottanut.
Tyttö alkoi kauheasti itkeä. Yritin rauhassa selvittää (taas kerran) oikeaa ja väärää, valehtelusta ja luvatta ottamisesta jolloin tyttö tuumas vaan, että "se on sun vika, että mä oon tämmönen" olin vähän, että anteeks kuinka?! Isänsä on kuulemma sanonut suutuspäissään joskus, että multa on perinyt rikollisen luonteensa :'(
Nyt itken täällä. Siks, että en saa tuohon tyttöön mitään otetta tai ojennusta, siks että tyttö lähti itkien kouluun ja joutuu illalla olemaan rahatta (mut en vaan voi hänen käytöstä palkita rahalla) ja sitäkin, et mies on jotain noin kauheaa sanonut, vaikkakin suutuksissaan, mutta silti...
Ja mä en ole ikinä kotonmani varastanu tai valehdellu, en lapsuudenkodissa, enkä nykyisessä
Anteeks pitkä vuodatus, pakko oksentaa tää enin ulos. Miehen kanssa luvassa keskustelu, kunhan kotiudutaan töistä :'(