"vieras"
Siis ihan järkyttävää miten jotkut siellä kirjoittaa et uhkaa talosta ulos heittämisellä ja lastenkodilla jos ei aborttia tee..
Oikeestikko joku todella ajattelee näin kamalasti? Tai tekisi näin oman lapsensa kohdalla?
Ja itse voin henkilökohtaisesti sanoa että tekee.
Niin kauheaa kun se onkin.
Minä olin 16v kun tulin vahingossa raskaaksi. Kun äitinä sai kuulla asiasta oli kamalan raivon vallassa. Sain huutoa, haukkuja. Repi mua mm. suutuspäissään tukasta alas portaita. Pakotti minut kirjaimellisesti abortiin, olisi vienyt vaikka väkisin. SOitti kaikki ajat valmiiksi, kielsi puhumasta mitään terkalle. Jos en olisi tehnyt abortia ei olisi minun tarvinnut enää ikinä jalallanikaan kotiin astua, saatikka toivoa minkäänlaista apua äidiltäni.
Olin jo kolmannella kuulla.Vatsani oli pyöristynyt/turvonnut.
Kun "homma oli hoidettu" en saanut koskaan asiasta puhua, en surra, en näyttää tunteitani. Tuolloin oli joulu ja minulla ei jostain syystä ollut joulufiilistä joten olisin halunnut olla yksin niin teki äitini minulle hyvin selväksi ettei sellaista sallita. Piti esittää iloista ja antaa olla.
Vielä tänäkin päivänä, vaikka mulla kaksi lasta onkin - minä mietin millanen lapsi minulla nyt olisi. Tyttö vai poika. Millainen luonne, näyttäisikö minulta.
Asia sattuu minua siis vieläkin todella paljon, ja on jättänyt suuret arvet sisälle.
Kun luin tuota kyseistä ketjua minulta pääsi itku.. itku siksi miten jotkut äidit ovat suhtautuneet tai ajattelisivat asian niin erilailla..
Itselläni kun ei ole koskaan ketään tuollaista ollut. Tunnevammainen äiti ja isä joka lähti kun olimme koululaisia.
Oikeestikko joku todella ajattelee näin kamalasti? Tai tekisi näin oman lapsensa kohdalla?
Ja itse voin henkilökohtaisesti sanoa että tekee.
Niin kauheaa kun se onkin.
Minä olin 16v kun tulin vahingossa raskaaksi. Kun äitinä sai kuulla asiasta oli kamalan raivon vallassa. Sain huutoa, haukkuja. Repi mua mm. suutuspäissään tukasta alas portaita. Pakotti minut kirjaimellisesti abortiin, olisi vienyt vaikka väkisin. SOitti kaikki ajat valmiiksi, kielsi puhumasta mitään terkalle. Jos en olisi tehnyt abortia ei olisi minun tarvinnut enää ikinä jalallanikaan kotiin astua, saatikka toivoa minkäänlaista apua äidiltäni.
Olin jo kolmannella kuulla.Vatsani oli pyöristynyt/turvonnut.
Kun "homma oli hoidettu" en saanut koskaan asiasta puhua, en surra, en näyttää tunteitani. Tuolloin oli joulu ja minulla ei jostain syystä ollut joulufiilistä joten olisin halunnut olla yksin niin teki äitini minulle hyvin selväksi ettei sellaista sallita. Piti esittää iloista ja antaa olla.
Vielä tänäkin päivänä, vaikka mulla kaksi lasta onkin - minä mietin millanen lapsi minulla nyt olisi. Tyttö vai poika. Millainen luonne, näyttäisikö minulta.
Asia sattuu minua siis vieläkin todella paljon, ja on jättänyt suuret arvet sisälle.
Kun luin tuota kyseistä ketjua minulta pääsi itku.. itku siksi miten jotkut äidit ovat suhtautuneet tai ajattelisivat asian niin erilailla..
Itselläni kun ei ole koskaan ketään tuollaista ollut. Tunnevammainen äiti ja isä joka lähti kun olimme koululaisia.