Ihan järkyttävää!! Tuosta lapsi raskaana ketjusta..

Siis ihan järkyttävää miten jotkut siellä kirjoittaa et uhkaa talosta ulos heittämisellä ja lastenkodilla jos ei aborttia tee..
Oikeestikko joku todella ajattelee näin kamalasti? Tai tekisi näin oman lapsensa kohdalla?

Ja itse voin henkilökohtaisesti sanoa että tekee.
Niin kauheaa kun se onkin.

Minä olin 16v kun tulin vahingossa raskaaksi. Kun äitinä sai kuulla asiasta oli kamalan raivon vallassa. Sain huutoa, haukkuja. Repi mua mm. suutuspäissään tukasta alas portaita. Pakotti minut kirjaimellisesti abortiin, olisi vienyt vaikka väkisin. SOitti kaikki ajat valmiiksi, kielsi puhumasta mitään terkalle. Jos en olisi tehnyt abortia ei olisi minun tarvinnut enää ikinä jalallanikaan kotiin astua, saatikka toivoa minkäänlaista apua äidiltäni.

Olin jo kolmannella kuulla.Vatsani oli pyöristynyt/turvonnut.

Kun "homma oli hoidettu" en saanut koskaan asiasta puhua, en surra, en näyttää tunteitani. Tuolloin oli joulu ja minulla ei jostain syystä ollut joulufiilistä joten olisin halunnut olla yksin niin teki äitini minulle hyvin selväksi ettei sellaista sallita. Piti esittää iloista ja antaa olla.

Vielä tänäkin päivänä, vaikka mulla kaksi lasta onkin - minä mietin millanen lapsi minulla nyt olisi. Tyttö vai poika. Millainen luonne, näyttäisikö minulta.
Asia sattuu minua siis vieläkin todella paljon, ja on jättänyt suuret arvet sisälle.

Kun luin tuota kyseistä ketjua minulta pääsi itku.. itku siksi miten jotkut äidit ovat suhtautuneet tai ajattelisivat asian niin erilailla..
Itselläni kun ei ole koskaan ketään tuollaista ollut. Tunnevammainen äiti ja isä joka lähti kun olimme koululaisia.

 

:hug: sanattomaksi vetää se että vanhemmat osaavat olla niin julmia lapsiaan kohtaan..

 

Mä ite haluan pyrkiä siihen sattui tai tapahtui mitä tahansa, ni koti on AINA se paikak mihin lapsi voi tulla!! KOTI pitäisi olla sellainen paikka missä lapsen ei tarvi pelätä.. raivostua saa ja olla vihainen, mutta silti voi lastaan RAKASTAA ja osoittaa rakkautensa.
Lapsen tekoa ei tarvi hyväksyä mutta silti lapsi hyväksytään!

 

no tietyllä tavalla ymmärrän, riippuu toki siitä lapsesta ja sen kehitysasteesta että miten toimisi.

 

Voi kamalaa *halaa* En mä ainakaan tekisi noin omalle lapselleni, en ikinä.
Eihän sitä tietysti riemusta hyppisi jos ton ikäinen tulisi raskaaksi, selvä se. Ensireaktio olisi taatusti järkytys, itkukin ehkä. Kyllä mä silti juttelisin lapseni kanssa ihan perusteellisesti kaikista vaihtoehdoista ja olisin hänen tukenaan. Päädyttäisiin tossa sitten mihin lopputulokseen niin mikään ei olisi helppo, ei sekään että lapsi saisi lapsen. Mutta sekin olisi parempi kuin että hänet väkisin pakotettaisiin aborttiin. Kai mä sitten yrittäisin hoitaa sitä lasta parhaan kykyni mukaan. Huh.

 

Olet kokenut hirveitä oman äitisi taholta, en antaisi tuota ikinä, en koskaan, en ikimaailmassa anteeksi. Kamala temppu, millainen ihminen pystyy tuohon? Miten hoitohenkilökunta ei huomannut että et ole tosissasi haluamassa sitä itse, vai eikö siellä enää kysellä mitään?

 

:hug: sanattomaksi vetää se että vanhemmat osaavat olla niin julmia lapsiaan kohtaan..

Ja arvaas kuinka paljon olen joutunut tekemään töitä sen eteen et musta ei tulis samanlainen kuin omasta äidistäni.

Ajattelen kyllä etten todellakaan halua ikinä koskaan samaa omille lapsilleni, mutta kyllä täytyy myöntää et on täytynyt koko tänä reilun viiden vuoden aikana opetella niitä oikeita tunteen näyttämisiä. Alkaen jo sieltä raskuasajalta.

Ja mitä tulee minun ja miehen suhteeseen/kihloihin/avioliittoon on sekin ollut minulle sellaista "kävelemään opettelemista"

 

Ap, mikä sun suhde äitiisi on nykyään? Oletteko puhuneet tuosta? Kamalaa ollut sinulle. Halaus!

 

Me ollaan miehen kanssa puhuttu ja päätetty että JOS sattuu joskus, että meidän tyttö (nyt reilu 1v) tulee joskus raskaaksi alaikäisenä, niin me tuemme häntä, mitä ikinä hän päättääkään tehdä asian suhteen. Samoiten, jos paljastuisi, että hän on lesbo, hyväksyisimme senkin asian

 

[QUOTE="sannuli";23211364]Olet kokenut hirveitä oman äitisi taholta, en antaisi tuota ikinä, en koskaan, en ikimaailmassa anteeksi. Kamala temppu, millainen ihminen pystyy tuohon? Miten hoitohenkilökunta ei huomannut että et ole tosissasi haluamassa sitä itse, vai eikö siellä enää kysellä mitään?[/QUOTE]

ei siellä kyselty. Se oli kun olis rautakaupassa käynyt.

Monesti olen miettinyt kuinka äitini pystyi tähän.
Ollaan kyllä väleissä, mutta saman tunne vamman huomaa yhä.

Esimerkiksi siinä ettei se ole koskaan kysynyt tai "huolehtinut" kuinka jaksan esim. lasten vauvaaikoina tai heidän sairastellessa. Kun taas anoppini huolehti senkin edestä. Ollut hengessä mukana.

 

[QUOTE="vieras";23211379]Ap, mikä sun suhde äitiisi on nykyään? Oletteko puhuneet tuosta? Kamalaa ollut sinulle. Halaus! [/QUOTE]

Me ollaan väleissä, mutta meidän välit on aina olleet sellaset viralliset. Ei mitään tunteista puhumista, jaksamisesta, murheista tai mistään. Kaikki pitää vaan itse kestää.

 

[QUOTE="aloittaja";23211406]Me ollaan väleissä, mutta meidän välit on aina olleet sellaset viralliset. Ei mitään tunteista puhumista, jaksamisesta, murheista tai mistään. Kaikki pitää vaan itse kestää.[/QUOTE]

Onkohan tämä jotenkin yleistä että lapsen ja vanhemman suhde on tuollainen. Mun miehen suhde on vanhempiinsa juuri niin v**un asiallinen että menee hermo. Koskaan ei voi puhua oikeista asioista vaan säästä ja töistä, ahdistavaa. Jos lasten kanssa on jotain murheita tai ongelmia niin tosiaan, kaikki pitää vaan itse kestää. Meni vähän ot, sori.

Mutta tosiaan, aloittajalle tsemppiä kovasti. Ei ole helppoa varmasti elää asian kanssa, kaikki sympatiani sinulle.

 

Ja ihan oman aloituksensa nyt tarvitsi tämäkin?

No, minä olen sitä, ieltä, että 15-vuotias on lapsi, ja hänen raskautensa on lastensuojeluasia. Tämän 15-vuotiaan lapsen äidin tehtävänä on suojella tätä kyseistä lasta, omaa tytärtään, eikä vain vahingossa alkunsa saanutta alkiota/sikiötä, jonka ihmiseksi kasvattaminen, synnyttäminen ja ihmisarvoinen tulevaisuus vaatisi myös lastensuojelullisia toimia. On viisasta, kauaskatseista ja humaania miettiä muullakin kuin tunteella näitä asioita. Isoäidin rooli syntyvän lapsen taloudellisena, henkisenä ja fyysisenä huoltajana tulisi todennäköisesti olemaan hyvi suuri, ja ketään ei voida vastoin tahtoaan siihen velvoittaa. Eikä pätöksestä syyllistää!! 15-vuotias ei missään nimessä ole kypsä tekemään itse ratkaisua lapsen pitämisestä tai abortoinnista, koska ei ole kykenevä hahmottamaan, mitä lapsen saaminen tarkoittaa saati mitä lapsen kasvattaminen ja koko elämä tarkoittaa. Kun moni 20-vuotiaskaan ei ole yhtään asiasta kartalla.

Joten murhaa murhaa murhaa. Hokekaa suut vaahdossa. Kun olette rauhoittuneet, miettikää hetki muitakin osapuolia kuin vain mahdollista tulevaa lasta.

Ja vielä ap:n henkilökohtaisesta tilanteesta sen verran, että olen pahoillani, mutta äitisi kuullostaa mielenterveysongelmaiselta. Jos oletkin itse joutunut kuvailemasi kaltaisen kohtelun uhriksi, se ei tarkoita että kaikkien aborttiin päätyvien teiniraskauksien kohdalla kyse on raaásta kiristyksestä, pakottamisesta, alistamisesta ja teeskentelystä äidin puolelta.

 

Muistan myös pienenä tyttönä miettineeni että miksi minua ei rakasteta, että minulla oli siis sellanen tunne ettei kukaan heistä rakasta minua.

En saanut haleja, kehuja, syliä. Ainoat asiat mitä muistan ovat negatiivisia.

En paljoa lapsuudesta muista, mutta kaikki mitkä muistan ovat jotain negatiivista.

Isän kuritti meitä usein fyysisesti. Nostanut ryntäistä mm. seinälle, antanut vyöllä piiskaa paljaalle perseelle. Tukistettu.

 

Ja jostain syystä nämä mukamas hauskat vitsailut ovat jääneet syvästi mieleen..

minut myydään mustalaisille.
tai että olen joku avaruusolio tms. kun olen ihan erilainen kuin muut perheessämme..

 

Me ollaan miehen kanssa puhuttu ja päätetty että JOS sattuu joskus, että meidän tyttö (nyt reilu 1v) tulee joskus raskaaksi alaikäisenä, niin me tuemme häntä, mitä ikinä hän päättääkään tehdä asian suhteen. Samoiten, jos paljastuisi, että hän on lesbo, hyväksyisimme senkin asian

Entä jos hän tulisi raskaaksi 6-vuotiaana? Älkääkä sanoko, ettei se ole mahdollista. Maailmassa on tapauksia, joissa ensisynnyttäjä on 5-vuotias, kuten Lina Vanessa Medina, joka oli 5v 8kk kun sain ensimmäisisen lapsensa.

 

[QUOTE="vieras";23211545]Entä jos hän tulisi raskaaksi 6-vuotiaana? Älkääkä sanoko, ettei se ole mahdollista. Maailmassa on tapauksia, joissa ensisynnyttäjä on 5-vuotias, kuten Lina Vanessa Medina, joka oli 5v 8kk kun sain ensimmäisisen lapsensa.[/QUOTE]

No tuskinpa vaan kuule. Ajateltiin lähinnä teini-ikäistä.

 

[QUOTE="vieras";23211545]Entä jos hän tulisi raskaaksi 6-vuotiaana? Älkääkä sanoko, ettei se ole mahdollista. Maailmassa on tapauksia, joissa ensisynnyttäjä on 5-vuotias, kuten Lina Vanessa Medina, joka oli 5v 8kk kun sain ensimmäisisen lapsensa.[/QUOTE]

No hei, väitätkö että toi on normaalia? Jos joku meksikolainen tai puertoricolainen lapsi saa hormonihäiriön ja 5-vuotiaana tulee ennenaikaisen murrosikä ja alkaa kuukautiset, niin Suomessa kyllä huomattaisiin kyllä tollainen ja lapsi saisi lääkityksen, eikä toi olisi edes mahdollista.

 

Kyllä 16-vuotiaskin on lapsi, vaikkei tämä nyky-yhteiskunta sitä oleta. Vanhemmat ne antavat lastensa pukeutua ym. liian seksistisesti, eikä kerrota oikeasti, mitä asiat tarkoittavat. Jos me kaikki äidit ja isät puhuisimme lapsillemme asiat kohdalleen ja arvot myös, ei tarvitsisi näitä keskusteluja. Äidit ovat äitejä, mutta valitettavasti olen nähnyt liian paljon nuorta äitiyttä, ja se on surullista!

 

Mä suhtaudun lapsen raskauteen samalla tavalla kuin vammaisen raskauteen. Vetäkää vain herneet nenään.

Onko kehareilla tai lapsilla "oikeus" tehdä lapsia, vaikka suuri osa vastuusta kaatuu heidän vanhempiensa niskaan? Mun mielestä ei. Vanhemmalla on oikeus kieltäytyä siitä vastuusta.

 

Äitisi halusi suistaa sut helvettiin.

En missään tapauksessa voisi pakottaa yhtään ketään aborttiin. varsinkaan jos raskaus on jo noin pitkällä, kun ihmisen alulla jo sydän sykkii ja sormet+ varpaat on jo kehittyneet.

 

[QUOTE="vieras";23211622]Mä suhtaudun lapsen raskauteen samalla tavalla kuin vammaisen raskauteen. Vetäkää vain herneet nenään.

Onko kehareilla tai lapsilla "oikeus" tehdä lapsia, vaikka suuri osa vastuusta kaatuu heidän vanhempiensa niskaan? Mun mielestä ei. Vanhemmalla on oikeus kieltäytyä siitä vastuusta.[/QUOTE]

Juu mut senkin kannan pystyy kai muutenkin ilmaisemaan kuin ap:n tapauksessa ja tässä oli kyse nimenomaan hänen kokemuksestaan.

 

Hyi olkoon mimmonen elämä sul on ollu.. ihan pahamieli tuli puolestas.

 

Minä en olisi ikinä voinut antaa anteeksi tuollaista!!

 

Me ollaan miehen kanssa puhuttu ja päätetty että JOS sattuu joskus, että meidän tyttö (nyt reilu 1v) tulee joskus raskaaksi alaikäisenä, niin me tuemme häntä

No te olette kyllä ajoissa miettimässä näitä asioita