Jos vaikka siksi, että rakastan tuota lastani, jota täällä kiukuspäissäni haukuin idiootiksi

?
Lähdettiin syömään. Koitetaan nauttia lomasta vaikka huoli väkisin vielä kalvaa. Torstaina pääsee rokotettavaksi. Itämisaika on tosiaan pitkä, joten paniikkia ei tarvita. Ei silti sovi tietenkään pelleillä, sillä tauti todella on tappava ilman hoitoa.
Pahimman paniikin jälkeen kuitenkin tulin järkiini ja ymmärsin riskin vähyyden ja hoidon mahdollisuuden.
Ja muuten tiedoksi: halattiin pitkään lapsen kanssa. Kerroin ettei hän suinkaan ole pilannut lomaa ja että olin vihainen siksi että olin paniikissa. Nyt lapsi naureskelee iloisena limuaan juoden ja ruokaansa odotellen. Toivottavasti selvitään tästä säikähdyksellä. Ja lapsi todennäköisestä jättää jatkossa vieraat koirat rauhaan.