Hyviä syitä lapsen sukunimen vaihdolle?

Olen vakavasti hatkinnut asiaa ja varsinkin ennen tarhan ja myöhemmin koulujen aloitusta vaihdos sujuisi varmasti kivuttomimmin. Kun perhettä lukuunottamatta ei olla totuttu "vanhaan" nimeen.

Arvelisin että yhteinen sukunimi olisi helpompi käytännössä. Virallisissa tahoissa. Miten on? kaduttaako jollain vaihto? Miten lapsen toinen vanhempi on suhtautunut? Mulla on jo "lupa" vaikkei sitä tarvisikaan, mutta aina kivempi ilman riitoja.. Onko asia miehelle jonkinlainen miehisyyskysymys..?

 

minusta...huom...vain minun mielipiteeni...siis minusta lapselle kuuluu isänsä sukunimi :flower:

 

Siis eron jälkeen olet ottanut oman tyttönimesi takaisin käyttöön mutta lapsilla on isänsä sukunimi vielä ja haluaisit vaihtaa heillekin tyttönimesi eli yhteisen sukunimen teille kaikille? Ymmärsinkö oikein?

Mieheni exä suunnitteli samaa, lapset hokivat asiaa monella tapaamiskerralla: äiti aikoo vaihtaa meille sukunimeksi NNN (tyttönimensä). Oli yhteishuolto, ja mies ilmoitti lapsille, että ei onnistu, hän ei siihen suostu. Perustelut miehellä oli, ne eivät nyt tässä oleellisia, tulisi liian pitkä juttu.

Eli joillekin miehille se on iso kysymys, että eron jälkeen, kun lasta näkee vain harvoin, on lapsella edes se sama sukunimi, ettei ole pelkkä lapsenlikka ja avoinainen rahapussi elatusmaksuja maksamassa.

Vai oletko mennyt naimisiin ja haluat lapsille saman sukunimen kuin uudella miehelläsi (ei lasten isä) ja sulla on??

No, yhtäkaikki. En koe, että eri sukunimet olisi hankalia käytännössä, koska eroperheitä on nykyään niin paljon, uusperheitä on paljon ja perheitä, joissa vanhemmilla on omat sukunimet avioliitosta huolimatta ja lapsella sitten sen toisen vanhemman sukunimi.

 

Eli ei olla oltu naimisissa ja lapsi kastettiin miehen nimelle. Nyt yhtenäisyydenkin vuoksi haluaisin meille saman nimen eli tietenkin omani.
Tuo on kyllä totta että nykyään useat sukunimet perheessä ei ole harvinaisia.

 

minä vaihdoin lapset omalle tyttönimelleni eron jälkeen, lasten isän luvalla (joskis sitä sai anoa hältä). yksinkertaisesti kuvotti liikaa ajatus siitä että lasten isä, hänen uusi tuleva vaimonsa (nykyinen vaimo, minun entinen paras ystäväni) ja heidän lapsensa olisi samalla sukunimellä kuin minä ja meidän lapset.

 

mä vaihdoin esikoiselle saman sukunimen kuin mulla ja pojalla on...
Kallista lystiä vaan tyttökin kutsui itseään jo mun sukunimellä, ei tuntenut isänsä nimeä omakseen koska ei häntä edes tunne..

Tarkoitus oli kyllä et ku menemme pojan isän kanssa naimisiin vaihtuu meille kaikille sukunimi mutta ei naimisiin ehditty :'(

 

Ajattelin myös vaihtaa lapsen sukunimen omakseni, kunhan saan lapsen huoltajuuden. Avoliitossa olimme ja lapsi kastettiin miehen toiveesta ja hänen sukunimelleen, en itse kuulu edes kirkkoon. Ehdin tulla uudelleen raskaaksi ennen eroamme ja toiselle lapselle tulee jokatapauksessa minun nimeni, joten tuntuisi tyhmältä säilyttää esikoisella miehen sukunimi.

 

minusta...huom...vain minun mielipiteeni...siis minusta lapselle kuuluu isänsä sukunimi :flower:

Kerrotko vielä miksi? Ymmärrän jos ollaan naimisissa, ja vaikka molemmilla vanhemmilla olisi omat nimensä, mutta miksi esim avoliitossa syntynyt kuuluisi isänsä nimelle?

 

Nimi on vaihdettu jo. kaikin puolin kivempi ja helpompi et tällä mun perheellä on sama nimi.

Puhutaan että se on isän kunnia-asia kun lapsella nimensä.. Mutta mitä kunniaa se ansaitsee kun se lapsi ei kiinnosta juurikaan,puhumattakaan että hoitaisi elarit tms. vaikka maksukykyäkin löytyisi..Jos mieluummin juo rahansa kuin ruokkii lastansa. Kun isällä ja lapsella ei ole muuta yhteistä kuin veriside ja se hemmetin sukunimi. Roskiin semmoset "kunniat". :kieh: :saint:

(Ja en todella toiminut nyt katkeruudesta vaikka nyt kun tän lauseen kirjotan,varmaan vakuutan jonkun siitä )

 

Meidän postiluukussamme lukee kolme sukunimeä: oma tyttönimeni, johon vaihdoin ekan eroni jälkeen, kahden vanhimman lapsen nimi isänsä mukaan sekä kahden nuorimman lapsen nimi heidän isänsä mukaan. Nyt olen kuitenkin, minäkin, miettimässä nuorimpien muuttamista omalle nimelleni, sillä heidän isäänsä kohtaan kunnioitukseni loppui suhteemme ja eron aikana lähes kokonaan. Elatusmaksut ja tapaamiset hän hoitaa joka toinen viikko pari tuntia, mutta vain jos lapset kyytsätään hänen luokseen ja haetaan hänen sanelemaansa aikaan. Erokin oli kovin riitaisa ja hampaan koloon jäi KAIKKI. Lisäksi hän tyrkytti minulle yksinhuoltajuuden, joka antaisi mahdollisuuden nimenvaihdokseenkin kysymättä. Isojen lasten nimeä en koskaan harkinnut pyytäväni yhteishuollossa isältään, sillä hän on ollut eron jälkeenkin malli-isä: huolehtivainen ja vastuullinen.

Välillä jo päätin, että säilyköön 2- ja 3-vuotiaiden nimet perinteisesti isänsä mukaan ja varoin tekemästä hätiköityjä päätöksiä väärin motiivein: katkerassa mielentilassa. Mutta taas tuo asia kummittelee mielessäni, kun päiväkotikin heillä kohta alkaa. Iso ja vaikea kysymys se on.

 

Mutta mitä kunniaa se ansaitsee kun se lapsi ei kiinnosta juurikaan,puhumattakaan että hoitaisi elarit tms. vaikka maksukykyäkin löytyisi..

HYVIN SANOTTU..... en ees tullu ajatelleex... minakin siis vaihdoin lapseni sukunimen omakseni... yksinhuoltajuus on...

 

minusta...huom...vain minun mielipiteeni...siis minusta lapselle kuuluu isänsä sukunimi :flower:

Kerrotko vielä miksi? Ymmärrän jos ollaan naimisissa, ja vaikka molemmilla vanhemmilla olisi omat nimensä, mutta miksi esim avoliitossa syntynyt kuuluisi isänsä nimelle?

Miksi juuri ISÄN nimelle?? Vaikka mentäisiin naimisiinkin niin miksi ISÄ?
Meillä poika joka on syntynyt aiemmin, kuin nykyinen mieheni on edes ilmestynyt kuvioihin oli jo valmiiksi minun sukunimelläni. Tytär kun syntyi oli itsestään slevää, että tytärkin tulee minun nimelleni. Tästä meni vuosi ja menimme naimisiin, jolloinka koko perhe sai saman sukunimen. MINUN, siis äidin sukunimen.

 

mun kolmella lapsella on mun sukunimi,neljäs joka syntyi myöhemmästä suhteesta sai isänsä nimen.nyt olen neljän yksinhuoltaja ja mua rupes vaivaamaan myös kun pikkumiehellä on eri sukunimi kun meillä muilla.pienet veljekset menee samaan päiväkoti ryhmään mut niil on eri sukunimi,tyhmää.....tästä on yli vuosi aikaa kun kysyin maistraatista miten nimen vaihto onnistuu,eikä kuulema onnistu vaan kun isän suostumuksella!ja sitä ei tapahdu!pitääkö tää siis paikkaansa vai miten ootte saanu nimen vaihdettua?

 

Jos olet ainoa lasten huoltaja virallisesti eli ei ole yhteishuoltajuutta niin nimen vaihto onnistuu kyllä.Itse vaihdoin lasteni sukunimen omakseni joitain kuukausia sitten.Ja kun isä ei ole lasten huoltaja niin siinä ei ollut mitään ongelmaa.Täytin hakemuksen(löytyy netistä) ja lisäksi laitoin liitteeksi huoltosopimuksen josta käy ilmi että huolto uskotaan kokonaan minulle.Ja perusteluksi laitoin muistaakseni että kaiken käytännön ja selkeyden vuoksi on helpompaa että lapsilla on sama sukunimi kun minulla.Vaihto maksoi 90?.

 

meillä on kyllä yhteishuoltajuus :attn: erosta on jo pari vuotta,mutta ei olla mitään papereita käyty muuttaa lastenvalvojalla.toivon kyllä niin että saisin pojalle saman nimen kuin meillä muilla.....

 

Sä siis sait nimenmuutoksen aikaiseksi ilman siän suostumusta?

 

Sian sustumusta ei tarvita.

 

Okei. Mä nimittäin kävin asiaa kysymässä maistraatissa ja sieltä sanottiin että yksinhuoltajakin tarvitsee paperiin isän allekirjoituksen.

 

minusta...huom...vain minun mielipiteeni...siis minusta lapselle kuuluu isänsä sukunimi :flower:

Vanhanaikaista ajattelutapaa mielestäni meillä lapset minun sukunimellä, eikä exä sitä kokenut mitenkään miehisyyttä alentavana vaikka oltiinkin naimisissa ja mullakin oma tyttönimeni. Mulla vaan on niin harvinainen sukunimi, joita Suomessa alta 10 ja joka olisi kohta loppunut jos ei olisi uusia nuoria tullut sukunimeen. Mies kunnioitti edes tältä osin minua...

 

Miettikääpä nimilitaniaa, kun lapsi on kasvanut ja ehkäpä toistakertaa naimisissa ja ekan liiton jälkeen otti vielä oman nimensä...

Tytti Viitonen os Kakkonen ent Nelonen, ent Kakkonen, ent. Kolmonen ent Kakkonen ent. Ykkönen

Nelonen= 2.aviomiehen nimi
Kolmonen = 1. aviomiehen nimi
Kakkonen = äidin sukunimi
Ykkönen = Isän sukunimi

 

Miettikääpä nimilitaniaa, kun lapsi on kasvanut ja ehkäpä toistakertaa naimisissa ja ekan liiton jälkeen otti vielä oman nimensä...

Tytti Viitonen os Kakkonen ent Nelonen, ent Kakkonen, ent. Kolmonen ent Kakkonen ent. Ykkönen

Nelonen= 2.aviomiehen nimi
Kolmonen = 1. aviomiehen nimi
Kakkonen = äidin sukunimi
Ykkönen = Isän sukunimi

Tätä mäkin mietin, aika älytön nimihistoria tulee lapselle vaan sen vuoksi, että äidistä on vähän "ärsyttävää" tai "tyhmää", kun lapsilla eri sukunimi.. Sukunimi on mun mielestä nimenomaan juuriin pohjautuva, ja siitä käy ilmi mihin sukuun lapsi syntyy.. Meillä miehen ex vaihto lapsen nimen uuden aviomiehensä mukaan, eikä edes kertonut siitä.. Kyllä se oli todella iso paikka mun miehelle, ja nyt kun lapsi jo vanhempi, niin harmittaa se selvästi myös häntä..