Hyviä ja huonoja puolia, yrittääkö kolmatta lasta?

2 poikaa on, 9- ja 7-vuotiaat. Vielä tekisi toisaalta mieli yhtä pikkuista, toisaalta elämä on nyt helppoa. Kokemuksia, ja mielipiteitä puolesta ja vastaan, kiitos . Ikää mulla 37 vuotta.

 

En tekis kun en jaksa. Nukuin viime yönä just sellaset rapeat 4 tuntia pätkissä ja oon kuin kuollut. Ikää 37 v ja lapsi on 3 v. Lisäksi tuo lapsi on niin rasittava itkupilli ja valittaja ja kaikesta kiukuttelija, että en suosittele kenellekään lapsen tekoa ikinä. Miten lapset voi ollakin niin erilaisia...

 

Minä puolestani suosittelen. Oma äitini aikoinaan sanoi, että harva katuu sitä, että useamman lapsen sai, mutta moni (hän mukaan lukien) on harmitellut sitä, että miksi jätti lapsiluvun kahteen.

Minä itse aloitin oman "äitiurani" vasta 37 vuotiaana. Ensimmäiset kaksi olivat helppoja. Nukkuivat kuin unelma, jne. Nyt kuopus (kolmas) on vuoden ja vasta hänen kanssaan opin, mitä vauvanhoito "oikeasti" on. Silti en voisi kuvitella elämää ilman tuota "öitteni iloa".

 

Samaa mietin itse tuon ikäisenä pari vuotta sitten samanikäiset lapset oli myös kuin sinulla! Nyt pian 1-v tuhisee rinnalla ja on elämäni paras päätös vaikka vaativin vauva on ollutkin! Suosittelen siis!

 

meillä lapset 10v,4v ja 4kk.
kolmas lapsi on vain täydentänyt onneamme.päivääkään en vaihtaisi pois,vaikka väsyttääkin kun hän on huonoin nukkuja kaiksta.
huonoja puolia ei ole.

 

En tekisi. En mitenkään usko että myöhemminkään katuisin "vain" kahta lasta. Kolme olisi minulle liikaa.

 

Itse miettisin ennen kaikkea omaa jaksamista. Lapsi voi olla myös sairas tai kaikki voi mennä todella hyvin.

 

neljä on ja yhtäkään en pois antaisi, kaipa se selvä on, mutta nykyään tää asia taitaa olla vähän hämärtynyt. Anna edes mahis, kukapa tietää saatteko edes?