Hyvät tavat

[kaunistavat?]

Olen tässä pohtinut seuraavaa... Tapailen yhtä miestä, joka on kaikin puolin huumorintajuinen ja kunnollinen. Meillä on kerrassaan mukavaa yhdessä.

Mieltä kuitenkin vaivaa se, että mies ei aina taivu esim. kiittämään. Tällaista on ollut havaittavissa vaikkapa tilanteissa, missä häneltä on pudonnut jotain ja minä olen kumartunut nostamaan. Tai tilanteissa, missä ollaan saatu hyvää palvelua tai apua, minkä jälkeen minusta lähtiessä on ollut luontevaa hyvästellä, hymyillä ja kiittää. Hän ei myöskään pidä ovea auki niin että päästäisi minut ensin sisälle. En myöskään ole saanut hirveästi kohteliaisuuksia tai sitten mies on jättänyt noteeraamatta joitakin asioita... Lähetin toissapäivänä pari lomakuvaa itsestäni hänelle, eikä hän kommentoinut niitä yhtään mitenkään. Ei edes kiittänyt. Ne eivät olleet mitenkään kamalia ja hän itse sellaisia alunperin halusi...

Toisaalta mies osaa kyllä toivottaa hyvää lomaa, viikonloppua, yötä jne... Ja yhden kohteliaisuudenkin olen saanut, hänestä olen fiksu nainen, jota millään ei haluaisi ohittaa. Mitä kummaa tämä oikein on? Olen aika hämmentynyt, mies on tosi ok. mutta tuollainen saa hänet tuntumaan aika huonotapaiselta.

 

[Mizi]

Kotikasvatuksen puute!

 

[Fantom]

Kissa kiitoksella elää.

 

[Ap.]

Miten tähän siis pitäisi suhtautua?

 

[x]

Se vaan ei tajuu, kuten Vesa

 

[mies]

Kasvatuksen puute?
Niin minäkin ensin ajattelin, mutta eikö aikuinen mies ole missään törmännyt kiitokseen ja ajatellut itsekin sen käyttöönottamista?
Toinen vaihtoehto on että hän on vähän yksinkertainen, noin kauniistisanottuna.
Kyllä kiittämään voi oppia vanhempanakin. Ole ovela ja ihastele jotakin miestä, joka kiitti kauniisti ja sano miten fiksua se oli. En tekisi tuosta asiasta heti isompaa numeroa, koska se voi huonontaa välejänne ja jos muuten sujuu, niin katsele.

 

[Ap.]

Lisää kommentteja, anyone?

 

[Meri]

Kaikille ihmisille tuollaiset hyvät tavat eivät ole päivänselviä. He jopa saattavat kokea ne "hienosteluna" tai ovat vaivautuneita, jos joku sanoo kiitos tai päivää tai anteeksi tms. Kuulostaa hassulta, mutta olen huomannut, että niin vain on.
Esimerkki: mulla on kaveri. Kun olen heillä vaikkapa kahvilla ja tarjotaan lisää kahvia, sanon "ei kiitos, olen jo aivan täynnä" tms. Tämän kaverin mielestä on outoa, että tuttujen kesken sanon "ei kiitos", hänestä se on hienostelua. Ilmeisesti pitäisi vaan tiuskaista, että "ei!".
Tämä samainen ihminen ei koskaan esittele ketään tai esittäydy itse. Minulle taas on päivänselvää, että kahden minulle tutun mutta keskenään vieraiden ihmisten tavatessa esittelen heidät toisilleen. Kun hän ensimmäisen kerran tuli uuden miehensä kanssa tilaisuuteen, jossa itse olin, hän ei koskaan esitellyt minua miehelleen. Tervehti vain itse. Eikä mies reagoinut mitenkään (toisin sanoen esim. itse esitellyt itseään). Tuntuu hassulta ja vaikealta tuollaisen jälkeen aloittaa keskustelua tämän uuden ihmisen kanssa. Ja edes jutella, kun virallisesti ei edes toistemme nimiä tiedetä.

Yritän tällä sanoa sitä, että kaikki eivät ole saaneet tapakasvatusta kotona, ja ilmeisesti uusia tapoja ei ole ihan helppo oppia enää aikuisena. Se herättää kieltämättä välillä hämmennystä. Se, pitäisikö miehelle asiasta huomauttaa tai jotenkin reagoida, onkin sitten vaikeampi juttu.

 

[Ap.]

Kiitos vastauksestasi, juuri noin tämän asian koen. Mies on oikeasti todella mukava heppu ja osaahan hän toivotella kaikenlaista mukavaa tekstareiden ja meilien lopussa ja aina tapaamisilta lähtiessämme. Siksi on niin hassua rutista tästä - mutta toisaalta se vaivaa.

Minä olen aina se, joka kiittää viimeisestä, sanoo jotain peruskivaa kuten "mukavaa että ehdit taas tapaamaan" jne. Olen yrittänyt katsoa silmiin ja sanoa selkeästi "kiitos", kun olen päässyt ovesta menemään ensimmäisenä, mutta onkeensa mies ei siitä ole ottanut. Hän on ihan mukava sikäli, että hän osaa kysellä kuulumisiani, halaa jne., mutta kauheaa olisi ajatella, että minua ei esiteltäisi uusille ihmisille tjms.

Voiko tällaisesta sanoa suoraan toiselle? Luulen, että jossain vaiheessa tämmöinen alkaa ottaa päähän, vaadinko liikaa? Onko tällainen oikea syy lopettaa tapailu (kun se kuitenkin vaivaa)?

 

[mies]

Jos ihan rehellinen olen, niin ei ole hyvä syy lopettaa tapailu. Jos mies on muuten ok, niin tuo piirre on pieni "vika". Ja taas täytyy muistuttaa, että täydellistä ihmistä ei ole olemassa. Jos lopetat suhteen, niin seuraava mies voi puhua itsekseen tai seurassa ahdistua tai ...
Hänen ystäväpiirissään on voinut olla joku ihminen joka laittaa kiitoksen joka väliin ja on ollut liian makea?

Mutta jos pidätte toisistanne, niin voit asiasta kysyäkin, jos suhde siihen katkeaa, niin sitten katkeaa aika helposti. Mutta hän voi ärsyyntyä asiasta, koska emme tiedä mitä siellä on takana. Ja hän on voinut törmätä asiaan aiemminkin..

Jos minä en kiittäisi, enkä avaisi ovea, niin minä en ymmärtäisi, että niin pitää tehdä.

 

[Ap.]

Niin, hyvä pointti. Tapailemani mies on hyväluontoinen ja ymmärtäväinen eikä lainkaan ylimielinen tai mitenkään väheksyvä. Hän vain ikäänkuin ei huomaa/ muista kiittää tai pitää sitä ovea auki - ei tule ajatelleeksi, että niin voisi tehdä. Jotenkin ajattelen miehen olevan sellainen hiomaton timantti, mutta toisaalta haluaisin kovasti sellaista perushuomiointia, mitä itsekin ehdottomasti harrastan

 

[vaimo]

Joillekin miehille kohteliaisuus on toinen luonne. Min äsitten rakastan miehiä, jotka aukovat minulle ovia, kehuvat, sanovat kauniisti..

Oma mieheni aukoo myös ovet minulle, kanstaa kauppakassit ja on näin ollen hyvä tapainen mutta, mutta.. Hän ei osaa tervehtiä!!! Hän ei tervehdi vieraita, jotak tulevat kotiimme (lasten tutut ym). Voi olla jopa nin että kun meille tulee kutsuttuja vieraita esim. synttärijuhlille, (lasten isovanhemmat) hän ei tervehdi, ei tule kahvipöytään, ei yksinkertaisesti edes käänny heitä päin vaan istuu tietokoneella selkä heihin päin koko vierailun ajan. Eikä ole kyse mistään eripurasta. Hän vain on sellainen. Joudun joskus sanomaan hänelle kuin pienelle lapselle, että tervehdi vieraita.

 

[mies]

Jos minun pitäisi valita kahden puolison väliltä, toinen avaisi oven minulle ja naapurille ja kiittäisi, mutta toinen sanoisi minulle joka ilta "hyvää yötä" , niin ottaisin jälkimmäisen.

 

[Ap.]

Niinpä niin... Mies taitaa olla tuota hyvää yötä -tyyppiä

 

[Niina]

Itse pidän hyviä tapoja arvossa, ja koetan itsekin niitä noudattaa. Kävi vain kerran hassusti, kun olimme ravintolassa. Kiitin kai tarjoilijaa hänen mielestään liian monta kertaa, kun hän pöydästä lähtiessään sanoi: "Yksi kiitos riittää!" Se oli aika hämmentävää.

 

[Ap.]

Tulin tässä miettineeksi, että ehkä positiivisella suhtautumisella voi muuttaa toisen käytöstä tässä asiassa. Siis olemalla itse kohtelias, kehumalla hyviä käytöstapoja vaivihkaa jne.