\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.01.2007 klo 15:30 iltatähti itsekin kirjoitti:
Auttaisitteko minua käsittelemään ongelmaani: Olen kuopus ja minulla on kolme keskimäärin 10 v. vanhempaa sisarusta. Kun olin pieni rakastin siskojani palvovasti. Kun he aikanaan menivät naimisiin, heidän miehensä solvasivat minua toistuvasti. Itse asiassa miehet eivät ole koskaan lakanneet solvaamasta. Koska siskoni peesailivat miehiään, olen etääntynyt heistä - lopullisesti? Sisareni eivät kai tunne mitään myönteistä minua kohtaan. Tai sitten he asettuvat jo valmiiksi auktoriteettiasemaan, eivätkä hoksaa, että olen aikuinen ihminen ja yhtä paljon auktoriteettiin oikeutettu kuin he! - Nykyisin en ota kontaktia sisariini, mutta veljeni kanssa olen tekemisissä normaalin määrän olosuhteisiin nähden. - Kysynkin teiltä: Mitä minun tulee ajatella? Miten voin vaikuttaa asiaan? Entä yritättekö itse rakentaa siltaa vanhempien ja nuorempien lastenne välille? - Huomautan lopuksi, että minulla on yksi lapsi, 4-kymppisenä saatu eikä hän ole koskaan kysyttäessä toivonut sisarusta (syyn voin arvata...).
Minulla on uusperheen iltatähti. Ikäeroa muihin sisariin on roimasti, siis sisarpuoliin virallisesti, täyssisarusta hänellä ei ole.
Kun ikäeroa on 18 vuotta, tai 15 vuotta, suhde on enemmänkin "hoivaava" . Ensimmäinen lapsistani ei ole koskaan asunut kotona, kun iltatähti syntyi, asui jo omillaan ja toinenkin lapsi muutti aika pian sen jälkeen pois, mutta muutaman vuoden asui kotona iltatähden aikaan,ja iltatähdelle iso sisarus oli tärkeä. Suhde on nyt vähän etääntynyt, mutta on aavistuksen läheisempi kuin tuohon esikoiseen.
Toisaalta nämä isot sisaret eivät pidä itseään minään vara-vanhempina, vaan nimenomaan sisaruksina. Lapsenvahtina he ovat olleet pieniä pätkiä: joskus hakeneet päiväkodista ja olleet muutaman tunnin, yöhoitoa vasta kun iltatähti on ollut isompi, ei vauva-aikana siis.
En tiedä vielä millaiseksi suhde muodostuu kun aika kuluu. Isompien suhtautuminen pieneen on aina ollut lempeä, lämmin, ihastelva, hoivaava, leikitään yhdessä yms.
En tiedä onko tuossa isompien sisarusten suhtautumisessa kyse ikäerosta vain jostain muusta. Kateudesta? Miksi vanhempasi eivät puuttuneet tilanteisiin, kun olit pieni? Miksi he eivät auttaneet ja tukeneet isompia sisaruksia suhtautumaan pieneen vauvaan, että kaikki ne jutut ja kummallisuudet mitä vauva tekee, on normaalia, kaikki vauvat tekee suunnilleen samoin. Toinen lapsistani nimittäin ihmetteli vauvaa; miksi se tekee noin? Jouduin vierstä myös neuvomaan "miten" jutella vauvalle, eli ettei samalla tavalla kuin aikuiselle, äänensävystä siis. yms.
Minulla itselläni on isosisko, ikäero vähäinen. Hänelle olen aina ja aina vaan mitätön tyhmä pikkusisko, jota pitää pilkata, ivata, kaivamalla kaivaa kaikki huonot puolet ja pilkaten nauraen kertoa kaikki jutut periaatteessa tuntemattomille ihmiselle. Hauskinta on tietenkin lyödä arimpaan kohtaan eli minun äitiyteeni, eli miten kamalan surkean huono äiti olen ollut näille vanhemmille lapsille, kaikki mitä olen tehnyt on ollut väärin, jopa sekin, että olin ehdottoman nolla-toleranssi-linjalla alkoholin ja tupakan suhteen kun lapset oli alaikäisiä. :headwall: Ja sitten kerrotaan yksityiskohtia, miten minulla paloi käämit ja miten lapsi oli hankala ja kamala..
Mitään hyvää hän ei minusta löydä.
Mitään muuta keskusteltavaa hän ei löydä, silloin kun sukulaisia on paikalla enemmänkin, kun on vähän "kuppia" kitattu - vain sen, mitä naurettavaa minä olen.
Olen luullut, että tämä olisi jo ohi, mutta ei. Että se olisi jäänyt jonnekin vuosien taa, mutta ei, se kulkee mukana yhä vieläkin, tämä minun haukkuminen.
Olen aikoinaan ajatellut, että kyse on ihan aidosta kateudesta. En keksi muutakaan syytä. Minulla on jotain mitä hänellä ei ole.Mutta mitä ja miksi??
Meillä fyysistä välimatkaa on reippaanlaisesti. Sanoin juuri miehelleni että syntymäkuntani multaan minua ei edes haudata, ennemmin vaikka tuhkat lähirapakkoon, mutta ei sinne - paikkaan, missä olen vain pilkan ja ivan arvoinen.
Veljelle , joka menee mukaan nauramaan, pilkkaamiseen, aion sanoa että ensi kerralla "etelän" matkalla voi mennä yöski hotelliin, meille ei tarvise niin jägermaister-pullojensa kanssa tulla huutamalla puhumaan, iltatähden unille menoa häiritsemään. Käy ehkä vuoden välein meillä, ei tarvitse tulla enää sitäkään.
Itse kävin kotikulmilla pari vuotta sitten. Tuskinpa kiirehdin sinne... aion soittaa molemille ja antaa tulla tuutin täydeltä.
Kummosia vanhempia eivät itsekään ole olleet lapsilleen, omansakin ovat tyhmäilleet, ei siis kannata mennä minun tekeimisiä tai minun lasteni tekemisiä arvostelemaan.
\|O
