Hyvästi suurperhehaave

["Tiu"]

Minulla on nyt yksi yksivuotias lapsi. Olen pikkuhiljaa kallistumassa sen kannalle, että meille kiitos korkeintaan kolme lasta. Aikaisemmin halusin ehdottomasti suurperheen, mielellään vaikka kahdeksan lasta. Nyt kuitenkin kun esikoinen on, huomaa eron monilapsisiin perheisiin selvästi. Meillä esikoinen pääsee jomman kumman vanhemman syliin aina kun tarve on. Siskollani, jolla on kolme pientä lasta,ei ole aikaa pidellä perheen vauvaa yhtään enempää kuin on pakko. Esikoisemme nauttii täysillä hetkistä, kun saa äidin ja isän jakamattoman huomion. Seuraava ja sitä seuraavat vauvat saavat tästä huomiosta vain murto-osan. Tietysti se on tavallaan tarkoituksenmukaista, mutta sen itsestäänselvyys on surullista. Kyllähän toinen ja kolmas ja neljäs lapsi ovat yhtä suuria ihmeitä kuin ensimmäinen.

Monilapsinen tätini naureskeli minulle, että hauskaa kun jaksan vielä innostua lapseni jokaisesta kehitysvaiheesta. Hän ei edes muista, koska nuorin oppi ryömimään tai sai ensimmäisen hampaansa. Vaikka yhtä suuria asioita ne on jokaiselle lapselle.

Teemme paljon perheenä, lapsi kulkee mukana. Lapsesta näkee, miten hän nauttii kun pääsee äidin ja isin mukaan kaupungille ja ravintolaan, ostoksille, leikkipuistoon ja mökille. Yhden pienen kanssa kaikki on vielä yksinkertaista. Toki haluan vielä toisen pienen ja mielellään sen kolmannenkin. Ikäeroa toivoisin kuitenkin vähintään kaksi vuotta. Haluan pystyä nauttimaan jokaisesta lapsestani täysillä. Haluan tarjota jokaiselle läheisyyttä, syliä ja aikaa. Haluan pystyä toimimaan ideologiani mukaan, haluan ylittää oman rimani. Moni esim. tekee ruuat itse esikoiselle, mutta seuraaville ei jaksa. Yhtä hyvää se olisi niille muillekkin lapsille. Tiedän, että suurperheen äitinä väsyttäisin itseni täydellisyyden tavoittelemisella. Olisi kamalaa tulla kyyniseksi ja luopua ihanteistaan.

 

[Blue]

Hyvä että tiedostat omat rajasi.

 

["voi"]

Esikoinen ei saa enää jakamatonta huomiota.Noi tappelee kokoajan keskenään. Kaksi lasta on mulle ihan maksimi...Kolmas ois jo liikaa...

 

["äiti"]

Muista, että sisarukset tarjoavat esikoisellekin hienoa seuraa. Läpi elämän, sittenkin, kun sinusta aika jättää! Itselläni on paljon sisaruksia ja nyt 4 omaa lasta

 

["poikia kolme"]

 

[Non compos mentis]

En tiedä onko otokseni turhan pieni, mutta ne suurperheiden äidit, joita itse tunnen, ovat olleet sellaisia tarmonpesiä, että oksat poies. Ehkä joillekin se vain sopii?

 

["Kakao"]

Minulla on 6 lasta. Kohta 7.

Teen edelleen ruuat itse. Imetän 2v. Asti. Kannan liinassa, nukumme perhepedissä. Kestovaippaillaan. Liikutaan perheenä sen verran kuin teinien menot antaa myöten. Pienet aina mukana koska minusta heidän kanssaan on kivaa.

Pointtisi taisi mennä minulta ohi?

En ole väsynyt ja minulla on omaa aikaa

 

["a p"]

[QUOTE="voi";23633022]Esikoinen ei saa enää jakamatonta huomiota.Noi tappelee kokoajan keskenään. Kaksi lasta on mulle ihan maksimi...Kolmas ois jo liikaa...[/QUOTE]

Tämäkin lienee perhekohtaista. Meillä mies paljon kotona työnsä puolesta, joten esim. kaikki kotityöt voin tehdä niin, että mies on lapsen kanssa. Harrastuksissa on vielä tarpeen mukaan karsittavaa jne. Luulen, että jos vuoden päästä syntyisi kakkonen, huomiota riittäisi hyvin molemmille.

 

[Aatamin akka]

Jokainenhan sen itse päättää. 4,5v meillä haluaa vieläkin sylitellä ja halitella melkeinpä yhtä paljon kuin nuoremmat sisaruksensa joten aika isoilla eroilla saat lapset tehdä jos haluat ettei ole sitä ongelmaa ettei kaikki saa tarpeeksi huomiota.

 

["a p"]

[QUOTE="Kakao";23633036]Minulla on 6 lasta. Kohta 7.

Teen edelleen ruuat itse. Imetän 2v. Asti. Kannan liinassa, nukumme perhepedissä. Kestovaippaillaan. Liikutaan perheenä sen verran kuin teinien menot antaa myöten. Pienet aina mukana koska minusta heidän kanssaan on kivaa.

Pointtisi taisi mennä minulta ohi?

En ole väsynyt ja minulla on omaa aikaa [/QUOTE]

Sinulla on varmaan lapset isoilla ikäeroilla? Kun kerrot, että vanhimmat jo teinejä. Toki se on eri asia, kuin kuusi lasta puolentoista vuoden välein. Tälläinenkin perhe mahtuu tuttavapiiriini. Itse kuitenkin haluan jossain vaiheessa taas keskittyä myös työntekoon ja rakkaisiin harrastuksiin, joten lapset nyt ja kun nuorinkin on koulussa, on taas enemmän omaa elämää. Tietenkään kaikki eivät kaipaa sitä omaa elämää, tai saavat paljon lastenhoitoapua, jolloin sitä omaa elämää on pikkulapsiaikanakin.

 

["voi"]

[QUOTE="a p";23633037]Tämäkin lienee perhekohtaista. Meillä mies paljon kotona työnsä puolesta, joten esim. kaikki kotityöt voin tehdä niin, että mies on lapsen kanssa. Harrastuksissa on vielä tarpeen mukaan karsittavaa jne. Luulen, että jos vuoden päästä syntyisi kakkonen, huomiota riittäisi hyvin molemmille.[/QUOTE]

Jakamatonta huomiota riittää meilläkin molemmille.Mutta kyllä se vaan oli niin paljon helpompaa yhden kanssa.Esim.käydä ravintolassa tms. Mutta onhan noilla kivasti seuraa toisitaan.Ja kovasti tykkäävätkin. Mutta on tämä selvästi level 2.

 

[Aatamin akka]

Ja minä itseasiassa tein ruuat itse vasta kolmannen lapsen kohdalla ja muistan kyllä kaikilta lapsilta tärkeimmät kehitysaskeleet.

 

["Kakao"]

Niin ikäeroa on 1v10kk-3v.

Minulla on ollut oma yritys esikoisen syntymästä ja harrastamme paljon.

Tavallaan se pikkulapsiaika seuraa mukana, sitä ei eletä erikseen. Eikä se ole identiteetti.

 

["suu"]

Asian vierestä, mutta itse olen huomannut että ne kaikkein hyväkäytöksisimmät lapset tulee suurperheistä. Ainoat lapset on aika "rasittavia".

 

["vieras"]

Kolme lasta ja tasan 2v välein. Kaikki imetin n.8-10kk ja kaikille tein ruuat itse. Kaikista muistan kehitysvaiheet ja ne on myös kirjattuna ylös. Olihan se aika moista kun oli 4-v, 2-v ja vastasyntynyt. Nyt sitten leikkivät keskenään ja ovat parhaimmat kaverukset. Harmitaa, kun ei tullut tehtyä sitä neljättä. Nyt muut jo niin vanhoja, että tarvitsisi tehdä uudlle vauvallekin kaveri. Ja 5 olisi liikaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="suu";23633152]Asian vierestä, mutta itse olen huomannut että ne kaikkein hyväkäytöksisimmät lapset tulee suurperheistä. Ainoat lapset on aika "rasittavia".[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä. Yksi lapsi aina lellitään pilalle ja sen tekee myös huomaamatta. Ei ole sisaruksia 'opettamassa'.

 

[ei aina]

[QUOTE="suu";23633152]Asian vierestä, mutta itse olen huomannut että ne kaikkein hyväkäytöksisimmät lapset tulee suurperheistä. Ainoat lapset on aika "rasittavia".[/QUOTE]

en allekirjoita tuota. tutullani on 5 lasta ja käytös on välillä siellä kyläillessä ihan mahdotonta. ruokapöydässä ei käyttäydytä yms. eräätkin ristiäiset oli ihan showta kun nämä perheen lapset elämöi siinä papin ja muun väen välissä niin ettei papin puhetta kuullut.

 

["vieras"]

[QUOTE="suu";23633152]Asian vierestä, mutta itse olen huomannut että ne kaikkein hyväkäytöksisimmät lapset tulee suurperheistä. Ainoat lapset on aika "rasittavia".[/QUOTE]

En ole samaa mieltä. Parhaiten käyttäytyvät n. 4-5 lapsisista perheistä olevat. Kun lapsia alkaa olla yli 10, lapset ovat jo aika heitteillä.

 

["..."]

Tässä oli siis pointtina se, että aloittaja halusi kertoa ettei halua montaa lasta? Selvä, miksi sitä sitten tarvii täällä "selitellä"?

 

[nome]

[QUOTE="suu";23633152]Asian vierestä, mutta itse olen huomannut että ne kaikkein hyväkäytöksisimmät lapset tulee suurperheistä. Ainoat lapset on aika "rasittavia".[/QUOTE]

Peesi! Yhden kahden lapsen perheiden lapset eivät osaa odottaa vuoroaan. Odottavat, että kaikki pyörii heidän ympärillä yhä eskarilaisena.

Positiivinen muutos on tapahtunut parin kaverin perheessä, kun perheeseen on syntynyt ne kolmannet lapset. Vanhemmat relaa, kun on pakko, lapset relaa ja leikkii sisarusten kanssa. Yhden kanssa heillä (otos 2 perhettä, molemmissa sama) oli liian "kirjanoppien" mukaiset kasvatusmetodit ja esikoinen ainoana ei saanut hetken rauhaa, koska jompikumpi vanhemmista oli ohjaamassa leikkiä, pukeutumista, syömistä..ihan kaikkea.

Totuuden nimissä on pakko kertoa, että yhden yksilapsisen perheen tunnemme, jossa lapsi on hyvätapainen ja muut huomioon ottava, vaikka on yhä alle kouluikäinen.

 

["niin"]

Mielestäni mikään ei ole surullisempaa, kuin periaatteistaan luopunut suurperheenäiti, joka koittaa vaan selvitä hengissä ja saada lapset kunnialla maailmalle.