H
helpponakki
Vieras
Kysynpä nyt tyhmänä, kun tällainen asia mieleeni pälkähti...
Minkälaisia merkkejä on siitä että herkkäuskoista yh äitiä käytettäisi hyväksi... Tapailen miestä ja myös lapsemme ovat jo mukana, siis ihan normaalia, voisi varmasti sanoa seurustelua...
Suhde on kestänyt jo kauan ja olen hieman, tosin varovaisesti, odotellut jo jotain siirtoa asioissa eteenpäin.
Lupailuja ym juttuja yhteisestä "oikeasta elämästä" on kyllä sivulauseissa tullut, mutta ei mitään sellaista puhetta asioista, että ne voisi tulkita vakavasti otettaviksi.
Rasittavaa/stressaavaa, kun ei tiedä, että mihin suuntaan alkaisi tätä omaa elämää luotsaamaan. Laskeako sen varaan, että tämä mies meidät haluaisi ja meistä tulisi perhe. Vai alkaisiko suunnitella jotain muuta. (kohdallani se olisi ehkä muutto lasteni kanssa entiselle kotipaikkakunnalleni)
Vai hätäilenkö vain?
En haluaisi olla laskelmoiva yms. mutta pakkohan sitä on jotenkin tulevaisuutta suunnitella ja katsella asioita eteenpäin.
Tällä ko miehellä on oma elämä ihan mallillaan, ainakin minun näkökulmastani katsottuna, ja olen miettinyt, että siihen kuvioon taitaa sopia ihan hyvin tämä nykyinenkin järjestely.
Mutta minä taas toivoisin suhteelta hieman enemmän kuin satunnaisia yökyläilyjä ja tarpeiden tyydytyksiä.
En millään haluaisi loppuelämääni junnata tällaisessa suhteessa, olen kuitenkin vielä suht nuori. Jälkikasvuakin vielä toivoisin lisää jos sitä vain minulle suodaan.
Itse olisin valmis menemään asioissa eteenpäin juuri hänen kanssaan. Mutta kuitenkin, vuodet kuluvat kokoajan eteenpäin enkä voi "ikuisesti odottaa"...
Vai onko se liikaa oman edun ajattelua, jos ajattelen, että jos en tämän miehen kanssa saa perustetuksi perhettä, niin sitten ei olla yhdessä ollenkaan ja katsotaan mitä muuta elämällä olisi annettavanaan...???
Ps. Ja kerran hän on sexin jälkeen sanonutkin että voidaanko olla näin sittenkin kun ei enää olla yhdessä...
olen yrittänyt vaivihkaa kysellä ja selvittää, että mitä hän minusta oikein haluaa, suoraan en voi kysyä, kun tuntuu että se olisi painostusta minun puoleltani. ja kunnollisia vastauksia en ole saanut, kaikki vakavat asiat jää vain ilmaan leijumaan.
Siis, olenko vain helpponakki ja sexi- ym. seuraa hänelle??
Olo on todella typerä ja tyhmä.
:headwall:
Minkälaisia merkkejä on siitä että herkkäuskoista yh äitiä käytettäisi hyväksi... Tapailen miestä ja myös lapsemme ovat jo mukana, siis ihan normaalia, voisi varmasti sanoa seurustelua...
Suhde on kestänyt jo kauan ja olen hieman, tosin varovaisesti, odotellut jo jotain siirtoa asioissa eteenpäin.
Lupailuja ym juttuja yhteisestä "oikeasta elämästä" on kyllä sivulauseissa tullut, mutta ei mitään sellaista puhetta asioista, että ne voisi tulkita vakavasti otettaviksi.
Rasittavaa/stressaavaa, kun ei tiedä, että mihin suuntaan alkaisi tätä omaa elämää luotsaamaan. Laskeako sen varaan, että tämä mies meidät haluaisi ja meistä tulisi perhe. Vai alkaisiko suunnitella jotain muuta. (kohdallani se olisi ehkä muutto lasteni kanssa entiselle kotipaikkakunnalleni)
Vai hätäilenkö vain?
En haluaisi olla laskelmoiva yms. mutta pakkohan sitä on jotenkin tulevaisuutta suunnitella ja katsella asioita eteenpäin.
Tällä ko miehellä on oma elämä ihan mallillaan, ainakin minun näkökulmastani katsottuna, ja olen miettinyt, että siihen kuvioon taitaa sopia ihan hyvin tämä nykyinenkin järjestely.
Mutta minä taas toivoisin suhteelta hieman enemmän kuin satunnaisia yökyläilyjä ja tarpeiden tyydytyksiä.
En millään haluaisi loppuelämääni junnata tällaisessa suhteessa, olen kuitenkin vielä suht nuori. Jälkikasvuakin vielä toivoisin lisää jos sitä vain minulle suodaan.
Itse olisin valmis menemään asioissa eteenpäin juuri hänen kanssaan. Mutta kuitenkin, vuodet kuluvat kokoajan eteenpäin enkä voi "ikuisesti odottaa"...
Vai onko se liikaa oman edun ajattelua, jos ajattelen, että jos en tämän miehen kanssa saa perustetuksi perhettä, niin sitten ei olla yhdessä ollenkaan ja katsotaan mitä muuta elämällä olisi annettavanaan...???
Ps. Ja kerran hän on sexin jälkeen sanonutkin että voidaanko olla näin sittenkin kun ei enää olla yhdessä...
olen yrittänyt vaivihkaa kysellä ja selvittää, että mitä hän minusta oikein haluaa, suoraan en voi kysyä, kun tuntuu että se olisi painostusta minun puoleltani. ja kunnollisia vastauksia en ole saanut, kaikki vakavat asiat jää vain ilmaan leijumaan.
Siis, olenko vain helpponakki ja sexi- ym. seuraa hänelle??
Olo on todella typerä ja tyhmä.
:headwall:
