Olen tällä palstalla aikasemminkin jo purnannu alkoholisti vanhempiani (60 vuotiaita kumpikin) ja nyt taas pomppas heidän taholtaan niin rajusti etten tiedä mihin pääni laittaisin. 
suututtaa,v*****aa. Äiti yritti soittaa eilen, en vastannu kun olin Tallinnassa, laitoin viestin että soitan huomenna. Aamusella tossa sitten soitin ja taas alotti keskustelun " oisko sen verran antaa et pärjätään viikonlopun yli...." Voi ziisus!!! Ei lainata vaan antaa.... No, ei siinä mitään, tähän olen jo tottunu että "lainoja " ei takasin saa, rahaa annan harvemmin, mutta ruokaa olen ostellu ja tupakkaa. Asian pointti nyt kuitenkin on se että viime viikonloppuna tarjosin molemmille töitä ja siitä ois maksettu 10 e tunti, eli ne ois päivän aikana tienannu liki 200 euroo yhteensä, sillä ois kauan pärjänny 2 henkee. Mut ei, eipä niitä sitten aamulla töihin näkyny. nyt kehtas sanoo että "Luultiin ettei niitä hommia tehä kun sataa...." Vaikka olin sanonu että ne hommat on saatava tehtyä vaikka tulis kissoja taivaalta. Ois soittanu perkele silloin aamulla ja kysyny...mut oli tainnu työttömyyskorvaukset tulla ja vähän krapulanpoikasta. Nyt sit sanoin äitille että ei ole antaa rahaa että kaikki meni eilen Tallinnassa...eipä se sitä tietty uskonu, ja kuulin et veti herneen nenään. Siis apua!!!! Tää on niin stressaavaa, pidetään monien päivien, jopa viikkojen hiljaiseloo, mut sit kun tosiaan on nälkä ja rahat loppu, sit kyllä soitellaan. Henkisesti niin rankkaa, ei sitä voi tajuta jollei ole ite samassa tilanteessa. Huono omatunto kun ei auta, vaikka tiedän että teen väärin kun autan...Hitto! :ashamed:
suututtaa,v*****aa. Äiti yritti soittaa eilen, en vastannu kun olin Tallinnassa, laitoin viestin että soitan huomenna. Aamusella tossa sitten soitin ja taas alotti keskustelun " oisko sen verran antaa et pärjätään viikonlopun yli...." Voi ziisus!!! Ei lainata vaan antaa.... No, ei siinä mitään, tähän olen jo tottunu että "lainoja " ei takasin saa, rahaa annan harvemmin, mutta ruokaa olen ostellu ja tupakkaa. Asian pointti nyt kuitenkin on se että viime viikonloppuna tarjosin molemmille töitä ja siitä ois maksettu 10 e tunti, eli ne ois päivän aikana tienannu liki 200 euroo yhteensä, sillä ois kauan pärjänny 2 henkee. Mut ei, eipä niitä sitten aamulla töihin näkyny. nyt kehtas sanoo että "Luultiin ettei niitä hommia tehä kun sataa...." Vaikka olin sanonu että ne hommat on saatava tehtyä vaikka tulis kissoja taivaalta. Ois soittanu perkele silloin aamulla ja kysyny...mut oli tainnu työttömyyskorvaukset tulla ja vähän krapulanpoikasta. Nyt sit sanoin äitille että ei ole antaa rahaa että kaikki meni eilen Tallinnassa...eipä se sitä tietty uskonu, ja kuulin et veti herneen nenään. Siis apua!!!! Tää on niin stressaavaa, pidetään monien päivien, jopa viikkojen hiljaiseloo, mut sit kun tosiaan on nälkä ja rahat loppu, sit kyllä soitellaan. Henkisesti niin rankkaa, ei sitä voi tajuta jollei ole ite samassa tilanteessa. Huono omatunto kun ei auta, vaikka tiedän että teen väärin kun autan...Hitto! :ashamed:
