Minä menin syksyllä 2008 kouluun, josta valmistuttua piti olla varma työpaikka. Olihan alalla pulaa työntekijöistä. Keväällä 2009 tilanne oli muuttunut laman myötä niin paljon, että meidän jäljellä olevista 11 opiskelijasta ainakin kolme jäi täysin vaille työharjoittelupaikkaa, itse sain olla kolme viikkoa työharjoittelussa oikean n. 4kk sijasta. Sitten oli yrittäjälläkin jo lomautettava työntekijöitään, joten tottakai mäkin jouduin pois. Tilanne muuttui vasta nyt sen verran, että nyt juuri kun olisin saanut lähteä sillon tällön alan työtä tekemään (koulu loppui viime kesänä), niin en voi sitä tehdä, sillä olen raskaana. Ja voi olla, että niitäkään töitä ei olis jatkunu pitkään.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Valitettavasti vaan kaikilla niillä aloilla ei ole hyvät palkat.Alkuperäinen kirjoittaja lepsa:Porukkaa pitää kouluttaa aloille joilla on kysyntää työvoimasta :attn:
Itse olen ollut koko ikäni vähän ulalla, että mitä mä haluaisin tehdä. Mulla onkin ollut hyvin aikaa olla kotona (4,5v aiemmin kotiäitinä, nyt taas jäin kotiäidiksi 1,5v opiskelun jälkeen) ja miettiä mitä haluaisin. Silti nyt 25v ikäsenä en edelleenkään tiedä, mitä mä OIKEESTI haluaisin tehdä. Mulla on silti pari toisen asteen ammattia. Yritän pohtia eri vaihtoehtoja ja jos tuohon ratkasuun päädytään, että se koulutus alkaa noin paljon maksamaan, niin voi olla, että lapsiperheenä mun opiskelut jää. Viimeset 1,5v kun on eletty täysin miehen rahoilla, nippanappa oon opintotuesta pystyny lasten hoitomaksut maksamaan. Ei pystyttäs enää maksamaan tuollasia summia, koulukirjatkin kun maksaa sekä kyyditys koululle.
Ja aiemmin, kun lopetin koulun kahden vuoden jälkeen ja aioin jatkaa sitä oppisopimuksella, niin mä todellakin kävin jotain 17 paikkaa läpi, ennenkuin sain paikan. Että ei se niin helppoa ole, että vaan soitetaan ja otetaan se eka paikka. Kotiäitinä ollessa laitoin muutamia hakemuksia ja olisin töihin lähtenyt jos olisi tärpännyt. Vaan eipä tärpännyt. Viime kesän ollessani työttömänä laitoin hakemuksia useisiin paikkoihin. Eräästäkin paikasta tuli vastaus: kiitos mielenkiinnosta, saimme yli 300 hakemusta... Ja siis kaksi valittiin. Eipä ollu hirveen helppoa. Niinpä päädyin jatkamaan koulua, kun miehen tulojen vuoksi en saanut edes työttömyyskorvausta.
Kohtahan mä tunnen itseni rikkaaksi, kun saan jäädä minimiäitiyspäivärahalle
Sen verran vielä lisään, että meidän 11 hengen luokasta ei taida yksikään olla alansa töissä, vaikka piti olla kauhea pula työntekijöistä. Lama iski.