Hyvä pointti muuten. Oliko myös duunareilla nykyistä parempi elintaso vielä 80-luvun alussa?

En tarkoita 80-luvun villejä vuosia vaan aikaa ennen sitä. Muistelen että yhdellä jos toisella oli oma talo ja auto vaikka aika moni asia maksoi silloin enemmän.

 

Työpaikkoja oli enemmän ja työsuhteet vakaita. Noissa olosuhteissa voi paremmin suunnitella tulevaisuutta. 90-luvun lama pilasi sitten kaiken.

 

Miten tonkin nyt ottaa.

Mun toinen (ei biologinen) isoisä oli "nimekkään, varakkaamman" perheen vesa ja vaikka oliki ihan vaan duunari rautaruukilla niin se oma talo tosiaan hankittiin. -Vaikka mummoni olikin "vain" kotiäitinä.

Toiset isovanhemmat taas työskentelivät mm. Varkaudessa talotehtaalla siihen aikaan ku sotakorvauksia maksettiin eikä rahaa jäänyt omaan taloon viiden muksun kasvattamisen jälkeen... toki kerrostalokolmio hissukseen tuli maksettua ikiomaksi.

Kahdeksankytluvun puolivälissä enimmäisen mainittu isovanhempipari möi mun äidille ja isälle talonsa niin halvalla kuin verotuksellisesti oli mahdollista.

Toisilla taas ei luonnolisesti ollut kolmiosta viidelle muksulle jakaa...


Ja se meidän talo taas... Siihenhän oteettiin remppalaina. Faija tapetoi olohuoneen ja maalasi keittiökaapiston iha vitun ruman oranssiksi. Ja ehenteli kylillä miten remppaa taloa että vaimolla ja lapsilla on mukava olla. Sit ku kukaan ei viitsinyt kehua se otti ja hilppaisi pariksi kuukaudeksi jonnekin ja sinne se loppu remppalaina meni, kurkusta alas. Eikä muuten riittnytkään. Milloin mikäkin naapuri kävi meidän ovella penäämässä lainaamian rahoja.


Ero siitä tuli ja mun mutsi osti lainarahalla miehenkuvatuksenulos ja otti tavoitteeksi että talo on maksettu omaksi ennen kuin eläkkeelle jää. Ja onnistui tavoitteessaan vuotta ennen eläkettä ihan tavallisella hoitajanpalkallaan.

Oli oma talo siis. Mutta ei autoa. Ja rahaa naftisti. Aina.

 

Työpaikkoja oli enemmän ja työsuhteet vakaita. Noissa olosuhteissa voi paremmin suunnitella tulevaisuutta. 90-luvun lama pilasi sitten kaiken.

Roskapankkeja piti perustaa

 

Miten tonkin nyt ottaa.

Mun toinen (ei biologinen) isoisä oli "nimekkään, varakkaamman" perheen vesa ja vaikka oliki ihan vaan duunari rautaruukilla niin se oma talo tosiaan hankittiin. -Vaikka mummoni olikin "vain" kotiäitinä.

Toiset isovanhemmat taas työskentelivät mm. Varkaudessa talotehtaalla siihen aikaan ku sotakorvauksia maksettiin eikä rahaa jäänyt omaan taloon viiden muksun kasvattamisen jälkeen... toki kerrostalokolmio hissukseen tuli maksettua ikiomaksi.

Kahdeksankytluvun puolivälissä enimmäisen mainittu isovanhempipari möi mun äidille ja isälle talonsa niin halvalla kuin verotuksellisesti oli mahdollista.

Toisilla taas ei luonnolisesti ollut kolmiosta viidelle muksulle jakaa...


Ja se meidän talo taas... Siihenhän oteettiin remppalaina. Faija tapetoi olohuoneen ja maalasi keittiökaapiston iha vitun ruman oranssiksi. Ja ehenteli kylillä miten remppaa taloa että vaimolla ja lapsilla on mukava olla. Sit ku kukaan ei viitsinyt kehua se otti ja hilppaisi pariksi kuukaudeksi jonnekin ja sinne se loppu remppalaina meni, kurkusta alas. Eikä muuten riittnytkään. Milloin mikäkin naapuri kävi meidän ovella penäämässä lainaamian rahoja.


Ero siitä tuli ja mun mutsi osti lainarahalla miehenkuvatuksenulos ja otti tavoitteeksi että talo on maksettu omaksi ennen kuin eläkkeelle jää. Ja onnistui tavoitteessaan vuotta ennen eläkettä ihan tavallisella hoitajanpalkallaan.

Oli oma talo siis. Mutta ei autoa. Ja rahaa naftisti. Aina.

Autoa muuten ei kaikilla tuolloin ollut. Joukkoliikenne toimi paremmin ja ihmiset ymmärsi liikkua myös kävellen.

 

Autoa muuten ei kaikilla tuolloin ollut. Joukkoliikenne toimi paremmin ja ihmiset ymmärsi liikkua myös kävellen.

Mummot lahjoittivat polkupyöränsä jälkipolville.

 

Mummot lahjoittivat polkupyöränsä jälkipolville.

Mummot säästivät eläkkeensä ja elivät nuukasti.
Mä sain auton, en fillaria.

 

Mummot säästivät eläkkeensä ja elivät nuukasti.
Mä sain auton, en fillaria.

Ei ne mummot itse eläkkeitänsä säästäneet, vaan maksattavat/maksattivat ne seuraavalla sukupolvella.

 

Ei ne mummot itse eläkkeitänsä säästäneet, vaan maksattavat/maksattivat ne seuraavalla sukupolvella.

Oiskohan sulla luetunymmärtämisongelma?

 

Mummot säästivät eläkkeensä ja elivät nuukasti.
Mä sain auton, en fillaria.

Juu, mut ajokortti piti hommata

 

Tässä on kaksi tekijää, jotka on otettava huomioon. Ensinnäkin se että elintaso oli yleisesti ottaen alhaisempi. Eli siis ei ollut nykyajan hienouksia eikä varsinkaan saatavissa halpaan hintaan. Viihde-elektroniikka oli selvästi kalliimpaa ja joku televisio saattoi olla merkittävä hankinta, jota varten piti säästää ja suunnitella. Kesämökit olivat aika karuja verrattuna tähän päivään. Sellaisen saa nykyäänkin niin halvalla, että se ei duunarin pankkia kaada, jos sellaiseen tyytyisi, mutta eihän kukaan tyydy. Eli tavallaan ei verrata samanlaista elintasoa.

Mutta jos mietitään sitä suhteellista elintasoa eli otetaan aikojen muuttuminen huomioon ja ajatellaan miten duunari pääsi elämään kiinni silloin suhteessa duunariin nyt, niin kyllähän ennen vanhaan elämän rakentaminen oli helpompaa, jos vaan sai sen (hyvän) vakkariduunin. Parikymppisillä oli jo asiat aika lailla kunnossa. Talot oli maksettu kymmenessä vuodessa yms.

Tiedän pari tyyppiä, joiden 1980-luku kului reissuhommissa mm. Neuvostoliittoa rakentamassa ja paperikoneita asentamassa. Ihan perusduunareita, jotka tekivät mieletöntä tiliä ulkomaan päivärahoineen ja urakkapalkkoineen. Tuskin sellaisia duuneja enää ihan hirveästi on kun tavan asentajat haetaan varmaankin ulkomailta. Sama juttu kuin merimiesten kohdalla eli ei suomalaisia ole kohta kuin päällystössä. Ne suomalaiset, joille ei koulu maistu syrjäytyvät sitten elämästä.

 

Tässä on kaksi tekijää, jotka on otettava huomioon. Ensinnäkin se että elintaso oli yleisesti ottaen alhaisempi. Eli siis ei ollut nykyajan hienouksia eikä varsinkaan saatavissa halpaan hintaan. Viihde-elektroniikka oli selvästi kalliimpaa ja joku televisio saattoi olla merkittävä hankinta, jota varten piti säästää ja suunnitella. Kesämökit olivat aika karuja verrattuna tähän päivään. Sellaisen saa nykyäänkin niin halvalla, että se ei duunarin pankkia kaada, jos sellaiseen tyytyisi, mutta eihän kukaan tyydy. Eli tavallaan ei verrata samanlaista elintasoa.

Mutta jos mietitään sitä suhteellista elintasoa eli otetaan aikojen muuttuminen huomioon ja ajatellaan miten duunari pääsi elämään kiinni silloin suhteessa duunariin nyt, niin kyllähän ennen vanhaan elämän rakentaminen oli helpompaa, jos vaan sai sen (hyvän) vakkariduunin. Parikymppisillä oli jo asiat aika lailla kunnossa. Talot oli maksettu kymmenessä vuodessa yms.

Tiedän pari tyyppiä, joiden 1980-luku kului reissuhommissa mm. Neuvostoliittoa rakentamassa ja paperikoneita asentamassa. Ihan perusduunareita, jotka tekivät mieletöntä tiliä ulkomaan päivärahoineen ja urakkapalkkoineen. Tuskin sellaisia duuneja enää ihan hirveästi on kun tavan asentajat haetaan varmaankin ulkomailta. Sama juttu kuin merimiesten kohdalla eli ei suomalaisia ole kohta kuin päällystössä. Ne suomalaiset, joille ei koulu maistu syrjäytyvät sitten elämästä.

Se on totta että asumisen taso on noussut ja hyödykkeet on nykyään halvempia. Joku taisi jo ainakin yrittää selittää että vakiduunia sai helpommin.

 

Myös se pointti että silloin osattiin todeta että ei oo rahaa. Ei osteta

Nykyään pikku Pentti-Einarilla pitää olla luuri, pädi, fillareita kolme ja näppikset jalkistreeneihin ja hörsylät balettitunneille ja meikän kirjoitukset voi jättää omaan arvoo sa ku luuri millä kirjoitan ei maksanut edes kolmeasataa euroa

 

Myös se pointti että silloin osattiin todeta että ei oo rahaa. Ei osteta

Nykyään pikku Pentti-Einarilla pitää olla luuri, pädi, fillareita kolme ja näppikset jalkistreeneihin ja hörsylät balettitunneille ja meikän kirjoitukset voi jättää omaan arvoo sa ku luuri millä kirjoitan ei maksanut edes kolmeasataa euroa

Mun luuri maksoi 150 euroa.

 

Se on totta että asumisen taso on noussut ja hyödykkeet on nykyään halvempia. Joku taisi jo ainakin yrittää selittää että vakiduunia sai helpommin.

Silloin oli kotirouvia, siistit kodit ja hyvää kotiruokaa aika monella

 

Silloin oli kotirouvia, siistit kodit ja hyvää kotiruokaa aika monella

Mutta ruoka ei aina ollut yhtä terveellistä kuin nykyään.

 

Myös se pointti että silloin osattiin todeta että ei oo rahaa. Ei osteta

Nykyään pikku Pentti-Einarilla pitää olla luuri, pädi, fillareita kolme ja näppikset jalkistreeneihin ja hörsylät balettitunneille ja meikän kirjoitukset voi jättää omaan arvoo sa ku luuri millä kirjoitan ei maksanut edes kolmeasataa euroa

Jep. Nykyään pitää olla kaikkea, vaikka ei viitsitä mitään tehdä sen eteen.

 

Myös se pointti että silloin osattiin todeta että ei oo rahaa. Ei osteta

Nykyään pikku Pentti-Einarilla pitää olla luuri, pädi, fillareita kolme ja näppikset jalkistreeneihin ja hörsylät balettitunneille ja meikän kirjoitukset voi jättää omaan arvoo sa ku luuri millä kirjoitan ei maksanut edes kolmeasataa euroa

Oli kunnolliset herätyskellot, ei tarvinneet sähköäkään

 

Mutta ruoka ei aina ollut yhtä terveellistä kuin nykyään.

Sokerin jos olis jättäneet pois, ihan ok mut sillä on pilattu moni asia

 

Silloin oli kotirouvia

Ai kasarilla vai? Taidat puhua jostain 1950-luvusta..

 

Ai kasarilla vai? Taidat puhua jostain 1950-luvusta..

Mun duunariperheen mutsi oli kotirouva 70-luvulla.

 

Ai kasarilla vai? Taidat puhua jostain 1950-luvusta..

Oli kasarillakin. Mummoni esimerkiksi. Ja kun noin -85 päätti, pyynnöstä, mennä avuksi läheiseen kunnalliskotiin kun tarvittiin tuuraajaa pesupäivänä niin isoisä pahastui niin että sen jälkeen oli mummon rahat ja pappan rahat ja kaikki (paitsi auto) maksettiin puoliksi.

 

Mun duunariperheen mutsi oli kotirouva 70-luvulla.

Joo mut puhuttiin 80-luvusta.

 

Oli kasarillakin. Mummoni esimerkiksi. Ja kun noin -85 päätti, pyynnöstä, mennä avuksi läheiseen kunnalliskotiin kun tarvittiin tuuraajaa pesupäivänä niin isoisä pahastui niin että sen jälkeen oli mummon rahat ja pappan rahat ja kaikki (paitsi auto) maksettiin puoliksi.

Toki oli, mutta ei se mitenkään yleistä ollut. Meidän perhe oli yrittäjäperhe (kuten moni tuttavaperhe) ja äiti teki myös paljon vapaaehtoistyötä, mutta kaikkien koulukavereideni äidit olivat kyllä töissä, myös 70-luvulla. Yksinhuoltajaäidit tekivät jopa kahta työtä, pakko kun oli.

 

Joo mut puhuttiin 80-luvusta.

Se viesti mihin kommentoi oli 50-luvulla.