Jos kuvataan liikkuvaa kohdetta huonommassa valaistuksessa niin tärkein yksittäinen tekijä kamerassa on sen kuvakennon koko. Ja heti kakkosena tulee kameran objektiivin sallima suurin mahdollinen aukko eri polttoväleillä (polttoväli = "zoomin määrä").
Iso kuvakennon koko mahdollistaa kuvaamisen suurilla herkkyyksillä (ISO-luku) ilman, että kuvaan tulee liikaa kohinaa ja epätarkkuutta. Samalla kuvakennon koko on aika lailla suoraan suhteessa siihen, kuinka tarkka kuvasta voi tulla (huolimatta kauppiaiden puheista megapikselien määrällä on kuvan tarkkuudelle käytännössä vain vähäinen merkitys). Mitä suurempi herkkyys eli ISO-luku on, sitä lyhyempiä valotusaikoja on mahdollista käyttää kun kameran kuvakenno ottaa vastaan enemmän valoa. Lyhyt valotusaika tuottaa vähemmän liike-epätarkkuutta kuvatessa liikkuvia kohteita.
Ison aukon käyttö objektiivissa taas mahdollistaa suuremman valomäärän pääsyn kameraan per aikayksikkö, jolloin on vastaavasti myös mahdollista käyttää lyhyempää valotusaikaa.
Järjestelmäkameroissa on yleensä kaikkein suurimmat kuvakennot verrattuina muunlaisiin kameroihin. Halutessaan järjestelmäkameraan voi myös hankkia sellaisen objektiivin, joka mahdollistaa suurien aukkojen käytön (aukon kokoa mitataan aukkosuhteella, jossa esim. f/1,8 on jo sangen suuri aukko ja vaikkapa f/8 on pieni aukko).
Toisaalta on myös olemassa pokkarimallin kameroita, missä on suurehko kuvakenno ja samalla suuret aukot mahdollistava objektiivi. Halutessa kuvata esimerkiksi juoksevaa koiraa hämäränä talvipäivänä ei siis ole välttämättä pakko ostaa järjestelmäkameraa, vaan aivan hyvätasoisen lopputuloksen voi saada myös sopivalla pokkarikameralla. Pokkarikameran yleisenä etuna on pieni koko, jolloin sitä on helppo kuljettaa jopa housun taskussa ja nopea käsitellä yllättävissä tilanteissa.
Myös kuvankäsittelyllä on merkitystä lopputulokseen siinä mielessä, että sen avulla voi valkaista lyhyen valotusajan takia tummiksi jääneitä kuvia. Monissa uusissa kameroissa on jopa toiminto, joka halutessa automaattisesti valkaisee kuvaa halutun määrän sen ottamisen jälkeen, jolloin kuvaajan ei välttämättä tarvitse tehdä sitä jälkikäteen tietokoneella kuvankäsittelyohjelman avulla.